Risto Isomäki: Herääminen

Risto Isomäen romaani Herääminen on kieltämättä herättävä. Luullakseni se olisi sitä vielä enemmän, jos en olisi vuosia sitten, ennen blogiaikaa, lukenut kirjailijan kirjaa Sarasvatin hiekkaa, jonka aihepiiri on samanlainen. Se jätti aikoinaan vahvan muistijäljen, joka vieläkin nousee mieleen.

Risto Isomäki kirjoitti Heräämisen parikymmentä vuotta sitten, kirja julkaistiin vuonna 2000, ja sen tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, vuosiin 2038-39. Teosta onkin mielenkiintoista lukea tuosta aikaperspektiivistä, sillä nyt ollaan suurin piirtein puolivälissä kirjan kirjoittamisen ja tapahtumien välissä. Siksi on kylmäävää lukea Isomäen kuvaamia ilmaston lämpenemisen seurauksia, joiden hän kuvaa tapahtuvan 2030-luvun loppupuolella. Seuraavan lainauksen lauseita olisi hyvin voinut löytyä viime kesän uutisotsikoista.

"Yhdysvallat pelkää menettävänsä 80 prosenttia maissisadostaan kuivuuden takia - viljaa ei tänäkäään vuonna riittäne vientiin. Gotlannin metsäpalot laajenevat. Jyväskylän lähellä riehuvaa paloa ei vieläkään ole saatu sammumaan. Niilin virtaama pienentynyt neljällä viidesosalla. [...] Kalifornian metsäpalot ovat vaatineet lisää uhreja. Ranskan metsäpalojen uhrien määrä ylittää neljäsataa."

Herääminen rakentuu episodeista, jotka vievät lukijan Venäjälle ja Suomeen sekä pikaisesti eri puolille maapalloa, Espanjaan, Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Intiaan. Suomalainen tutkija Irina Saari hälytetään Venäjälle Pohjois-Siperiaan, jossa tapahtuu merkillisiä. Pieneen tundralla sijaitsevaan kylään on yhteys katkennut, kukaan ei vastaa puheluihin ja satelliittikuvissa ei näy mitään elonmerkkejä. Kun sotilaslentokone vie Irinan ja venäläiset tutkijat kylään, he löytävät koko kylän autiona, niin ihmiset kuin eläimetkin lojuvat kuolleina. Kun sama tapahtuu tuhannen kilometrin päässä kylästä 60.000 asukkaan kaupungissa Pohjoisen jäämeren rannalla, tutkijat ovat ymmällään ja kauhuissaan eivätkä voi ymmärtää, mikä on aiheuttanut tuhansien ja tuhansien ihmisten kuoleman. Etsiessään helikopterilla eloonjääneitä lähialueilta Irinakin joutuu samaan hengenvaaraan, kunnes kuolemien syyksi selviää metaanikaasun purkaumat ilmakehään. Onko ilmaston lämpeneminen edennyt jo liian pitkälle ja onko ihmiskunnan liian myöhäistä tehdä mitään koko maapallon tuhon estämiseksi?

"Joka ainoa päiväkotilapsi ja eläkeläismummokin tietää, mikä on kasvihuoneilmiö. Mutta mitä te tarkoitatte... karkuun pääseellä kasvihuoneilmiöllä?" 

"Monet ovat jo pitkään pelänneet, että jos ilmakehä ja meret lämpenevät tarpeeksi, lämpeneminen alkaa ruokkia itseään. Tähän asti meret ja maaperä ovat sitoneet suuren osan kaikesta hiilidioksidista, jonka ihminen on syytänyt ilmakehään. Jos ilmasto kuitenkin lämpenee liikaa, meret voivat äkkiä alkaa vapauttaa hiilidioksidia, sen sijaan että ne poistaisivat sitä ilmakehästä. Maaperälle voi käydä samalla tavalla."

Hyytävää. Ja kirjoitettu parikymmentä vuotta sitten, mutta tänä vuonna samanlaisia asoita on voinut lukea ja kuulla uutisissa tämän tästä. Lukemassani e-kirjaversiossa on Risto Isomäen vuonna 2006 kirjoittamat päätössanat, "Muutama loppuhuomautus", joissa hän toteaa, että merenpohjan metaaniesiintymät ovat tieteellinen tosiasia, mutta että kirjan kirjoittamisen aikaan hän ei pitänyt niiden purkaumia kovinkaan todennäköisenä uhkakuvana. Jälkisanojen aikaan niistä on tullut paljon vakavammin otettava mahdollisuus.

Kirjassa on toinenkin ulottuvuus ilmaston lämpiämisen rinnalla, siihen kietoutuneena, ja sen kirjailija myötää olevan fiktiota. Muualta maailmankaikkeudesta saadaan outoja havaintoja, jotka ovat liian tarkoitushakuisia ollakseen puhdasta sattumaa. Onko galakseissa sivilisaatioita, jotka ovat teknisesti edistyneempiä kuin ihmiskunta maapallolla? Mikä on heidän osuutensa oudoissa tapahtumissa maan ilmastonmuutoksessa? Ja miten aids-epidemian outo käyttäytyminen liittyy kaikkeen?

Tunnustan, että luen harvoin tieteiskirjallisuutta, mutta olen pitänyt paljon kummastakin lukemastani Risto Isomäen romaanista. Sarasvatin hiekkaa sai minut tiedostamaan asioita, joihin olen myöhemmin törmännyt tiedeuutisissa. Teokset ovat hyvin kirjoitettuja ja sopivan  jännittäviä minun makuuni, niitä on vaikea laskea käsistään niin kauan kun vielä on epäselvää, miten maailman oikein käy.

        Risto Isomäki: Herääminen, 175 s (e-kirja)
         Kustantaja: Tammi 2016 (1. painettu painos 2000)
         Kansi: Timo Mänttäri

E-KIRJA on laina Ellibs-kirjastosta.
MUUALLA: Kiiltomato/Kanerva Eskola, Yöpöydän kirjat

HAASTEET: Helmet-haasteessa kuittaan kohdan "7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan", sillä vuoden 2038 maailma on vielä fiktiivinen. Osallistun kirjalla myös Hiilidioksidihaasteeseen sekä Tundran lumoissa -lukuhaasteeseen sillä suuri osa kirjasta tapahtuu Pohjoisella jäämerellä ja liittyy muutoksiin Siperian ikiroudan alueella.