Heti puolenyön jälkeen alkoi Novellimaraton, mutta vitkuttelin siivouspuuhissa ja kauppareissulla aina iltapäivään asti. Kauppareissulla tuli poiketuksi kirjastossa, ja kuinka ollakaan, novellikokoelmia vilkutteli minulle sieltä ja täältä hyllyiltä. Aikaa maratoonaamiseen on 24 tuntia eli aloitusajastani laskien melkein sunnuntaiehtooseen.
Kyseessä on tietysti Reader, why did I marry him? -blogin aloittama Novellimaraton 17.12.2016. Innostuin, kun kynnys on tehty sopivan matalaksi: mukaan pääsee jo yhdellä novellilla, jonka ilmoittaa lukeneensa. Aikomukseni ei olekaan kisata veren maku suussa, mutta lupaan lukea ainakin yhden novellin seuraavan vuorokauden aikana. Päivitän tänne lukemiseni sopivin väliajoin, ja samalla tästä tulee maratonin kooste.
Tänään kirjastosta mukaan pyrkivät ja pääsivät:
Liikkeelle lähtö
Kello on 18.00
ja oma novellimaratonini alkaa. Valitsen ensimmäiseksi luettavakseni Juhani Ahon Siihen aikaan, kun isä lampun osti, joka on kirjailijan ensimmäinen julkaistu teos (1883). Se löytyy kotihyllystä Ahon Kootuista teoksista, joiden I nidos sisältää kokoelman Ensimmäiset novellit. Nämä voi ladata myös sähköisenä ilmaiseksi Project Gutenberg -sivustolta.
Kello 19.45
Siihen akaan, kun isä lampun osti on aivan mainio novelli. Ehkä olen sen joskus aiemminkin lukenut, en muista, mutta nyt kiinnitin huomiota siihen, miten hienoa Juhani Ahon kieli on, miten hän käyttää dialogia näyttäessään uuden ja vanhan ajan yhteen törmäämisen, ja miten ihmiset ottavat uuden vastaan eri tavoin. Kylän väki rientää katsomaan ihmettä, uutta öljylamppua, mutta päreiden kiskomisesta vastannut Pekka siirtyy saunaan puuhailemaan päreen valossa.
Ahosta virittäytyneenä luin kokoelman toisenkin novellin, Sipolan Aapon kosioretki. Siinä ison Sipolan talon harvapuheinen poikamiesisäntä lähtee yöjalkaan kosimaan mökin tyttöä Annua. Kosioretki päättyy odottamattomasti. Novellissa on huumoria, mutta pohjalla on vakavampi pohjavire, ja Ahon henkilökuvaus on taidokasta.
Luettu
Juhani Aho: Kootut teokset : I nidos. (WSOY 1918)
1. novelli: Siihen aikaan, kun isä lampun osti. (14 s.)
2. novelli: Sipolan Aapon kosioretki. (17 s.)
Seuraavaksi tartun Sinikka Nopolan esikoiskirjaan Teepussit.
Kello 23.00
Illan mittaan luin kaksi novellia Nopolan kokoelmasta sekä hänen kirjoittamansa johdannon. Kirja julkaistiin 1987 (Weilin & Göös) ja toinen painos 2010 (Gummerus). Jälkimmäiseen kirjailija on kirjoittanut kiinnostavan esipuheen Lukijalle, jossa hän katsoo kriittisesti esikoiskirjaansa ja sitä, millainen kirjoittaja hän silloin oli. Omien sanojensa mukaan hän yritti "olla viksu ja urpaani" ja oli tietämätön siitä, että "realistinen tyyli ei sovi minulle".
Kokoelman niminovellissa Teepussit Leila ja Jarmo viettävät hääpäiväänsä Venetsiassa, jossa he parhaansa mukaan yrittävät vältellä siellä kohtaamaansa Leilan gynekologia. Asiat näyttäytyvät kuitenkin uudessa valossa, kun lääkäri raottaa yksityiselämänsä verhoa Leilalle.
