Vilma on suloisesti hymyilevä kolmivuotias, joka leikkii hevosillaan kauneushoitolan pihalla. Äkkiä asiakkaan kynsiä hoitava äiti havahtuu siihen, ettei Vilman leikin ääniä enää kuulu. Tyttö on kadonnut jäljettömiin, vain pienet valkoiset kengät ovat jääneet nurmikolle.
Parin tunnin kuluttua vanhemmat hälyttävät poliisin paikalle. Kukaan ei ole nähnyt Vilmaa eikä hänestä ole mitään havaintoja, paikalle ei ole jäänyt jälkiä, ja päivän käännyttyä iltaan ja yöhön ja seuraavaan aamuun kenelläkään ei ole aavistustakaan siitä, mitä Vilmalle on voinut tapahtua. Kaiken lisäksi tytöllä on epilepsia, ja hän tarvitsee lääkkeensä.
Samaan aikaan muualla David Forss kuulee vaimonsa käyvän yöllä oudon puhelinkeskustelun. Hänelle selviää, mitä vaimo puuhailee hänen töissä ollessaan, ja kun totuus paljastuu, Davidin elämä alkaa suistua raiteiltaan.
Vilman jälkeen toinen pikkutyttö katoaa, ja poliisitutkintaa johtava komisario Karin Jacobsson työtovereineen on ymmällään. Kaikki mahdolliset johtolangat tutkitaan, mutta mikään niistä ei osoittaudu oikeaksi. Lasten löytymisellä on kuitenkin kiire, ja poliisin päivät venyvät pitkiksi. Sitten löytyy kuollut nainen matka-arkkuun sullottuna. Toisin kuin poliiseilla lukijalla on mahdollisuus seurata rikoksen tekijän ajatuksia ja siten saada psykologisia vihjeitä syyllisen ajatusmaailmasta. Jopa minä, joka en juuri murhaajaa osaa arvata, osuin tällä kertaa oikeaan, mutta kiinnostus pysyi silti vireillä loppuun asti.
Vaikka kirjassa lapsia katoaa mystisesti, sen kanssa ei tarvitse pelätä joutuvansa lukemaan lasten pahoinpitelystä tai muusta mieltä kääntävästä. Teemana on vahvasti yksinäisyys, ilman rakkautta ja läheisyyttä kasvaneen ihmisen yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden kokemus.
Joka yksin kulkee on Mari Jungstedtin Gotlanti-sarjan 11. suomennettu kirja. Minulta Jungstedt on tähän asti mennyt aivan ohi, ja tämä olikin ensimmäinen lukemani dekkaristisuosikin kirja. Rikostarinaan pääsi silti hyvin sisälle eikä haitannut, vaikken ollut aikaisempia osia lukenutkaan. Silti oletan, että joissain kohdin viitattiin sarjan varhaisempiin osiin. Karinin kollega Anders Knutas potee masennusta ja on sairaslomalla erään työssä tapahtuneen trauman seurauksena. Hänen ja Karinin romanttinen suhde lienee myös alkanut aikaisemmin, mutta nyt siinä edetään varsin lämpimiin väleihin.
Kirjan lopussa Karin ja Anders ovat lähdössä Gran Canarialle, kun jotain tapahtuu, ja lukija jää aprikoimaan itsekseen, miten matkaan lähdön kanssa oikein käy. Syksyllä ilmestyy Mari Jungstedtin ja norjalaisen Ruben Eliassenin yhdessä kirjoittaman Kanarialle sijoittuvan sarjan ensimmäinen kirja Tummempi taivas, enkä voi olla miettimättä, ilmestyvätkö Karin Jacobsson ja Anders Knutas sinne rikosta selvittelemään.
Kanarian saarille sijoittuva rikosromaani kieltämättä houkuttelee.
KIRJA on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
MUUALLA: Eksynyt kirjojen maailmaan, Lukutoukan ruokalista.
Jungstedtin kirja pääse Dekkariviikon alkavaksi kirjaksi blogissani - tämän viikon aikana nimittäin luetaan rikos- ja jännityskirjoja näin kesän alkajaisiksi. Tällä viikolla tuon blogiini myös Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvan Yön sydän on jäätä, jota olen kuunnellut äänikirjana, ja ehkä jotain muutakin.
