Viime kirjastoreissulla tartuin sarjakuvaan, mistä seikasta ansio lankeaa kahtaalle, kirjablogeille ja kirjastolle. Kirjablogeille siksi, että ne ovat saaneet mieleni avartumaan; aikaisemmin sarjakuvat olivat minulle samaa kuin Aku Ankka ja Nakke Nakuttaja sekä sanomalehtien Harald Hirmuiset ja muut stripit. Kotikaupungin kirjastolle puolestaan siksi, että siellä oli rakennettu uutuuksien esittelyn viereen sarjakuvakirjojen esittelytaso. Sen eteen pysähdyin, kiinnitin silmäni pirteään punaiseen kannessa, ja kirjan nimi sinetöi lainapäätöksen. Ehkä oli kofeiinivajetta juuri silloin.
Pentti Otsamon Kahvitauko on siis muistini mukaan ensimmäinen lainaamani sarjakuvakirja. Se kertoo tarinan suomalaisesta pienen pojan äidistä, jolta loppuu kahvi kesken päivän eikä kukkarossakaan ole yhtään rahaa.
Hän koputtelee naapureiden oville lainatakseen kahvia, ja vasta kolmannella ovella onnistaa, kun kahvimaasta muuttanut naapuri avaa oven ja kutsuu sisään. Siitä alkaa seikkailu. Kuten hyvissä tarinoissa kuuluukin, kuvakerronnan käänteet ja varsinkin loppu yllättävät.
Kahvitauko oli miellyttävä lukea ja ravisteli niin maahanmuuttajiin helposti liitettäviä stereotypioita kuin kahvinviljelijöiden asemaakin. Kirjan tarina kerrottiin lähes pelkin kuvin, sillä yli puolet aukeamista olivat täysin tekstittömiä, ja osalla lopuistakin saattoi vain jossakin kuvassa olla sanan tai muutaman puhekupla.
Ainoat hieman pidemmät tekstit esiintyivät kuvissa, joissa maahanmuuttovastaiset jakoivat lehtisiä torilla. Monisanaiset poliitikot ja aktivistit... Kuvat ovat selkeitä - niistä ja niiden värimaailmasta tuli nostalginen olo, mielessä väikkyy varmaan jokin lapsena lehdessä näkemäni sarjakuva. Reijo Valta blogissaan arvelee värin tulevan kirjan aiheesta. (Varoitus on paikallaan: kuvani ei ehkä toista oikein alkuperäistä värisävyä.)
Ei ollenkaan hullumpi tutustuminen uuteen genreen.
Pentti Otsamo oli ehdolla Sarjakuva Finlandian saajaksi viime vuonna Kahvitauko-teoksellaan. Tänä syksynä hän sai Taiteen edistämiskeskuksen kolmevuotisen apurahan, kuten Savon Sanomat kertoi taiteilijan haastattelussaan.
Pentti Otsamo: Kahvitauko, 61 s.
Kustantaja: Like 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!