Sinikka Nopola ei pidä huonona novelliaan Aamuun saakka, joten valitsin sen toiseksi luettavaksi. Teepussien tavoin sen päähenkilöinä on keski-ikäinen pariskunta, Marita ja Pentti, jossa mies miettii vaimoaan ja tämän ajatuksia. Yhtenä yönä kumpikin on poissa kotoa ja hoitaa pois päiväjärjestyksestä asian, josta eivät ole voineet puhua toiselle. Novellin lopussa vilahtaa Nopolalle ominainen huumori.
Luettu
Sinikka Nopola: Teepussit. (Gummerus 2010, 1. p. Weilin & Göös 1987)
3. novelli: Teepussit. (9 s.)
4. novelli: Aamuun saakka. (12 s.)
Palaan blogiin aamusella. Ehkä luen vielä jotain nyt illalla. Tai sitten en.
Sunnuntaina klo 12.30
Novellimaraton on jatkunut Juha-Pekka Koskisen novelleilla. Kokoelmassa pariisinvihreä työhuone novellit on jaettu kolmeen ryhmään, ja valitsin yhden jokaisesta. Ne ovat keskenään sen verran erilaisia, että niiden perusteella en pysty päättelemään mitään siitä, ovatko kunkin osan novellit jotenkin keskenään samanlaisia vai eivät. Kaikissa kukkii kuitenkin huumori, joka saattaa olla vinksahtanutta kirjan takakannen luonnehdintaa käyttääkseni.
Laukkuryssä kertoo pohjoisen Koutajoen kirjoittajien linja-automatkasta Neuvostoliittoon Smirskin kirjailijoiden kutsusta. Mukana ovat kaikki suomalaisten neuvostoturismin huvittavat kliseet: rajanylittämisen jännitys, miliisien pelko, liialliset väkevät juomat, mukana vietävät myytävät tavarat ja vierailu Ladan tehtaalla. Talvisodan vaiheitakin muistetaan. Kotiin palatessa novelli huipentuu niin kuin novellin tuleekin.
Lain sallima kahvitauko on tarkkanäköinen ja ironinen kuvaus työpaikan taukohuoneesta, jossa kahvinkeittovuoroista tulee elämää isompi asia.
Oodi maitokahville on hulvaton ja absurdi tarina isännöitsijätoimiston huoltomiehestä, joka saa yhden taloyhtiön asukkaalta valituksen melusta. Se tulee yläkerran asunnosta, jossa kuuluisa säveltäjä ahertaa sinfoniansa parissa. Hänen musisointinsa ei kuitenkaan ole valituksen syy, vaan hänen vaimonsa vessassa päästelemät äänet. Huoltomies ei tiedä, miten asian ilmaisisi säveltäjän vaimolle. Koskisella on varattuna käänteitä lukijalle, joten novelli ei ole ihan sitä, miltä se ensin vaikuttaa. Tämä osui johonkin huumorisuoneen, ja nauroin ääneen.
Luettu
Juha-Pekka Koskinen: pariisinvihreä työhuone. (Karisto 2011)
5. novelli: Laukkuryssä. (13 s.)
6. novelli: Lain sallima kahvitauko. (11 s.)
7. novelli: Oodi maitokahville. (10 s.)
Jaahas, mitähän sitten? Jotain kansainvälisempää? Amerikkalaista?
Klo 16.00
Luin pari novellia kokoelmasta Kyyhkysrutto ja muita amerikkalaisia novelleja. Kirjailijoiksi valitsin Raymond Carverin, jonka edes nimeä en muista kuulleeni ennen novellihaastetta, ja Joyce Carol Oatesin, joilta kummaltakin on kokoelmassa yksi novelli.
Raymond Carver kuvaa Tehtävä -novellissaan Anton Tšehovin viimeisiä aikoja Moskovassa, siirtymistä Sveitsiin (miksi Schwarzwald on suomennettu Mustaksi metsäksi?) ja viimeisiä hetkiä siellä kylpylässä. Carver tuo novelliinsa Tšehovin vaimon Olgan sekä itsensä Tolstoin, lainaa heidän kirja- ja päiväkirjamerkintöjään, ja jään miettimään, ovatko ne autenttisia vai Carverin omasta päästä. Hotellin palvelija saa tehtävän, Carverin teksti on intensiivistä ja latautunutta, lyhyet lauseet nakuttava hermostuneen tunnelman.
