Kynttilän lämpöä ja koosteruno (#runo18)

Joulun molemmin puolin olen tunnelmoinut Anna-Mari Kaskisen runojen ja Minna L. Immosen kuvitusten äärellä. Kynttilän lämpöä on kirja, jonka seurassa on helppo pysähtyä ja lukea muutama säe, sytyttää kynttilä ja nauttia hetki herkistä runokuvista ja siveltimen jäljestä.

                                                   Sinä katsoit hiljaa
                                                   tulta hiipuvaa.
                                                   Sanonut et mitään.
                                                   Jaksoit rakastaa.

Kaskisen säkeet ovat minulle jotenkin helppoja lukea. Taidan olla perinteisen runon ystävä, vaikken vierasta nykyrunouttakaan. Huomaan kuitenkin, että merkitys on minulle tärkeää, ja Kaskisen runot puhuttelevat minua selkeydellään. Liian yksinkertaisia ne eivät ole, vaan jättävät lukijalla eri tulkintavaihtoehtoja. Kynttilän lämpöä -kokoelma puhuu ystävyydestä ja läheisyydestä, tuesta vaikeina aikoina. Ja kuten aina Kaskisen tuotannossa, ystävyyden ja rakkauden voi tulkita liittyvän ihmissuhteisiin tai monissa säkeissä myös jumalasuhteeseen.

                                                   Tulin kotiin.
                                                   Lähelläsi on lepo,
                                                   katseessa ilo.
                                                   Keskeneräisyydessä
                                                   on molemmille tilaa.

Joulukorteista tutun Minna L. Immosen vesivärikuvitus täydentää runojen tunnelmaa ja itse asiassa tekee siitä jouluisen kynttilöineen ja talvisine maisemineen. Runot sen sijaan eivät ole mitenkään erityisen jouluisia.

                                                   Yhdessä jaksamme kauas
                                                   luottaen kulkea,
                                                   eilisen painavan portin
                                                   vihdoinkin sulkea.

Viime vuonna luin joulun alla: Anna-Mari Kaskinen ja Ulla Vaajakallio: Matka joulun salaisuuteen.

KIRJAN lainasin kirjastosta.

          Anna-Mari Kaskinen & Minna L. Immonen:  Kynttilän lämpöä, 48 s.
          Kustantaja: Kirjapaja 2008
          Kuvitus ja kannen kuva: Minna L. Immonen
 

Kynttilän lämpöä päättää osaltani myös tämän vuoden runohaasteen, jota on luotsannut Omppu. Luen vähän runoja ja niistäkin vähistä olen harvoin blogannut. Kynnys on ollut korkea. Innostuin kuitenkin toisestakin haasteesta, Kuukauden kieli, ja siihen olen lukenut kansainvälisemmin kuin tavallisesti. Siitä on runohaastekin saanut osansa, kun olen tuonut blogiin säkeitä Italiasta, Puolasta, Japanista, Vietnamista, Chilestä.

Ompun haasteohjeen mukaisesti olen alle sepittänyt omaa runoutta, joka muodostuu lukemieni runokirjojen nimistä. Vuoden alussa minua ihastutti japanilaiset haikut, ja siitäpä sain idean kirjoittaa sarjan haiku-runoja. Haiku-runokirjan nimi on sen verran pitkä, että joukkoon piti mahduttaa yksi tanka-runo ja järjestellä sanoja luovasti!


Näin sateen jälkeen
tuulisolmut meressä.
Maremoto soi.

Ja äkkiä on
ilta. Älä, aurinko, 
älä laske nyt.

Kysymyksiä
kuulle: minne kynttilän
lämpöä kätkit?

Säkeet neljälle
vuodenajalle, Shikin
haiku-runoja.
Niin japanilaisia,
rakkaalleniko annan?

Kissojen kielen
kompasanakirjaa ken
täällä lukisi.


Tässä vielä luettelo lukemistani runokirjoista, joita kertyi tasan kymmenen.

   T. S. Eliot: Kissojen kielen kompasanakirja

   Saima Harmaja: Sateen jälkeen 

    Hồ Xuân Hương: Kysymyksiä kuulle 

   Anna-Mari Kaskinen: Kynttilän lämpöä 

    Maaria Leinonen: Aurinko, älä laske 

   Shiki Masaoka: Japanilaisia haiku-runoja neljälle vuodenajalle

   Pablo Neruda: Maremoto

   Salvatore Quasimodo: Ja äkkiä on ilta

   Wisława Szymborska: Täällä

   Tuulisolmut : Valikoima saamelaista nykyrunoutta

Kiitos runohaasteesta, Omppu! Sen ansiosta löysin monta uutta runoilijaa - ja uskaltauduin bloggaamaan runoista.