Papin rouva, Elli, on ollut naimisissa viisi pitkää vuotta, kun heidän kotiinsa tulee vieras kesäksi. Hän on pastorin vanha ystävä, joka on viettänyt iloista elämää kaupungissa opiskellen ja huvitellen, matkustellut ulkomailla ja ollut kahdesti kihloissa. Nyt hän vetäytyy ystävänsä luokse maaseudun rauhaan ja aikoo vakaasti kirjoittaa väitöskirjansa valmiiksi.
Papin rouva -romaanin alussa Elli muistelee aikaa, jolloin oli tutustunut kesävieraaseen ensimmäisen kerran viisi vuotta aiemmin. Silloin tämä, ylioppilas Olavi Kalm, oli ollut Ellin isän vieraana vain pari päivää ja jättänyt Ellin sydämeen lähtemättömän kaipauksen. Siitä ja Ellin kasvuvuosista Juhani Aho kirjoitti kirjansa Papin tytär.
Tässä toisessa kirjassa Elli on vielä kuin nuori tyttö, kulkee metsiä ja rantoja, haaveilee, ja ikävöi elämää, jossa kaikki ei olisi niin tasaista ja surumielistä. Avioliitto pastorin kanssa on Ellin osa, johon hän on myöntynyt, mutta jossa hän on onneton ja alakuloinen. Kaikki kuitenkin muuttuu kesävieraan asetuttua yliskamariin ja osoitettua kiinnostusta Ellin ajatuksiin ja puuhiin.
"Hän oli näinä päivinä kuullessaan Ellin puhuvan tunteistaan tullut yhä enemmän vakuutetuksi niiden voimasta ja syvyydestä ja valtavuudesta. Vaikka ne eivät olleet päässeetkään purkaumaan, vaikka ne ilmenivät vain sanoissa, kasvonpiirteissä ja katseissa, niin ne kuitenkin ja ehkä juuri sentähden, että niiden juuret olivat niin syvällä, häntä melkein pelottivat. Hänen omat tunteensa, se kiintymys, mikä hänessä oli syntynyt, olivat niihin verraten niin heikot."En voi olla ihailematta Juhani Ahon rikasta kieltä, ilmeikkäitä sanoja ja lauseitten rytmiä, aivan kuten ihailin sitä Papin tyttäressäkin. Kirjailija käyttää erityisen taitavasti luonnonkuvauksia osoittamaan tunnetiloja, niiden hienoja säikeitä ja myrskyisiä muutoksia. Nautin myös täysillä vähän vanhahtavasta kielestä.
Ahon voi nähdä Ellin kautta tuovan esiin miesten ja naisten erilaisia mahdollisuuksia tehdä elämässä valintoja ja antaa toisaalta tunteen ja toisaalta sen, mikä on moraalisesti oikein, ohjata näitä valintoja. Kirja ei lopu järkytykseen, mutta jotenkin surullisen, alakulisen traagisesti.
Juhani Aho: Papin rouva. E-kirja.
Kustantaja: Project Gutenberg; digitoitu paperikirjasta: WSOY 1920 (alkuperäinen ilmestyi 1893)
Ladattu Project Gutenbergistä.
Klassikkohaaste, osa 1, joka käynnistyi Reader, why did I marry him? -blogissa. Tarkoitukseni oli lukea sivumäärältään huomattavasti muhkeampi teos eli Sinuhe egptiläinen, mutta toisin kävi. Papin rouva oli kuitenkin hieno klassikko luettavaksi.
Haasteeseen luettujen koonti täällä.
Maalaismaisemia -lukuhaaste 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogissa.
Aho on suuria suosikkejani. Papin tytär ja Papin rouva tekivät aikanaan minuun lähtemättömän vaikutuksen ja ovat yhtä ajattomia kuin Ahon kieli ja ihmiskuvaus vain voivat olla. Nautittava klassikko tosiaankin!
VastaaPoistaHienosti luonnehdit Ahoa, juuri noin minäkin ajattelen. Olen vaikuttunut näistä kahdesta kirjasta ja ihmettelen, miksi en aikaisemmin ole lukenut Ahoa.
PoistaTeit kyllä hienon "korjausliikkeen" klassikkohaasteessa. :) Luontokuvausten käyttö tunnetilojen osoittamiseen - hieno havainto.
VastaaPoistaJoo, olen iloinen, että luin tämän kirjan, nautiskelin. Mutta Sinuhekin oli hirveän hyvä, mitä siitä ehdin lukea, joten sitä jatkan, vaikka sitten seuraavaan haasteeseen.
PoistaOlen lukenut Papin tyttären, mutta Papin rouva on vielä lukematta. Kiva tietää, että on yhtä hyvä kirja odottamassa.
VastaaPoistaOvat hyvin samanoloiset kirjat, mutta Papin rouvassa Elli on vanhempi ja kypsyneempi, ja siinä näkyvät myös Olavi Kalmin pohdiskelut.
PoistaHieno kirjavalinta klassikkohaasteeseen. Ahoa aion minäkän lukea jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMinä olen nyt vasta syttynyt Ahon teksteihin, niin vaikuttavia on hänen kielellä luomansa tunnelmat.
PoistaPaula, ooh! Minä päätin Elinan suosituksesta ottaa Juhani Ahon elokuun klassikkokirjailijakseni... ja joko tämän Papin rouvan tai Papin tyttären lukuun... ja nyt tämä sinun ihana kirjoituksesi! <3 <3 <3
VastaaPoistaKlassikkomme ovat ihania! tuntuu, että joistakin niistä aika ei mene koskaan ohi.
Aivan niin, jotkut klassikot ovat ajattomia. Ja onpa hauska sattuma, että sinullakin on luvussa Juhani Ahoa. Mielenkiinnolla odotan, mitä pidät näistä kirjoista, kumman sitten luetkin. Papin tytär kertoo Ellistä nuorena tyttönä, Papin rouva sitten, kun hän on ehtinyt olla naimisissa viisi vuotta.
Poista