Joyce Carol Oatesin novellissa Missä on täällä? perheen iltarauha häiriintyy, kun ovelle koputtaa mies, joka on asunut samassa talossa monta vuosikymmentä aikaisemmin. He antavat miehelle luvan tutkia taloa ja pihapiiriä ulkoapäin ja lopulta kutsuvat hänet sisälle. Voi millaiset tunteet Oates herättää sinänsä harmittomassa tilanteessa, millaisen pahaenteisen ilmapiirin hän synnyttää! Hieno novelli, joka jättää lukijallekin tulkintaa.
Luettu
Kyyhkysrutto ja muita amerikkalaisia novelleja. Suom. Anni Sumari. (ntamo 2009)
8. novelli: Raymond Carver: Tehtävä. (15 s.)
9. novelli: Joyce Carol Oates: Missä on täällä? (11 s.)
Vielä ehdin lukea jonkin uudemman suomalaisen novellin kokoelmasta Martti Joenpolven novellikilpailu : Novellit 2016.
Vähän vaille klo 18.00
Novellit on luettu ja maaliin päästy. Luin kolme novellia Martti Joenpolven novellikilpailun antologiasta, johon on valittu kymmenen novellia kilpailun parhaimmistosta.
Kilpailun voitti oululainen Jukka Ahola novellilla Helmi ja Loviisa, ja kokoelmaan oli päässyt hänen toinenkin novellinsa, Omena. Luin ne molemmat. Kilpailuraati luonnehti voittajanovellin yltävän "taitavan omaperäiseksi ja asialtaan lähes shokeeraavaksi". Omenan taas sanottiin olevan "koko kisan ehdottomimmin poikkeava novelli". Sen näkökulma on varsin omenainen. Aholan omaperäisyydestä on helppo olla samaa mieltä. Helmissä ja Loviisassa on vakava kertoja, joka saa odottamaan vuosikymmenten taakse ulottuvaa tarinaa, mutta kertojan kertoma tapahtuukin tällä vuosikymmenellä. Aivan kaikkea en ensi lukemalta ymmärtänyt kummassakaan novelissa, pureksittavaa jäi seuraavaan kertaankin.
Espoolaisen Iris Backlundin novelli Kaksikymmentä minuuttia tuli kilpailussa toiseksi ja on perinteisempi kuin Aholan novellit. Siinä ollaan sukulaisvisiitillä ja mennään saunaan, ensin naisten vuorolla ja sitten miesten. Tapahtumat nähdään yhden perheen tyttären silmin aina tilanteen kärjistymiseen asti. Raati näki siinä "yhtä hyvin rauhaisan tarkasti ja herkästi kuin armottomastikin intensiteettiään perinteisellä suomalaisproosan näyttämöllä kasvattavan episodikuvauksen".
Luettu
Martti Joenpolven novellikilpailu : Novellit 2016. (Gummerus 2016)
10. novelli: Jukka Ahola: Helmi ja Loviisa. (10 s.)
11. novelli: Jukka Ahola: Omena (11 s.)
12. novelli: Iris Backlund: Kaksikymmentä minuuttia (13 s.)
*** *** ***
Novellien lukeminen oli itse asiassa hauskaa. Mukaan valikoitui hyvin erilaisia novelleja. Parhaimmilta maistuivat Juhani Ahon Siihen aikaan, kun isä lampun osti ja Joyce Carol Oatesin Missä on täällä? Maratonin lisäksi sain näin aloitetuksi Ompun Novellihaasteen 9.11.2016 - 7.5.2017.
Kaikkiaan sain maratonilla saldooni:
Novellimaraton 12 novellia (146 sivua)
Novellihaaste 12 novellia
Kiitos Ompulle maratonin järjestämisestä!
Kyseessä on tietysti Reader, why did I marry him? -blogin aloittama Novellimaraton 17.12.2016. Innostuin, kun kynnys on tehty sopivan matalaksi: mukaan pääsee jo yhdellä novellilla, jonka ilmoittaa lukeneensa. Aikomukseni ei olekaan kisata veren maku suussa, mutta lupaan lukea ainakin yhden novellin seuraavan vuorokauden aikana. Päivitän tänne lukemiseni sopivin väliajoin, ja samalla tästä tulee maratonin kooste.
