Tavallisesti mikään ei pidä Tiinaa poissa pihalta ja yhteisistä leikeistä muiden lasten ja varsinkin Juhan kanssa. Nyt Tiinasta paljastuu uusi puoli: hän pääsee tutkimaan luontoa ja kesän merkkejä ihan yksin.
Ystävänsä kanssa Tiina joutuu uusiin seikkailuihin, kuinkas muuten. Tiina-kirjoissa näkyy 50-60-lukujen yhteiskunnalliset olot ja eroavaisuudet. Tuijan kotiolot ovat selvästi huonommat kuin Tiinan perheessä, niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Tiinankaan koti ei ole varakas, mutta Tuija näkee siellä jotain muuta:
"Tuijan ylöspäin kääntyneet kasvot kerjäsivät hänen itsensä tietämättä sitä hellyyttä jota hän ympärillään näki, ja isä ja äiti ymmärsivät hänen katseensa. Vieläpä Möllikin ymmärsi sen. Se käpertyi kehräten tytön viereen ja nuolaisi häntä nenään.
-- Teillä on ihan toisenlaista kuin muualla, kun saa ruokapöydässäkin puhua, eikä kukaan huuda, eikä kissakaan pure." (s. 91-92)Täpärässä paikassa Tiina miettii, mitä isä mahtaisi ajatella ja tehdä vastaavassa tilanteessa. Kuvio on tuttu pohjoismaisista dekkareista, joissa tuoreemmat poliisit arvoitusta ratkoessaan yrittävät usein pohtia, miten heidän vanhempi ja kokeneempi kollegansa menettelisi.
Tämä on 10. Tiina-sarjan kirja. Edellinen kirja ja linkit kaikkiin aikaisempiin löytyvät täältä.
KIRJAN lainasin kirjaston varaston nuortenkirjojen hyllyltä.
Anni Polva: Tiinan uusi ystävä, 153 s.
Kustantaja: Karisto 1987, 9. painos (1. painos 1965)
Kansikuva: Maija Karma
Hienoa, että näitä on vielä kirjastossa. Monia sarjoja on poistomyynnissä. Kun lainataan, niin näitä sitten voidaan pitää kirjastossa.
VastaaPoistaMonet (vai kaikki?) Tiinat ovat ilmestyneet kokoomapainoksina uudelleen, kai 3-4 kirjaa yksissä kansissa. Itse etsin näitä yksittäisiä varastosta, ellei niitä löydy hyllystä, senkin takia, että löytyy vanhempia painoksia, joita ei ole muutettu niin paljon.
VastaaPoistaYllättävän iäkkäitä kirjoja sieltä varastosta löytyy. Muutaman kerran vuodessa sinne pääsee itse etsiskelemään.
Minä luin Tiinoja omassa lapsuudessani ja nyt uudelleen ennen joulua Nostalgiset nuortenkirjat -haastetta varten. Minäkin luen mieluummin näitä yksittäisi Tiinoja, sillä minua häiritsee, että yhteisniteisiin kirjat on koottu teemoittain eikä aikajärjestyksessä. En ollut aluksi edes tajunnut, että uudemmissa painoksissa on tehty ilmeisesti paljonkin muutoksia.
VastaaPoistaEnpä ole ajatellutkaan, että yhteisniteissä kirjat eivät ole aikajärjestyksessä. Itse olen halunnut lukea ne nimenomaan ilmestymisjärjestyksessä ja näin aikuisena ne tekee viehättäviksi paljolti ajankuva.ja nostalgia. Nykyajan lapsille jotkut asiat lienevät uppo-outoja, mutta eipä minua aikanaan häirinnyt Anni Swanin kirjoissa, että ne kuvasivat entisiä aikoja ja olosuhteita.
PoistaTiina-kirjat ovat kivan tervehenkisiä. Kaverillani Tiinalla taisi olla koko sarja kun kävimme koulua :) Lainasin niitä häneltä.
VastaaPoistaAivan hurmaavat siniset kellokukat blogin yläosassa !
Kiitos!
PoistaTiinoissa on tosiaan tervehenkistä meininkiä niin kuin sen ajan lasten- ja nuortenkirjoissa taisi olla. Nyt ne sopivat nostalgiannälkään...