Mila Teräs: Jäljet sekä taidekirja Helene Schjerfbeckistä

"Sumuisena syysaamuna pihan ulkopuolella, mäntymetsässä on kaunista. Ruoho on okrankeltaista, ja ilmakehässä leijailee pehmeitä sävyjä. Luonnossa ei koskaan ole yhtään väriä puhtaana - paitsi sateenkaaressa, joka ei viehätä minua. Rakastan värejä juuri tällaisina, syksynkypsinä."

Mila Teräksen romaaniinsa kirjoittama Helene Schjerfbeck on heikko ja vahva, päämäärä- ja kutsumustietoinen, omaa kykyään epäilevä, eristäytyvä ja toisia ihmisiä tarvitseva, kaikkea samassa persoonassa. Jäljet - Romaani Helene Schjerfbeckistä on minulle ensimmäinen kirja tuosta suomalaisesta taiteilijasta, josta on tullut maailmankuulu ja jonka maalauksista maksetaan huutokaupoissa ällistyttäviä summia.

Niin kuin aina oikeista eläneistä henkilöistä kirjoitetut romaanit Jäljetkin hämmentää minua. Mila Teräksen teos on hienoa, sujuvaa ja nautittavaa luettavaa, joten hänen tyylinsä ei synnytä hämmennystä. Sen tekee elämäkerran ja fiktion liitto. Niin mielelläni uppoudun Helenen elämäntarinaan ja uskon, että Helene oli juuri kuvatunlainen ihminen, mutta sitten mieli haraa vastaan ja kyselee, mikä osa kirjassa on kirjailijan luomaa fiktiivistä hahmoa.

Yhtä kaikki, pidän kirjan Helenestä. Minua puhuttelee hänen sitkeytensä ja periksiantamattomuutensa, hänen pyrkimyksensä piirtää tai maalata se kuva, jonka hän sisimmässään näkee, vaikka aina viiva jää vajaaksi tai työ ei jotenkin muuten saavuta sitä, mitä hän tavoittelee. Schjerfbeck teki lukemattomia luonnoksia samoista töistä. Mestaruudestaan huolimatta - vaiko sen tähden? - Helene ei uskonut oman taiteensa suuruuteen, hän janosi myönteisiä arvioita ja erityisesti keskusteluja heidän kanssaan, jotka ymmärsivät hänen töitään ja rakastivat niitä. Heitäkin onneksi sattui Helenen kohdalle. Kirjassa näkyvät erityisesti taidekauppias Gösta Stenman, taidemaalari ja -kriitikko Einar Reuter, johon Helene rakastui, sekä taiteilijatoverit Maria Wiik ja Helena Westermarck.

Romaanissa Helene Schjerfbeck (1862-1946) on muuttanut sodan melskeistä Ruotsiin Saltsjöbadeniin ja asuu siellä hoidettavana. Kerronnassa vuorottelevat Schjerfbeckin ajatukset ja sisäiset keskustelut hänen läheisen taiteilijaystävänsä Helena Westermarckin kanssa vuonna 1845 ja takaumat Schjerfbeckin elämästä Helsingissä, Hyvinkäällä ja Tammisaaressa sekä sitä ennen Pariisissa, Bretagnessa ja Cornwallissa Englannissa. Westermarck oli kuollut jo 1938, mutta hänen kanssaan käymissä mielensisäisissä keskusteluissa yli 80-vuotias Schjerfbeck pohtii elämäänsä, suhdettaan äitiinsä ja ystäviinsä, taidetta, taiteilijuutta sekä erityisesti naisten taistelua tulla nähdyiksi ja arvostetuiksi taiteen saralla.

"Ja minä haluaisin vain luoda maalauksen, joka puhuttelee kuten taide on minua puhutellut niin kuin ei mikään muu. Kuitenkaan se ei onnistu, ei tänäänkään - ei kai koskaan. Työ hivuttaa henkeäni ja ruumistani. Silti maalaaminen on ainoa iloni."

