tiistai 30. kesäkuuta 2015

Mark Twain: Irtolehtiä Aatamin päiväkirjasta


Aatami ihmettelee olentoa, joka hänen maailmaansa on yllättäen tupsahtanut.
"Tämä uusi olento pitkine hiuksineen on jatkuvasti tielläni. Tunnista toiseen se piirittää ja seuraa minua. En oikein pidä siitä enkä ole tottunut seuraan. Pysyisipä se muiden eläinten seurassa." (s. 11) 
"Uusi olento syö liikaa hedelmiä. Kohta ne loppuvat meiltä. Aivan niin: me - sitä sanaa se käyttää - nyt minäkin kuultuani sitä liikaa." (s. 21)
Vielä enemmän Aatami ihmettelee, kun kerran hänen palatessaan metsästysreissulta uudella olennolla on pieni tuntematon olio. Sen lajin selvittäminen askarruttaa Aatamia pitkään. Kun se on ollut heidän luonaan jo jonkin aikaa, hän tuumailee:
"Se ei ole kala. En oikein osaa sanoa, mikä se on. Se pitää merkillisiä, pirullisiakin ääniä, kun ei ole tyytyväinen, ja sanoo "guu guu", kun taas on. Se ei ole meidän kaltaisemme, koska ei osaa kävellä; se ei ole lintu, koska ei osaa lentää; se ei ole käärme, koska ei osaa luikerrella; ja olen melko varma, ettei se ole kala, vaikken onnistu saamaan mahdollisuutta selvittää sen uintikykyä. Se makoilee mielellään ympäriinsä, eniten selällään jalat taivasta kohti. En ole nähnyt minkään eläimen tekevän sellaista aiemmin." (s. 55)
Mark Twainin kirjoittama pienoisromaani Irtolehtiä Aatamin päiväkirjasta on hykerryttävän hupaisa ja lämmin kertomus Eedenin tapahtumista, jotka ovat tutut Raamatun alkulehdiltä. Paikka on kuitenkin Pohjois-Amerikassa, sillä eläinten nimeämisen ohessa uusi olento, joka kutsuu itseään nimellä Eeva, nimeää myös Niagaran putouksen. Päiväkirjamerkintöjen muodossa Aatami kertoo tutustumisestaan Eevaan ja mitä sitten seuraa, omaisuuden menetys ja kahden uuden olennon löytyminen.

Savukeidas, kustantaja, on luokitellut kirjan pienoisromaaniksi ja elämäkerraksi. Twainin sanotaan kirjoittaneen sen rakkaudentunnustukseksi edesmenneelle vaimolleen, jonka kanssa solmittu avioliitto kesti 34 vuotta. Twain kirjoitti myös Eevan päiväkirjan, rinnakkaisteoksen Aatamin päiväkirjan irtolehdille.

Suomalaisessa laitoksessa on hauska Ennisofia Salmelan piirroskuvitus, josta olen ottanut kuvan tuohon ylös.


Mark Twain: Irtolehtiä Aatamin päiväkirjasta, 79 s.
Kustantaja: Savukeidas 2008
Alkuperäinen: Extracts from Adam's Diary, 1904; suomentaja Ville Hytönen

Kuvitus: Ennisofia Salmela
Kansi: Lotta Djupsund

KIRJAN lainasin kirjastosta ja luin sen Kesälukumaratonin aikana.

Muualla: Reijo Valta/Agricolan kirja-arvostelut

2 kommenttia:

  1. On kyllä tosi nätti kuva!

    Nämä Mark Twainin vanhemman iän tarinoinnit esittelevät kirjoittajasta sellaisen hauskalla tavalla pisteliään grumpy old man -tyypin. Luin pari vuotta sitten Eevan päiväkirjan ja toukokuussa kirjan Mitä ihminen on? Rehellisen tuntuisia rakkaudentunnustuksia Eevan päiväkirjasta ja ilmeisesti myös lukemastasi teoksesta tekee juuri se ärtsy perusvire, joka kirjoittajalla on. Rakkaus on kirjoitettu rivien väliin, mutta sen voi aavistaa, eihän niitä lapsiakaan muuten olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Niin, tämä oli minulle uusi puoli Twainista. Humoristinen ote on tuttu entuudestaan, mutta tässä oli uutta tuo samaan aikaan ärtsy, kuten kirjoitat, ja hellä, vaikkakin rivien välissä. Aatamin päiväkirjan lopussa mies tunnustaa rakkautensa sanoillakin, ei toki käytä sanaa rakkaus, vaan muuten sanoo, mitä Eeva on alkanut hänelle merkitä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!