24.10. tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun Yhdistyneet kansakunnat, YK, perustettin. Tänä vuonna on kulunut yhtä monta vuotta siitä, kun toisen maailmansodan taistelut päättyivät. Näiden innoittamana Jokken kirjanurkassa alkoi vuoden alussa Rauhan haaste, johon on luettu toiseen maailmansotaan jollain tapaa liittyviiä kirjoja. Haaste päättyy huomenna.
Lähdin mukaan ajatuksena lukea ainakin pari kirjaa sodasta. Kirjoja on ihan huomaamatta kertynyt kahdeksan, sillä aika monessa uudessakin romaanissa käsitellään sotaa joko pääaiheena, takaumin tai yhtenä merkittävänä teemana.
Vain yksi kirjoista, Veijo Meren jo klassikoksi muodostunut Manillaköysi, kertoo varsinaisesta sodankäynnistä, mutta siinäkin sotatarinat kuvaavat sodan niin sattumanvaraiseksi ja kaoottiseksi toiminnaksi, että sotasankaruutta siitä ei löydä etsimälläkään. Muut kolme Suomen talvi- ja jatkosotaan liittyvää kirjaa kertoo kotirintaman naisten elämästä sodan aikana. Viides kotimainen, JP Koskisen Tulisiipi, taas sijoittuu osittain Suomen itärajan taakse ja Neuvostoliiton suureen isänmaalliseen sotaan.
Ulkomaisista teoksista yksi on tositapahtumiin perustuva fiktiivinen selviytymistarina keskitysleiriltä ja kaksi pohjoismaisia romaaneja. Niin islantilainen dekkarisarja ja sen kuvaama liittoutuneiden miehitys kuin norjalaisen romaanin takaumat sodanaikaiseen saksalaismiehitykseen ja norjalaisen vastarintaliikkeen toimintaan ovat minulle uusia näkökulmia toiseen maailmansotaan.
Kaikki olivat hyviä kirjoja ja mieluisia luettavia. Suurimman vaikutuksen tekivät Heidi Könkään Mirjami ja Per Pettersonin Hevosvarkaat. Kiitos, Jokke, haasteesta. Toisten kirjoituksia ja koosteita on kiva bongailla.
Enni Mustonen: Sotaleski
Pirjo Puukko: Kunnes jalkasi kantavat
Talvi- ja jatkosota Suomessa (sotarintama)
Veijo Meri: Manillaköysi
Neuvostoliiton suuri isänmaallinen sota
JP Koskinen: Tulisiipi Per Petterson: Hevosvarkaat
Pirjo Puukko: Kunnes jalkasi kantavat
Talvi- ja jatkosota Suomessa (sotarintama)
Veijo Meri: Manillaköysi
JP Koskinen: Tulisiipi
Olen lukenut listaltasi Mirjamin, Manillaköyden ja Auschwitzin tatuoijan. Hienoja kirjoja, joista pidin kaikista. Niissä ei kuvata, kun sotilaat ampuvat toisiaan. Mirjamissa oli yksi pommituskohtaus.
VastaaPoistaYritän vältellä pelkästään sotataisteluista kertovia kirjoja. Usko pois, niitä on valtavasti. Mies välillä kuuntelee niitä ja ne ovat ihan hirveitä. Taistelua alusta loppuun asti.
On ihan hirvittävä asia, että esim. Pohjois-Koreassa on nälänhätä, mutta vallanpitäjät ampuvat ja räjäyttelevät miljoonia maksavia ohjuksia naapurimaiden lähelle.
Minullekaan ei maistu taisteluista kertovat sotakirjat. Yhden sellaisen päätin lukea aikaisempaan sotahaasteeseen ja silloin valitsin kirjan, jossa taisteltiin samoilla paikoilla, jotka olen nähnyt (jo kuolleen) isäni sotilaspassissa. Vaikka kirja oli fiktiota, nuo paikkojen nimet tekivät siitä koskettavan sukelluksen isän sotakokemuksiin.
PoistaSota on hirvittävä asia, ja niin kauan kuin on suuruudenhulluja ja vainoharhaisia vallanpitäjiä, ei varmaan vältytä varustautumiselta. Samaan kuvioon kuuluu kansalaisten ihmisarvon mitätöiminen, joten kuka välittää, vaikka he näkevät nälkää.
Onneksi on rauhaan pyrkiviä ja rauhantekoja. Hieno aloite tämä rauhan lukuhaaste siinä sarjassa.
Oletpa lukenut monta haasteeseen sopivaa kirjaa. Minä sain luetuksi vain kolme. Sinun kirjoistasi olen lukenut (aiemmin) Manillaköyden ja Hevosvarkaat. Hienoja molemmat.
VastaaPoistaKirjoja tosiaan kertyi ihan itsestään, kun lukiessa huomasin yhdestä ja toisesta, että sodalla on niissä merkittävä rooli. Useampi kirjoista on julkaistu hiljattain, tänä tai viime vuonna, joten sota on vielä elävä sodan kokeneitten ihmisten lasten ja lastenlasten maailmassa.
PoistaOlen lukenut aiemmin Mirjamin ja tähän haasteeseen Tulisiiven. Heather Morrisin kirjat olen tarkoituksella jättänyt välistä. Natsit kiinnostavat kyllä, mutta pakko on rajoittaa.
VastaaPoistaOlen lukenut listaltasi vain Manillaköyden, joka oli sellainen koulussa aikoinaan pakko-luetettu kirja. Ei oikein kolahtanut silloin, jäi tosi ankeat lukumuistot. :D Tulisiipi kiinnostaa, samoin Hevosvarkaat. En tiennytkään, että se käsittelee Norjan miehitysaikaa.
VastaaPoistaUpeaa :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen näkökulma toiseen maailmansotaan nuo Norjan ja Islannin miehitykset. Niistä harvemmin on meillä puhetta. Täytyy panna korvan taakse.
VastaaPoistaTämä oli mielenkiintoinen haaste, johon on luettu valtavan erilaisia kirjoja!