Arne Nevanlinna: Marie

Marie on satavuotias ja elää helsinkiläisessä hoitokodissa. Hän ajattelee elämäänsä, tärkeitä ihmisiään ja miten he kaikki ovat eläneet Euroopan historian myllerryksissä. Mies on kuollut yli puoli vuosisataa sitten, ainoaa poikaansa hän odottaa käymään, koska ei muista, ettei tätäkään enää ole. Tai ei koskaan asiaa ymmärtänyt.

Arne Nevanlinnan romaani Marie on hienovireinen kirja, joka pitää lukijan valppaana ja varaa loppuun yllätyksen. Alku oli hidas, ja kirjan tekstiin sisään pääseminen kesti, luin Marieta useita viikkoja. Vähitellen kirjan - Marien - maailma kuitenkin otti omakseen, ja loppu oli kiehtova.

Marie elää romaanissa yhden päivän aamusta iltaan - ja samalla menneet sata vuotta, sillä hän käy ajatuksissaan elämänsä läpi. Nevanlinnan kirja on monella tapaa kerroksellinen, yksi valppautta vaativista jännitteistä tulee ajatuksenvirrasta, jossa Marie muistaa vanhempiaan, veljiään, miestään ja tämän sukulaisia eri aikoina, ja ajatus kääntyy nopeasti eri vuosikymmeneen ja eri tapahtumiin, kuin mistä liikkeelle lähti. Niin kuin ihmiset ajattelevat. Kun ikää on vuosisata - ja millainen kuohuva vuosisata -, ajatuksilla on ilmaa virrata moneen suuntaan, niin todellisesti tapahtuneisiin asioihin kuin Marien omiin muistikuviin ja ajatuksiin tapahtumisista ja ihmisistä. Hoitokodin sängyssä maatessa on aikaa, ja sitten huomio kääntyy yhtäkkiä siihen, että hänen pitäisi kääntää kylkeään, ettei tule makuuhaavoja, mutta väsyttää niin kovasti, ja että kukahan hoivakodin henkilökunnasta tulee tuomaan ruokaa. Heille kaikille hän on antanut omat nimet, Enkeli, Topelius, Mongoli, Edit Piaf.

Marie syntyi Strasbourgissa 1800-luvun viime päivinä. Kaupunki oli kahden maan rajalla ja Marien syntyessä kuului Saksalle ja sodan jälkeen Ranskalle. Strasbourgissa hän kohtasi suomenruotsalaisen kirurgin, Wilhelmin, työskennellessään sotasairaalassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. He rakastuivat, menivät naimisiin ja pian muuttivat vasta itsenäistyneeseen Suomeen. Wilhelm - tai Guillaume, kuten Marie häntä kutsui - Myhrborgh on kotoisin ruotsinkielisestä kalastajaperheestä, on opiskellut kirurgiksi ja noussut hyvään yhteiskunnalliseen asemaan. 

Strasbourgissa sodan aikaan ei ollut hyvä olla ranskalainen saksalaisten sotilaiden liikkuessa kaupungissa. Suomessa Marie kokee ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka oppiikin ruotsia kohtalaisesti. Ulkomaalaisena hän on muukalainen, ulkopuolinen miehensä sukulaistenkin keskellä, ja suomenkieliset ovat hänelle palvelusväkeä.

"... kaikilla seinillä kirjahyllyjä kattoon saakka, onko asukas suomalainen niin kuin Enkeli, välitunnilla saa puhua ruotsia, suomenruotsalainen niin kuin Gabriel, välitunnilla saa puhua suomea, ranskalainen niin kuin Victor, välitunnilla ei saa puhua saksaa, saksalainen niin kuin Hans, välitunnilla ei saa puhua ranskaa tai elsassi - alsacienne, chère Maman, alsacienne, et kai ollut liian kauan naimisissa Papan kanssa - niin kuin Hélène, välitunnilla saa puhua mitä tahansa, tai juutalainen niin kuin Laurent, välitunnilla ei saa puhua kumpaakaan." (s. 223)

Marien muistelusten lomassa kulkevat jonkun paljon nuoremman päiväkirjamerkinnät, mitkä tuovat yhden lisäkerroksen romaaniin. Kun Marien vuorokausi jakaantuu aamuun, aamupäivään, päivään, iltapäivään ja iltaan, vastaavasti päiväkirjamerkintöjen suomalainen nainen kasvaa lapsesta tytöksi, opiskelijaksi, naiseksi. 

Yllättäen hoitokodissa yöhoitajana työskentelevästä Pirkosta tulee Marien kuuntelija ja uskottu. Marien elämäntarina avautuu Pirkolle jännittävän erilaisena ja kiinnostavana - ja avaa hänelle uskomattoman oven hänen omaan menneisyyteensä. 

Marie on hieno kirja, joka vaati sisäistä työtä, mutta kirjan loppu sitoi sen mahtavaksi tarinaksi yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Se on Arne Nevanlinnan esikoisromaani, vaikkakaan ei esikoiskirja, ja oli ilmestymisvuonna Finlandia-ehdokkaana.


Arne Nevalinna: Marie, 289 s.
Kustantaja: WSOY 2008 (7. painos)
Päällys: Kristina Segercranz

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA: 
Elinalle kirjan teki erityisen mielenkiintoiseksi eurooppalaisen kulttuurin ja historian välähdykset, Suketuksen mielestä Nevanlinna kuvaa naiseutta, naisen elämää ja ajatusmaailmaa kauniisti, Lumiomenan Katjalle tämä oli tavattoman hieno yhdenpäivänromaani, Margitille hyvä elämäkertakirja.

HAASTE: 
Olen lähtenyt matkalle Euroopan halki Idän pikajunan kirjallisuushaasteen  mukana. Lähtöasema oli Pariisi, ja tämän kirjan kanssa saavun Strasbourgiin Ranskan ja Saksan rajalle, josta Marie oli kotoisin ja jossa vietettyä lapsuutta ja nuoruutta hän muistelee kirjassa paljon. - Seuraava etappi matkalla on München, jonne matkaan nobelisti Thomas Mannin kirjoittaman novellin kanssa.