Hilja Valtonen: Hätävara - ja BINGO!

Vappu Kankareesta tulee koulunsa toverikunnan puheenjohtaja suositun Jali Kinnusen jälkeen. Ihan sitä tyttö ei tarkoittanut, kun hän poikien haluttomuudesta kimmastuneena ehdotti jonkun pirhakan tytön valitsemista. Sillä

"Ei kukaan yläluokkien pojista halunnut ruveta puheenjohtajaksi. Kaikilla oli päteviä esteitä. Aina huono sika syitä löysi, maa kova, kärsä kipeä. Me tytöt olimme totisesti hämmästyneitä todetessamme, miten sairaalloisia, rujoja, läksyjen rasittamia meidän miespuoliset koulutoverimme saattoivat olla. Kyllä oli mieskanta maassamme huononemassa!" (s. 7)

Hilja Valtosen Hätävaran ilmestyessä 1938 saattoi olla isokin tapaus, kun tyttö nousi vetämään toverikuntaa, varsinkin kaikkien ihaileman vanhemman pojan jälkeen, mutta Valtosen kirjoissa päähenkilöt tapaavat olla sanavalmiita nuoria naisia, jotka rohkeasti tarttuvat haasteisiin, kun tilanne sitä vaatii. 

Vapulla on räiskyvän punainen tukka ja hänen nokkelat ja humoristiset päiväkirjamerkintänsä tuovat mieleen Valtosen esikoisromaanin Nuoren opettajattaren varaventtiili. Mutta siinä missä opettajatar Liisa Harju oli muistini mukaan yhtä terhakka koko kirjan ajan, Hätävarassa kouluaikojen pirhakasta Vapusta tulee naimisiin mentyään varsin alistunut ja reippautensa karistanut nainen, joka pelkää olevansa miehelleen vain hätävara, paremman puutteessa otettu.

"Vappu Kinnusessa on entistä vain etunimi ja kiusallinen punainen tukka. Hänen kerkeä kielensä, jolla ennen pyöri aina valmiina nenäkäs vastaus, on vaimennettu. Monet katkerat kyyneleet ovat saaneet vuotaa, ennen kuin kieli alistui. Se kuulemma turmeli miehen suhteita. ..." (s. 86)

Valtosmaiseen tapaan Vappu ottaa kuitenkin itseään niskasta kiinni, salaa mieheltään kirjoittaa lehtiin ja jopa esikoisromaanin ja tienaa siitä omaa rahaa. Seuraa kutkuttavia käänteitä, tahattomia väärinkäsityksiä, sydämen tykytyksiä ja romantiikkaa. Kaikessa nokkeluudessaan Hätävara on mielestäni kuitenkin astetta Nuoren opettajattaren varaventtiiliä vakavampi. Jälkimmäinen toi huumorin keinoin esiin naisen ja miehen epätasa-arvon opettajan työssä, edellinen koskettelee avioliiton ongelmia ja perheellisen naisen oikeutta työssä käyntiin ja rahan ansaitsemiseen.

Hätävara on kevyttä ja reipashenkistä kesäviihdettä, Mainiota on 1930-luvun ajankuva. Joissain asioissa maailma ja ihmisten asenteet ovat muuttuneet kuluneina 80 vuotena, toisissa taas ei vielä riittävästi.

Hilja Valtonen: Hätävara, 156 s.
Kustantaja: Otava 1975 (10. p., ensipainos 1938)
Kannen piirros: Alexander Lindeberg

KIRJAN lainasin kesälukuhaasteeseen kirjastosta.

MUUALLA kirja on luettu viime tai tänä vuonna mm. blogeissa Anna minun lukea enemmän, Kirjanmerkki hukassa ja Luetut, lukemattomat.

HAASTEET: 
BINGOOO! Kansikuva sopii hyvin Kirjankansibingon ruutuun "Punainen". Saan ensimmäisen rivini:

Punaisilla tähdillä merkitty bingorivi on:
   Punainen - Hätävara
   Siluetti - Huvimaja Monrepoossa
   Kengät - Tiinan uusi ystävä
   Värikäs - Kuolema Niilillä
   Monta henkilöä - Kuinka sydän pysäytetään