Thomas Mannin Varhaista tuskaa kertoo yhdestä päivästä saksalaisen historian professori Corneliuksen perheen elämässä. Tuon päivän iltana perheen 18- ja 17-vuotiaat nuoret, "isot", ovat saaneet luvan järjestää illanvieton ystävilleen, ja niissä valmisteluissa päivä kuluu, ja ilta juhlitaan ja tanssitaan.
Erityisen hurmaavaa tässä laajassa novellissa on professorin kiintymys perheeseensä ja erityisesti nuorempiin lapsiin, "pieniin", joita ovat viisivuotias tytär Eleonora (Lorchen) ja nelivuotias poika Beisser. Heti tytön synnyttyä professori menetti tälle sydämensä täysin.
"... kun hän äidin hymyillessä varovasti raotti isomman vuoteen viereisen pienen vuoteen verhoa ja huomasi pikkuruisen ihmeen, joka niin kaunismuotoisena ja kuin suloisen sopusoinnun kirkkauden valaisemana lepäsi patjojen välissä kätösineen, jotka jo silloin, mittasuhteiltaan vielä pienempinä, olivat yhtä kauniit kuin nytkin, silmät avoinna, jotka silloin olivat taivaansiniset ja kuvastivat kirkasta päivää - melkein samana sekuntina hän tunsi olevansa valloitettu ja sidottu; se oli ensi katseen rakkautta, ainiaaksi luvattua, mutta tunnetta, joka odottamattomana ja toivomattomana - mikäli on puhe tietoisuudesta - valtasi hänen olemuksensa ja jonka hän heti iloisesti hämmästyen käsitti eliniän kestäväksi." (s. 22)Novelli julkaistiin vuonna 1925, pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ostokset nuorten kutsujen tarjoiluun tehdään rahasummalla, jonka arvoa ei saa päästää enää alenemaan, ja perheen kotia esikaupungissa ei ole voitu korjata rakennustarpeiden puutteessa. Nuoret kuitenkin viis veisaavat säästäväisyydestä ja vanhoista hyvistä tavoista, he pukeutuvat aikuisten tyylisäännöistä piittaamatta ja kuuntelevat musiikkia, joka on "uuden maailman ihmeellisiä säveliä".
Novellissa vanha sukupolvi huomaa nuoremman elävän jo uutta aikaa, kun se itse haluaa vielä pitää kiinni vanhoista käyttäytymistavoista ja arvoista. Niihin kuuluu yhteiskuntaluokkien eriarvoisuus, joka sekin on lapsissa murtumassa, niin välittömästi he suhtautuvat perheen palvelijoihin. Thomas Mann tuo perheen sisäisen lämmön ja välittämisen rinnalle Saksan sodanjälkeisen yhteiskunnallisen muutoksen.
Tanssi-ilta tuo ennen päättymistään varhain koetun tuskan.
Karisto julkaisi Varhaista tuskaa itsenäisenä teoksena Helmi-sarjassa. Novelli on ilmestynyt toisena suomennoksena mm. Tammen Keltaisessa kirjastossa nimellä "Hämmennystä ja varhaista tuskaa" kokoelmassa Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia (1985), mistä Mr Rainbold kirjoitti arvion Kirja-aitassa.
Tämä oli ensi tutustumiseni Thomas Manniin (1875-1955), en ole lukenut hänen tunnettuja romaaneitaan vielä (Taikavuori, Buddenbrookit). Tänä vuonna tuli kuluneeksi 140 vuotta Mannin syntymästä. Vuonna 1929 hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon.
Thomas Mann: Varhaista tuskaa, 79 s.
Kustantaja: Karisto, Helmisarja 28, 1966 (2. painos).
Alkuperäinen: Unordnung und frühes Leid (1925), suomentaja Anna Leiwo
KIRJAN lainasin kirjastosta.
HAASTEET: Idän pikajunan kirjallisuushaaste, jossa saavun Müncheniin. Thomas Mann asui kaupungissa vuosina 1893-1933 työskennellen mm. pilalehden toimittajana ja kirjoitti sinä aikana tämän novellin ja monet tunnetuista teoksistaan. Margit on Tarukirja-blogissaan kirjoittanut Münchenin paikoista, jotka liittyvät kirjailijan elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!