Raili Mikkanen: Kahdentoista vala

Raili Mikkasen historiallisessa nuorten kirjassa Kahdentoista vala oli paljon samaa kuin sitä ennen lukemassani Havasteen Lappiin sijoittuvassa Kymmenen onnen Annassa: parantajaäiti sekä yrtit ja loitsut, kirkon ankara suhtautuminen noituuteen, elämän ankaruus. Erojakin oli.

Kahdentoista vala kertoo äidistä, Briitta Joosepintyttärestä, jonka mies on häipynyt ja jättänyt hänet yksin kolmen tyttären kanssa. Perhe elää  1600-luvun lopulla Pohjanmaalla, Uudenkaupungin seudulla. Briitta ja tytöt säilyvät joten kuten hengissä kerjäämällä lähiseudun taloissa, mutta äiti on myös taitava parantaja, joka kerää luonnonyrttejä ja tekee niistä parantavia rohtoja ja saa elintarpeita maksuksi hoidoistaan. Teräväkielisenä hänellä on paljon vihamiehiä, joista yksi ilmiantaa hänet noituudesta. Sitä seuraavat noitakäräjät on yksi kirjan mielenkiintoisimmista ajankuvista muun 1600-lukuun liittyvän lisäksi. Briittaa odottaa mestauspölkky, elleivät tytöt löydä kolmessa päivässä Briitan lisäksi 11 miestä todistamaan hänen syyttömyyttään. Siitä kirjan nimi.

Kirja oli nopealukuinen ja sujuvaa kieltä. Vaikka se on nuorille kirjoitettu, ainakin tämä aikuinen luki sen mielellään, ja tarina kuljetti mukavasti yli 300 vuoden takaisiin oloihin.

Tällä helmikuussa lukemallani kirjalla jatkan Suomen maakuntien valloittamista, tällä kertaa vuorossa on Pohjanmaa ja Uudenkaupungin seutu.

== PÄIVITYS myöhemmin: Jatkoa kirjan tarinalle: Myrkkypuun marjat, Pähkinäpuinen lipas ja Hopearenkaan taika.


Raili Mikkanen: Kahdentoista vala, 176 s
Kustantaja: Tammi 2003
Kansi: Kaarina Kaila

KIRJAN lainasin kotikaupungin kirjastosta.