Kuukauden Tiina - Tiina vauhdissa

Toiseksi viimeinen Tiina-sarjan kirja on nimestään alkaen vauhdikas tapaus, mutta ei kyllä sen vilkkaampi kuin muutkaan sarjan kirjat. Tiina vauhdissa -kirja kertoo kahdesta eri seikkailusta, jolle Tiina ja Juha lähtevät. Ensimmäinen on viiden päivän hyötykasvikurssi, jolla opitaan luonnonvaraisista kasveista, miten niitä voi hyödyntää ravintona ja mitkä niistä ovat vahingollisia tai peräti myrkyllisiä. Kurssilla tietysti tapahtuu kaikenlaista alkaen kalareissusta, jolla Juha pyydystää hauen mato-ongella ja saa pakenevan kalan kiinni pelkin käsin, ja päätyen erään kurssilaisen tahallaan syömiin kielonmarjoihin ja niistä saatuun pahaan myrkytykseen.

Toisessa seikkailussa Juha ja Tiina sekä talonmiehen Kalle lähtevät Keski-Suomeen Juhan erakkona asuvan taiteilijasedän luo. Pitkän linja-automatkan jälkeen nuorten tulee vaeltaa yli 20 kilometriä erämaassa läpi soiden, kankaiden ja kallioiden. Toki heillä on merkitty polku, jota seurata, mutta silti tuntuu melko uskomattomalta, että nuoret päästetään matkalle selkärepuin varustautuneena vain eväät mukanaan. Vaelluksella heidän on nimittäin etsittävä yösijat kahdeksi yöksi tietämättä, mitä erämaassa edes on tarjolla. Kaverukset päätyvät nukkumaan ensin ison kuusen alla ja toisena yönä hatarassa autioladossa. Tiina näkee unta sinisestä kissasta, ja uni johdattaa heidät kätkölle, josta löytyy pakettiin käärittynä iso kasa kultakoruja ja timantteja.

Tiina on poikatyttö. Hiljattain Saran kirjat -blogissa luettiin poikatyttöyttä käsittelevä nuortenkirja Yksin kaksin Kissanmaalla, jossa alakouluikäinen Ikka miettii, haluaako elää tyttönä vai voisiko muuttua pojaksi. Anni Polvan Tiina vauhdissa -kirjassa poikatyttöys on esillä, mutta mielestäni Tiina ei pohdi omaa identiteettiään. Hän on tyttö, mutta myös vahvasti sitä mieltä, että tytöt voivat tehdä kaikkea sitä, mitä pojatkin, vaikka ympäristö ei sitä hyväksyisikään. Tiinan  lähi-ihmiset suhtautuvat asiaan eri tavoin:

"... mutta hän [äiti] sanoi viimeksi tänään, että minun on ruvettava muistamaan, etten ole mikään poika. Tytöt eivät kuulemma kiipeile eivätkä tappele, eivätkä tunge itseään joka paikkaan. 

Juhan ilme synkkeni. - Ja jos sinä alat muuttua tytöksi ... tarkoitan olla kuin muutkin tytöt ja marista heti kun saat pari muksua tai kävelet korkokengillä polvet koukussa, niin silloin minä ... tuota ... 

Hän ei osannut selittää mitä "tuota", niin että Tiina kiirehti vakuuttamaan: - Turha sinun on sitä pelätä, en minä sellaiseksi muutu, enkä osaisi muuttua, vaikka haluaisinkin. Enkä minä haluakaan. Isäkin sanoo, että minä olen hyvä juuri sellaisena kuin olen, ja että minulla on aikaa naisistua sittenkin, kun olen käynyt rippikoulun."

Tiina vauhdissa loppuu sillä tavoin, että lukija voi uumoilla seuraavassa eli viimeisessä Tiina-sarjan kirjassa suhteitten notkahtavan uudelle tolalle. 

"Kalle harppoi pari metriä heidän edellään ja antoi heidän supista. Supiskoon kylläkseen, kyllähän hän arvasi, mistä he keskenään kuiskailivat. Rakkaudesta tietysti, mistäpä muusta!"

Edellinen sarjan kirja on Tiina ja vieras poika. Seuraava on sitten sarjan viimeinen kirja.

      Anni Polva: Tiina vauhdissa, 156 s.
      Kustantaja: Karisto 1985 (2. painos; 1. p. 1985)
      Kansi: Satu-Sisko Sintonen

KIRJA on kirjastolaina.
MUUALLA tätä on luettu blogeissa Kirjasfääri, Lukuhumua 
HAASTE: 100 suomalaista kirjaa (no 68)