Alkemistia en ole lukenut, mutta Pikku prinssiä rakastan, joten tartuin turkkilaisen Serdar Özkanin esikoiskirjaan kiinnostunein odotuksin.
Diana on kasvanut kahden äitinsä kanssa New Yorkissa ja San Franciscossa. Juuri ennen hänen valmistumistaan yliopistosta äiti kuolee. Päivää ennen sitä hän jättää Dianalle kirjeen, jossa hän kertoo, että tämän isä ei olekaan kuollut, vaan hylkäsi heidät, kun Diana oli aivan pieni, ja muutti pois Dianan kaksoissisaren Marian kanssa. Maria on koko ikänsä kaivannut kuolleeksi luulemaansa äitiä ja on saanut vähän aikaisemmin kuulla, että äiti elääkin. Äiti on saanut häneltä muutaman kirjeen, mutta ei mitään tietoa, missä hän on. Äiti jättää Dianalle tehtäväksi etsiä siskonsa, josta Diana kuulee vasta nyt, ja auttaa tätä.
Özkanin teoksen alaotsikko "Romaani etsimisestä ja löytämisestä" kertookin sitten, mitä tapahtuu tuon alkuasetelman jälkeen. Rakenteeltaan kirja on jaettu kolmeen osaa, jossa ensimmäisen näyttämönä on San Francisco, toisen täysihoitola ja ruusupuutarha Istanbulissa ja kolmannen jälleen San Francisco. Epilogissa Diana on Efesossa Turkissa. Alkua ja loppua yhdistää taiteilija, joka maalaa merimaisemia ja sinne aina yhden lokin, vaikka haluaisi nähdä kuvissaan myös lokin kumppanin.
Vähän mystiikkaa:
Eräänä iltana tämä tuuli yltyi hyvin voimakkaaksi, voimistui voimistumistaan yöllä ja hiipui aamun sarastaessa. Yhtäkkiä huone täyttyi sokaisevasta valosta. Kaikki oli häikäisevän kirkasta, niin kirkasta, etten nähnyt mitään. Korviahuumaava hiljaisuus levisi huoneeseen.
Hiljaisuus särkyi, kun sänkyni päässä oleva vaaleanpunainen ruusu puhui minulle. Mutta tuntui kuin ääni ei olisi tullut ruususta vaan minusta. Minun sisältäni! (s. 92)Vähän satua:
"Tiedän, että se kuulostaa teistä varmasti kummalliselta", Diana sanoi, "mutta yhdessä kirjeessään Maria kirjoitti, että te olitte opettanut häntä kuuntelemaan ruusujen puhetta."
--- Diana halusi kuulla naisen sanovan, että "ruusujen puheen kuuleminen" oli vain leikkiä, jota tämä oli leikkinyt Marian kanssa. --- Sellaisen selityksen Diana halusi kuulla, sillä hänestä tuntuisi erittäin kiusalliselta istua sellaisen ihmisen seurassa, joka ei kieltäisi sitä, että osasi opettaa ihmisiä kuuntelemaan ruusuja.
"Vai niin Maria kirjoitti", Zeynep Hanim sanoi lopulta. "Eikö se olekin uskomatonta?" (s. 102)Vähän psykologiaa:
"Huomaathan, ystäväiseni, että Maria kävi läpi samat vaiheet kuin sinäkin. Kyse ei ole vain sinusta; jossain määrin jokainen meistä luopuu osasta itseään saadakseen muiden ihmisten hyväksynnän."
"Niin, mutta lopussa Maria pystyi tavoittelemaan unelmaansa. Hän ei ollut Muiden odotusten orja, toisin kuin minä..." (s. 155)
Kirjassa oli useita viittauksia Pikku prinssiin ihan kirjan nimi mainiten ja saman verran ilman nimeä. Kuten jo sanoin, rakastan Pikku prinssin viisasta satua, ja vaikka Özkanin kirjassa onkin samoja elementtejä, ei se vie voittoa Saint-Exupéryn pienestä suuresta kirjasta. Mielenkiintoinen Kadonnut ruusu silti on. Ehkä mystiikan, sadun ja psykologian sekoituksessa on jotain itämaisen mystistä, joka jättää lukijan ymmärrettäväksi Dianalle tapahtuneen.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Tapahtumat sijoittuvat puoliksi Kaliforniaan Yhdysvalloissa ja puoliksi Turkkiin, mutta koska kirjailija on kotoisin Turkista, merkitsen käyneeni kirjallisesti hänen kotimaassaan omassa Maailman ympäri -lukuhaasteessani, jonka luettujen kirjojen luettelo löytyy omalta sivultaan yläpalkista. Samalla kirjaan suorituksen Lukuiloa kukkien keskellä -haasteeseen.
Serdar Özkan: Kadonnut ruusu. Romaani etsimisestä ja löytämisestä, 191 s.
Kustantaja: Minerva 2008
Amerikkalainen alkuperäisteos: The Missing Rose, 2006; suomennos englannista Päivi Paju
Kansi: Päivi Veijalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!