Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat

Koston kukat : Karl Axel Björkin tutkimuksia, osa neljä tempaa mukaansa 20-luvun Helsinkiin, sen rikoksiin ja poliittiseen kuohuntaan. Olen lukenut Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjan aikaisemmatkin osat, Yön sydän on jäätä ja Käärmeitten kesä ja Kuka kuolleista palaa. Minusta sarja vain paranee, kuten totesin kolmannesta osastakin. Tässä neljännessä osassa pidin erityisesti siitä, että

1) kirjassa on keskeinen rikosjuoni eikä liikaa rönsyjä. Juoni on arvoituksellinen niin poliiseille kuin harrastelijaetsivä Karl Axel Björkillekin. Lukija ei tiedä enempää kuin he, mutta toki tapahtumien kuluessa syntyy kaikenlaisia epäilyksiä. Sivujuonen tarjoaa turkisliikkeeseen tehty ryöstö, jonka Björk selvittää tuota pikaa ja ihan poliisin pyynnöstä. Turkisliikkeen tapaus on sikälikin mielenkiintoinen, että liikkeen omistaa Färhat Ibdrahim, Suomeen tullut tattari (tataari), joka pyörittää sitä lähisukulaistensa kanssa.

2) kirjassa Björk ja poliisi tekevät hyvää yhteistyötä ja jakavat tietojaan ja tutkimustuloksiaan toisilleen. Aikaisemmissa kirjoissa Karl Axelin ylikonstaapelina työskentelevä ystävä Martti Ekman on ollut äkeänä, kun Karl Axel on sooloillut kertomatta virkavallalle mitään. Nyt yhteistyöhön on yhtenä syynä se, että Björk oli paikalla rikoksen tapahtuessa.

3) kirjan tapahtumapaikka on kiintoisa, Kansallinen ooppera Helsingin Bulevaardin varrella. Carmen-oopperan loppukohtauksessa Don José puukottaa Carmenin, jonka osan laulaa nuori Emilie Edberg. Kun tämä ei nousekaan lattialta ylös esityksen päättyessä, hänen huomataan oikeasti kuolleen, tulleen ammutuksi. Miten se on mahdollista täpötäydessä oopperatalossa? Kukaan ei kuullut mitään suosionosoitusten pauhatessa. Karl Axel Björk sattuu olemaan oopperan katsomossa ja hyppää heti näyttämölle tajuttuaan, että jokin on vialla, ja hän ohjeistaa toimintaa poliisin tuloon asti.

4) Björk ottaa ystävänsä sisaren Ida Helanderin mukaan rikoksen tutkimiseen. Idalla on nuorena naisena ihan toisenlaisia mahdollisuuksia päästä joidenkin henkilöiden lähelle ja tietoihin. Samalla kirjaan tulee naisnäkökulmaa.

5) Björk pohdiskelee myös omaa tulevaisuuttaan ja mitä elämässä haluaa. Hän on turhautunut työssään sisäasiainministeriössä, jossa hän on ministeri Ritavuoren sihteeri , istuu lukuisissa kokouksissa ja kirjoittaa muistioita, kirjelmiä ja pöytäkirjoja. Rikosten ratkaisu vapa-ajalla tarjoaa älyllistä voimistelua, mutta hän kaipaa etenemismahdollisuuksia urallaan. Löytyykö mitään omasta tai ulkoasiainministeriöstä? Ehkä tutkijana, nyt kun hän on saanut väitöskirjansa valmiiksi? Tai liikealalla Gustav-sedän yrityksessä, mutta tarkoittaisiko se myös kihlautumista Lisbetin Axelskiöldin, pikkuserkun, kanssa? Lisbet kyllä viehättää etsivää, mutta niin viehättää Ida Helanderkin. Sitoutuminen kuitenkin laittaa aprikoimaan.

6) Virpi Hämeen-Anttila sitoo kirjansa tiukasti Suomen historiaan, tässä osassa syksyyn 1921. Ministeriössä kokoustetaan ahkerasti ja saadaan nootti Neuvosto-Venäjältä Karjalan kysymyksen takia. 

"Karjalan metsäsissijärjestö ja pakolaishallitus olivat jättäneet viralliset avunpyyntönsä, ja niihin vastaamista pohdittiin tuskaisissa tunnelmissa sekä sisä- että ulkoministeriössä. Karjalaiset pyysivät, että Suomi irtisanoisi Karjalan osalta oman puolensa Tarton sopimuksesta, koska Neuvosto-Venäjä ei noudattanut itselleen asetettuja määräyksiä, tai vähintäinkin antaisi karjalaisten pakolaisten vapaasti siirtyä Suomen puolelle. Toisekseen pyydettiin Suomea ajamaan Karjalan asiaa Kansainliitossa."  

"Pakolaisten tuloa emme voi estää. Jos palautmme ne bolshevikkien käsiin, se on rumaa. Ja se on poliittisesti itsemurha. Mutta ei saa näyttää siltä, että lietsomme kapinaa ja virallisesti lähetämme rajan yli toiseen suuntaan taistelijoita. Siitä ne saavat syyn hyökätä tännekin. Pitää astua varovasti..."

Sisäasiainministeri Ritavuori vetää tinkimättömästi varovaista linjaansa. Se ei tee hänestä suosittua lehdistön eikä kansan silmissä. Alkuvuodesta 1922 Ritavuori murhataan. 

Miten esimiehen kuolema vaikuttaa Karl Axel Björkin tulevaisuuteen? Se selvinnee seuraavassa osassa, jonka loppuun kirjailija lupaa myös miniesseen Heikki Ritavuoren murhasta. Sitä odotellessa.

      Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat, 351 s.
      Kustantaja: Otava 2017;
      Kansi: Timo Mänttäri

KIRJAN lainasin kirjastosta.

HAASTEET: 100 suomalaista kirjaa (no 44), Aistittavat kirjat (hajuaisti), koska taisin saada kirjan lainaksi kirjastosta ensimmäisenä, ja se tuoksuu vielä uudelle painomusteelle; lisäksi kirjassa kerrotaan tuoksuista useaan otteeseen: "... huushollissa leiju paradiisin haju. Se nääs oli Primulassa leipurina ja se oli tuonu kotiin ison pussillisen voipullia ja viininleipiä ..."