Ennakolta varauduttu
Olen kerännyt sopivasti hollille novelleja omilta hyllyiltä. Mukana on omia ja kirjaston kirjoja: Juhani Ahoa, Eeva Kilpeä, Jaan Krossia, Maritta Lintusta, Anton Tšehovia sekä yksi Granta ja rikosnovellikokoelma Tykki ääninovelleina.Tänään kirjastosta mukaan pyrkivät ja pääsivät:
Liikkeelle lähtö
Kello on 18.00
ja oma novellimaratonini alkaa. Valitsen ensimmäiseksi luettavakseni Juhani Ahon Siihen aikaan, kun isä lampun osti, joka on kirjailijan ensimmäinen julkaistu teos (1883). Se löytyy kotihyllystä Ahon Kootuista teoksista, joiden I nidos sisältää kokoelman Ensimmäiset novellit. Nämä voi ladata myös sähköisenä ilmaiseksi Project Gutenberg -sivustolta.
Kello 19.45
Siihen akaan, kun isä lampun osti on aivan mainio novelli. Ehkä olen sen joskus aiemminkin lukenut, en muista, mutta nyt kiinnitin huomiota siihen, miten hienoa Juhani Ahon kieli on, miten hän käyttää dialogia näyttäessään uuden ja vanhan ajan yhteen törmäämisen, ja miten ihmiset ottavat uuden vastaan eri tavoin. Kylän väki rientää katsomaan ihmettä, uutta öljylamppua, mutta päreiden kiskomisesta vastannut Pekka siirtyy saunaan puuhailemaan päreen valossa.
Ahosta virittäytyneenä luin kokoelman toisenkin novellin, Sipolan Aapon kosioretki. Siinä ison Sipolan talon harvapuheinen poikamiesisäntä lähtee yöjalkaan kosimaan mökin tyttöä Annua. Kosioretki päättyy odottamattomasti. Novellissa on huumoria, mutta pohjalla on vakavampi pohjavire, ja Ahon henkilökuvaus on taidokasta.
Luettu
Juhani Aho: Kootut teokset : I nidos. (WSOY 1918)
1. novelli: Siihen aikaan, kun isä lampun osti. (14 s.)
2. novelli: Sipolan Aapon kosioretki. (17 s.)
Seuraavaksi tartun Sinikka Nopolan esikoiskirjaan Teepussit.
Kello 23.00
Illan mittaan luin kaksi novellia Nopolan kokoelmasta sekä hänen kirjoittamansa johdannon. Kirja julkaistiin 1987 (Weilin & Göös) ja toinen painos 2010 (Gummerus). Jälkimmäiseen kirjailija on kirjoittanut kiinnostavan esipuheen Lukijalle, jossa hän katsoo kriittisesti esikoiskirjaansa ja sitä, millainen kirjoittaja hän silloin oli. Omien sanojensa mukaan hän yritti "olla viksu ja urpaani" ja oli tietämätön siitä, että "realistinen tyyli ei sovi minulle".
Kokoelman niminovellissa Teepussit Leila ja Jarmo viettävät hääpäiväänsä Venetsiassa, jossa he parhaansa mukaan yrittävät vältellä siellä kohtaamaansa Leilan gynekologia. Asiat näyttäytyvät kuitenkin uudessa valossa, kun lääkäri raottaa yksityiselämänsä verhoa Leilalle.
Sinikka Nopola ei pidä huonona novelliaan Aamuun saakka, joten valitsin sen toiseksi luettavaksi. Teepussien tavoin sen päähenkilöinä on keski-ikäinen pariskunta, Marita ja Pentti, jossa mies miettii vaimoaan ja tämän ajatuksia. Yhtenä yönä kumpikin on poissa kotoa ja hoitaa pois päiväjärjestyksestä asian, josta eivät ole voineet puhua toiselle. Novellin lopussa vilahtaa Nopolalle ominainen huumori.
Luettu
Sinikka Nopola: Teepussit. (Gummerus 2010, 1. p. Weilin & Göös 1987)
3. novelli: Teepussit. (9 s.)
4. novelli: Aamuun saakka. (12 s.)
Palaan blogiin aamusella. Ehkä luen vielä jotain nyt illalla. Tai sitten en.
