Kyselin jokin aika sitten lukuvinkkiä muutamaan Suomen maakuntaan sijoittuvista kirjoista ja minulle suositeltiin Etelä-Pohjanmaalta muun muassa Orvokki Autiota. Kirjailijan nimi oli tuttu, joskus olin käsissäni pyöritellyt jotain hänen kirjaansa, kun olin etsinyt sukuromaania, mutta vasta nyt tartuin hänen Pesärikko-trilogiansa alkavaan Viistotaival-romaaniin.
Viistotaival on kuvaus yhden avioliiton alkuvaiheista. Olavi, pirssikuski ja ison Larvan talon 33-vuotias ainoa poika, iskee silmänsä 18-vuotiaaseen Aholan Armiin, jota kuljettaa nuorisoseuran tanssien jälkeen kotiin muitten likkojan kanssa. On kesä, ja sen kesän aikana Olavi ajeluttaa Armia Pobedassaan naapuripitäjien teillä, tuttujen näkymättömissä. Armi on otettu avatessaan sivuikkunan ja antaessaan tuulen sekoittaa hiuksia. Kesän mentyä Olavi kihlaa Armin sellaista vauhtia, ettei tyttö meinaa perässä pysyä.
Kihlaus, kuulutukset, vihkiminen, kaikki kuukauden sisällä. Armin kotiväki on vastaan, mutta antaa alaikäiselle tytölle luvan, kun luulee tämän olevan pieniin päin. Armi asuu vuottaan Larvan talossa Olavin tomeran äidin ja yhtä tomeran, joskin halvaantuneeena päivänsä sängyssä viettävän, tädin silmien alla ja komennossa. Armi on yksinäinen, Larvassa ei käy vieraita eikä hän pääse talosta mihinkään, mutta samalla hän on elämäänsä ja avioliittoonsa tyytyväinen. Isona asiana hiertää kotiin katkenneet välit, mutta nekin korjaantuvat, kun hän alkaa odottaa vauvaa ja lähtee käymään kotitalossaan.
Yllättäen ja vahingossa Armi saa tietää häneltä varjellun salaisuuden Olavin menneisyydestä. Sen myötä Armi kasvaa lasta odottaessaan aikuiseksi, ja kun vauva on syntynyt, hän tietää, mitä elämältä haluaa.
Pidin Viistotaipaleesta kovasti. Armin ja Olavin tarina imaisi mukaansa ja vei heidän suhteensa arkeen, jonka ymprille piirsivät aitoja vahvat suvut ja talot ja niiden jälkeläisiin liitetyt odotukset sekä sukujen salaisuudet, joita varjeltiin sanomalla, ettei perheessä saanut olla salaisuuksia. Tarinan alkuosa päättyi, kirjan lopussa Armin päätös viittasi tulevaan, ja siitähän on kanssa päästävä lukemaan, sen verran mielenkiintoiseen vaiheeseen Armin ja Olavin elämä tässä jäi.
Kirja on hyvin pohjalainen, siinä on paljoin dialogia eteläpohjalaisella murteella, jota oli mukava lukea, vaikkei itselläni ole samaa murretaustaa. Kieli on selkeää, konstailematonta ja sujuvaa, henkilöiden mielenliikkeet tulevat ilmi heidän teoissaan ja reaktioissaan pikemmin kuin tarkoista mielensisäisistä kuvauksista. Kirja on jaettu osiin, joille on annettu pesäpallosta noukitut otsikot, jotka kuvasivat erittäin hyvin tarinan etenemistä: Kotipesä, Lähtötaival, Ajolähtö, Viistotaival, ja Haava.
Kirja sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle, pitäjää ei kerrota, mutta lähin kaupunki on Seinäjoki ja isommat asiat hoidetaan Vaasassa. Orvokki Autio itse on syntynyt Kurikassa. Ajankohta on 1950-luvun loppu, sillä lehdestä luetaan Fagerhomin 3. hallituksen kokoonpanosta 1958-1959.
KIRJAN lainasin naapurikunnan kirjastosta.
Haasteet: Avioliittojuonia; Oi maamme Suomi! (Etelä-Pohjanmaa/Kurikka)
Orvokki Autio: Viistotaival, 250 s.
Kustantaja: Kirjayhtymä 1980
Kannen maalaus: Kari Jylhä
Kuva: Seppo Hilpo
Kannen suunnittelu: Erkki Poutiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!