Osallistun kirjalla myös Kirjalliseen retkeen Pohjoismaissa.
Mari Jungstedt: Joka yksin kulkee, 265 s
Kustantaja: Otava 2015
Alkuperäinen: Du går inte ensam, 2013; suomentaja Emmi Jäkkö
Kansi: Sofia Scheutz Design
Onpa tarinalla hirveä alku, etenkin nuo valkoiset lapsenkengät nurmikolla. Hui. Toivottavasti kadonneet lapset saadaan takaisin. Psykologinen puoli kuulostaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaOn tosiaan hirveää, kun lapsi katoaa ja joutuu eroon vanhemmistaan. Tässä kirjassa ei kuitenkaan sen katoamisen asiantilan lisäksi kerrota julmuuksista, joten sen takia ei kannata jättää kirjaan tarttumatta.
PoistaHaluaisin lukea tuon kirjan, mutta roikun kirjaston jonossa. Ainakin tuon kansi on parempi kuin aiemmin. Minulle eivät sopineet ensimmäiset kannet ollenkaan. En tiennyt koskaan, minkä olen lukenut, minkä jo omistin jne. Kirjojen nimetkin sotkivat minut: varjoissa, kylmyydessä, kätköissä ja hiljaisuudessa.
VastaaPoistaTuo aihe ei ole minulle ihan mieluisin. Välttelen yleensä näitä lapsijuttuja, mutta Jungstedt kuuluu lukemistooni.
Kirjailija (tai kustantaja) saattaa ajatella olevansa nokkela keksiessään tuollaisia nimiä, jotka muodostava sarjan, mutta eivät huomaa, ettei niissä ole mitään kovin tunnistettavaa lukijalle, kun ne vuoden välein ilmestyvät.
PoistaSamaa mieltä siitä, ettei aihe ole kovin mieluinen, mutta tässä sitä on käsitelty niin, että uskaltaudun suosittelemaan luettavaksi.
Olen lukenut kaikki Jungstedtin dekkarit, joten nyt on alkanut hieman tökkimään. Luultavasti luen tämänkin :)
VastaaPoistaJoskus pitkissä sarjoissa juonet alkavat toistaa itseään, joten ei ihme, jos tökkii. Minulle tämä oli uusi kirjailija, sarja, tapahtumapaikka, joten sitä ongelmaa ei ollut. Jännä nähdä, miten uusi Kanaria-sarja alkaa ja onko tunnelma sama kuin tässä.
PoistaKiitos lukuvinkistä. Pitääpä olla tarkkana sen uuden sarjan kanssa. Tämä kirja jäi niin jännittävään kohtaan, että pakko (?) lukea seuraava. Tietysti haluaisin kirjailijalta jotain uutta, mutta en haluaisi luopua Knutaksesta.
PoistaKieltämättä jäi jännittävään kohtaan, ja vaikken olekaan lukenut aikaisempia kirjoja, joissa Knutas ratkoo rikoksia, jos sarja saa jatkoa, varmaan luen seuraavankin kirjan.
PoistaJungstedt oli muistaakseni yksi niistä kirjailijoista, joiden vuoksi pidin ruotsalaisista rikoskirjoista taukoa, aika pitkäänkin.
VastaaPoistaPitäisiköhän hälle antaa uusi mahdollisuus :)
Minulle tämä oli ensimmäinen Jungstedtin kirja, joten luin mielenkiinnolla. Pitkissä sarjoissa on kaiketi vaara, että kirjailija alkaa toistaa itseään. Jännä nähdä, miten tyyli muuttuu - vai muuttuuko - kun uusi sarja sijoittuu Kanarian saarille ja sille tulee toinenkin kirjoittaja.
PoistaUpea tuo kissankello kuva, täydellinen väri, meillä vain sataa. Yritin kuvata harakankelloja ja paljon muutakin tänään, en ole vielä ottanut kuvia kamerasta. Luin ihanan kirjan ja kirjoitankin sen blogiin. Tiedät kirjan...Kiitokseni.
VastaaPoistaKiitos! Täälläkin satoi koko iltapäivän, mutta nyt sen mentyä paistaa ilta-aurinko.
VastaaPoistaKäynkin heti blogissasi...