Sunnuntaina klo 12.30
Novellimaraton on jatkunut Juha-Pekka Koskisen novelleilla. Kokoelmassa pariisinvihreä työhuone novellit on jaettu kolmeen ryhmään, ja valitsin yhden jokaisesta. Ne ovat keskenään sen verran erilaisia, että niiden perusteella en pysty päättelemään mitään siitä, ovatko kunkin osan novellit jotenkin keskenään samanlaisia vai eivät. Kaikissa kukkii kuitenkin huumori, joka saattaa olla vinksahtanutta kirjan takakannen luonnehdintaa käyttääkseni.
Laukkuryssä kertoo pohjoisen Koutajoen kirjoittajien linja-automatkasta Neuvostoliittoon Smirskin kirjailijoiden kutsusta. Mukana ovat kaikki suomalaisten neuvostoturismin huvittavat kliseet: rajanylittämisen jännitys, miliisien pelko, liialliset väkevät juomat, mukana vietävät myytävät tavarat ja vierailu Ladan tehtaalla. Talvisodan vaiheitakin muistetaan. Kotiin palatessa novelli huipentuu niin kuin novellin tuleekin.
Lain sallima kahvitauko on tarkkanäköinen ja ironinen kuvaus työpaikan taukohuoneesta, jossa kahvinkeittovuoroista tulee elämää isompi asia.
Oodi maitokahville on hulvaton ja absurdi tarina isännöitsijätoimiston huoltomiehestä, joka saa yhden taloyhtiön asukkaalta valituksen melusta. Se tulee yläkerran asunnosta, jossa kuuluisa säveltäjä ahertaa sinfoniansa parissa. Hänen musisointinsa ei kuitenkaan ole valituksen syy, vaan hänen vaimonsa vessassa päästelemät äänet. Huoltomies ei tiedä, miten asian ilmaisisi säveltäjän vaimolle. Koskisella on varattuna käänteitä lukijalle, joten novelli ei ole ihan sitä, miltä se ensin vaikuttaa. Tämä osui johonkin huumorisuoneen, ja nauroin ääneen.
Luettu
Juha-Pekka Koskinen: pariisinvihreä työhuone. (Karisto 2011)
5. novelli: Laukkuryssä. (13 s.)
6. novelli: Lain sallima kahvitauko. (11 s.)
7. novelli: Oodi maitokahville. (10 s.)
Jaahas, mitähän sitten? Jotain kansainvälisempää? Amerikkalaista?
Klo 16.00
Luin pari novellia kokoelmasta Kyyhkysrutto ja muita amerikkalaisia novelleja. Kirjailijoiksi valitsin Raymond Carverin, jonka edes nimeä en muista kuulleeni ennen novellihaastetta, ja Joyce Carol Oatesin, joilta kummaltakin on kokoelmassa yksi novelli.
Raymond Carver kuvaa Tehtävä -novellissaan Anton Tšehovin viimeisiä aikoja Moskovassa, siirtymistä Sveitsiin (miksi Schwarzwald on suomennettu Mustaksi metsäksi?) ja viimeisiä hetkiä siellä kylpylässä. Carver tuo novelliinsa Tšehovin vaimon Olgan sekä itsensä Tolstoin, lainaa heidän kirja- ja päiväkirjamerkintöjään, ja jään miettimään, ovatko ne autenttisia vai Carverin omasta päästä. Hotellin palvelija saa tehtävän, Carverin teksti on intensiivistä ja latautunutta, lyhyet lauseet nakuttava hermostuneen tunnelman.
Joyce Carol Oatesin novellissa Missä on täällä? perheen iltarauha häiriintyy, kun ovelle koputtaa mies, joka on asunut samassa talossa monta vuosikymmentä aikaisemmin. He antavat miehelle luvan tutkia taloa ja pihapiiriä ulkoapäin ja lopulta kutsuvat hänet sisälle. Voi millaiset tunteet Oates herättää sinänsä harmittomassa tilanteessa, millaisen pahaenteisen ilmapiirin hän synnyttää! Hieno novelli, joka jättää lukijallekin tulkintaa.
Luettu
Kyyhkysrutto ja muita amerikkalaisia novelleja. Suom. Anni Sumari. (ntamo 2009)
8. novelli: Raymond Carver: Tehtävä. (15 s.)