Mila Teräs rakentaa romaanistaan tarinan, joka polveilee limittäin eri aikatasoissa ja näkökulmissa, mutta kokonaisuus on eheä ja kaunis. Sen lukeminen sytyttää janon tutustua Helene Schjerfbeckiin paremmin. Kirjan lopussa on kattava lähdeluettelo, joka saattaa alkuun.

KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA sitä on luettu paljon, tässä joitain linkkejä blogien arvioihin: Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä, Kirja vieköön!, Leena Lumi, Oksan hyllyltä, Sanoissa ja sivuilla, Sinisen linnan kirjasto

      Mila Teräs: Jäljet - Romaani Helene Schjerfbeckistä, 285 s. 
      Kustantaja: Karisto 2017
      Ulkoasu: Tuija Kuusela 

Jäljet-romaanin innostamana kävin Riihimäen Taidemuseossa, jossa on pysyvä Helene Schjerfbeck -huone. Siinä on vaihtuva kokonaisuus museon kokoelmien 35 Schjerfbeckin taideteoksesta. Tänä vuonna esillä on lisäksi kymmenkunta taiteilijan työtä museon yhteisnäyttelyssä Taiteilijattaret, joka jatkuu 29.12.2017 asti - museo on tosin suljettuna 14.9.-1.10. Näyttely esittelee suomalaisten naistaiteilijoiden teoksia 1900-luvun alkupuolelta.

Museosta nappasin mukaan näyttelykirjan Schjerfbeckin taidenäyttelystä vuodelta 2004. Helene Schjerfbeck Riihimäen Taidemuseossa koostuu neljästä artikkelista ja niihin liittyvästä kuvamateriaalista. Päivi Ukkosen "Materiaalit kertovat" valottaa taiteilijan paperipohjaisten taideteosten materiaaliteknistä tutkimusta ja dokumentointia ja on hieman liian tekninen minulle. "Helene Schjerfbeck ja Constantin Guys" -artikkelissa Riitta Konttinen kuvaa mielenkiintosesti ranskalaisen taidemaalarin merkitystä ja vaikutusta Schjerfbeckin taiteeseen jopa vuosikymmenien ajan. Risto Vainio analysoi maalausta ja sen toisella puolella olevaa keskeneräistä omakuvaa artikkelissa "Kaksipuolinen maalaus Tehdastyöläisiä matkalla työhön". Lopuksi Katja Vuorinen esittelee museon taideteoksia artikkelissa "Helene Schjerfbeckin teoksia Riihimäen Taidemuseossa". joka kuvineen on antoisa katsaus Schjerfbeckin töihin ja niiden syntytaustoihin.

Minulle näyttelykirja on ollut sopiva jatko Mila Teräksen romaanille. Taideasiantuntijoiden esittelyt ja analyysit syventävät Schjerfbeckin taiteen tuntemusta. Kaltaiselleni noviisille Schjerfbeckin työt näyttäytyvät vahvoina, omaperäisinä, mutta myös taustoitusta kaipaavilta.

KIRJA on omasta hyllystä, heinäkuinen ostos museokaupasta.

      Helene Schjerfbeck Riihimäen Taidemuseossa, 80 s. 
      Sarja: Riihimäen Taidemuseon julkaisuja 10.
      Toimittajat: Timo Simanainen ja Katja Vuorinen
      Kustantaja: Riihimäen Taidemuseo 2004
      Kannen kuva: Tehdastyöläisiä matkalla työhön (1921-1922)

HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja); 100 suomalaista kirjaa (no 64 ja 65); Muuttoliikkeessä -lukuhaaste (sillä Schjerfbeck asui useita vuosia Ranskassa opiskelun ja maalaamisen takia sekä yhden talvikauden Englannissa ja elämänsä viimeiset vuodet Ruotsissa).