Eeva Kilpi: Noidanlukko

Noidanlukko on Eeva Kilven esikoisteos, novellikokoelma Ennin lapsuudesta. Siinä on nähtävissä teemat, joihin kirjailja palaa tuon tuostakin teoksissaan: luonto, ihmissuhteet ja evakkokarjalaisuus. 

    "Mutta aamuun tuntui olevan vielä pitkä aika, paljon pitempi kuin niihin kaikkiin muihin aamuihin, jotka olivat tulleet liian nopeasti leikityn illan ja olemattomalta tuntuneen yön luonnollisena jatkona. Tähän aamuun oli ikuisuus, ainakin kokonainen elämä, ja kokonainen maailma päättyisi siihen, eikä Enni halunnut ajatella sitä." (Novellista Loppu)

Hiitolassa Laatokan Karjalassa syntynyt Eeva Kilpi (o.s. Salo) oli yksitoistavuotias, kun talvisota alkoi. Kokoelman viimeiselle novellille on annettu nimi Loppu. Se päättää kirjan, mutta se myös kuvaa hyvin koskettavasti yhden ajan loppumista, tytön viimeistä yötä synnyinkodissa ja evakkoon lähtöä.

   "Kasvi oli pieni, niin pieni, että oli oikeastaan ihme, että hän oli löytänyt sen. Sitä kasvoi siinä vain kolme kappaletta, eikä hän ollut nähnyt sellaista missään muualla. Se kyyhötti salaperäisesti kumarassa ja sen ainoa sulkamainen lehti oli käpertynyt varren suojaksi kuin tiukasti yhteen puristetut sormet. Enni oli tutkinut sitä varovasti ja havainnut, että sisällä oli piilossa pienen pieniä vihreitä nuppuja. Jonakin päivänä niistä puhkeaisi ihmeen ihana kukka. Niin Enni uskoi." (Novellista Noidanlukko)

Kokoelman niminovellissa Noidanlukko Enni ja perheen koira Kaija vaeltelevat metsissä, niityillä ja rannoilla. Enni tekee tarkkoja havaintoja, odottaa joka päivä lemmikkien kukkimista lammen rannalla, ja kun se päivä tulee, istuu käsi Kaijan kaulalla ihastelemassa sinisyyttä. Noidanlukon kukkimistakin Enni odottaa iloisesti, mutta tuona viimeisenä kesänä Enni viisastuu. Ja kapinoi mielessään.

Kokoelman 16 novellissa Enni varttuu pienestä tytöstä koululaiseksi, toisluokkalaiseksi. Useimmat novelleista kuvaavat häntä ja hänen välejään johonkin toiseen, hänelle merkitykselliseen ihmiseen - tai eläimeen. Siitä tulevat useimmat sarjan episodien nimetkin: Olli, Toivo, Johannes, Kaija, Isä, Tätimamma, Hartteliini-mummo. Eeva Kilpi kuvaa yhtä herkästi ja tarkasti henkilöidensä mielenliikkeitä kuin luontoakin. Myös lapsen ajatus- ja tunnemaailman hän on tavoittanut eläytyen.

Noidanlukko : Sarja lapsuudesta on hieno esikoiskirja ja novellikokoelma. Sen toisen painoksen kansi on mielestäni tavattoman viehättävä. Esikoisensa jälkeen Kilpi on kirjoittanut monipuolisesti niin novelleja, romaaneja, esseitä kuin runojakin.


       Eeva Kilpi: Noidanlukko, 159 s.
       Kustantaja: WSOY 2009, 2. painos (1. painos 1959)

KIRJA on kirjastolaina.

MUUALLA sen ovat lukeneet ainakin Kirjanainen, Koko lailla kirjallisesti, P.S. Rakastan kirjoja

HAASTEET: 
   Novellihaaste 9.11.2016-7.5.2017: 16 novellia
   Kirjaherbario lukuhaaste 2016 (noidanlukko)