9. novelli: Joyce Carol Oates: Missä on täällä? (11 s.)
Vielä ehdin lukea jonkin uudemman suomalaisen novellin kokoelmasta Martti Joenpolven novellikilpailu : Novellit 2016.
Vähän vaille klo 18.00
Novellit on luettu ja maaliin päästy. Luin kolme novellia Martti Joenpolven novellikilpailun antologiasta, johon on valittu kymmenen novellia kilpailun parhaimmistosta.
Kilpailun voitti oululainen Jukka Ahola novellilla Helmi ja Loviisa, ja kokoelmaan oli päässyt hänen toinenkin novellinsa, Omena. Luin ne molemmat. Kilpailuraati luonnehti voittajanovellin yltävän "taitavan omaperäiseksi ja asialtaan lähes shokeeraavaksi". Omenan taas sanottiin olevan "koko kisan ehdottomimmin poikkeava novelli". Sen näkökulma on varsin omenainen. Aholan omaperäisyydestä on helppo olla samaa mieltä. Helmissä ja Loviisassa on vakava kertoja, joka saa odottamaan vuosikymmenten taakse ulottuvaa tarinaa, mutta kertojan kertoma tapahtuukin tällä vuosikymmenellä. Aivan kaikkea en ensi lukemalta ymmärtänyt kummassakaan novelissa, pureksittavaa jäi seuraavaan kertaankin.
Espoolaisen Iris Backlundin novelli Kaksikymmentä minuuttia tuli kilpailussa toiseksi ja on perinteisempi kuin Aholan novellit. Siinä ollaan sukulaisvisiitillä ja mennään saunaan, ensin naisten vuorolla ja sitten miesten. Tapahtumat nähdään yhden perheen tyttären silmin aina tilanteen kärjistymiseen asti. Raati näki siinä "yhtä hyvin rauhaisan tarkasti ja herkästi kuin armottomastikin intensiteettiään perinteisellä suomalaisproosan näyttämöllä kasvattavan episodikuvauksen".
Luettu
Martti Joenpolven novellikilpailu : Novellit 2016. (Gummerus 2016)
10. novelli: Jukka Ahola: Helmi ja Loviisa. (10 s.)
11. novelli: Jukka Ahola: Omena (11 s.)
12. novelli: Iris Backlund: Kaksikymmentä minuuttia (13 s.)
*** *** ***
Novellien lukeminen oli itse asiassa hauskaa. Mukaan valikoitui hyvin erilaisia novelleja. Parhaimmilta maistuivat Juhani Ahon Siihen aikaan, kun isä lampun osti ja Joyce Carol Oatesin Missä on täällä? Maratonin lisäksi sain näin aloitetuksi Ompun Novellihaasteen 9.11.2016 - 7.5.2017.
Kaikkiaan sain maratonilla saldooni:
Novellimaraton 12 novellia (146 sivua)
Novellihaaste 12 novellia
Kiitos Ompulle maratonin järjestämisestä!
Hauskaa maratonia, alku ainakin on lupaava!
VastaaPoistaKiitos samoin! Kävin katsomassa - sinulla on ollut vauhti päällä.
VastaaPoistaNämä novellimaratonkoosteet on kaikki niin ihania, että täällä vaan luen ja ihastelen. Valtavan hienoja valintoja sinullakin. Tuo Koskisen ilmlaus 'pariisinvihreä' on kovin kiinnostava, en muista sitä aiemmin edes kuulleeni. Liekö hänen omaa keksintöään?
VastaaPoistaEnpä muista minäkään kuulleeni pariisinvihreästä väristä. Pitää varmaan lukea novelli, jonka otsikko se on, niin ehkä asia selviää. Ja kijan nimessä se on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella.
VastaaPoistaKohta loppuu kiire, lento
VastaaPoistaAlkaa Joulun aika rento.
Hiljaisuutta kuulostele,
nuku, syö ja nautiskele.
Kunnossa on silloin kuosi,
kun taas alkaa Uusi Vuosi!
Hyvää Joulua
Kiitos, Mai, kivasta joulutoivotuksesta. Sinulle hyvää vuodenvaihdetta ja tulevaa vuotta.
Poista