"Kerronko kissasta - hän on Hiipijä Kuutamolla./On takkinsa nukkainen ja tiikerinjuovikas./Hän nukkuu päivät, yöt kaiket kulkee,/nukkuu ja luuraa ja kulkee, kas katolle mennä julkee,/päivisin mietteliäs ja öisin toimekas,/toki taitava kissa, Kiipijä Kuutamolla."(Eeva-Liisa Manner: Kamala kissa ja Katinperän lorut, 1985)
Kirjailija Riitta Tulusto on haastatellut kaikkiaan 26 kissanomistajaa, jotka ovat kertoneet karvaisten perheenjäsentensä elämäntarinan. Kissoja on haettu löytökissataloista tai maalta naapurilta. Joistain on tullut sisäkissoja kerrostaloon, monet ovat saaneet kuljeskella ja saalistaa vapaina kotinsa lähialueilla tai ainakin kesäisin mökillä. Jotkut kotikissat ovat perheidensä ainoita lemmikkejä, mutta yllättävän monella on yksi tai kaksi lajitoveria samassa kodissa. Mirrien herkkua tuntuu olevan naudan sydän, paras piilopaikka taas sängyllä päiväpeitteen alla.
Kissoja kuvataan niin monella tapaa kuin on kissojakin:
"Viimeisimmät asuinkumppanit ovat kaksi seniorikissaa. Toinen on musta pulska Manu, joka liikkuu vähän ja makoilee paljon. Toinen on liikkuvainen ja notkeansutjakka Oskari, joka puhuu paljon." (Marketta Ahonen)
"Yksi toistuva tapa Rontilla kuitenkin oli. Se kiipesi iltaisin kymmenen tienoilla korkeat raput ylös vielä varsin vanhanakin ja naukui emäntänsä työhuoneen oven takana. Se asettui ensin vierastuolille vähäksi aikaa torkahtelemaan, tuli sitten kuin kellosta katsoen emäntänsä luo kymmenen, yhdentoista välillä ja naukaisi: "Miauu nyt on aika lähteä nukkumaan." Sitten presidentti ja hänen kissansa lopettivat työt siltä päivältä." (Tarja Halonen)
"Taiteilijakodin lemmikki Mauno osoitti ainakin kerran boheemitaiteilijan elkeitä. Se meni pianon ääreen, laittoi toisen tassun koskettimelle ja toisen kauemmaksi toiselle ja soitti puhtaan kvintti-intervallin. Sitten se lähti pois, siemaisi pöydällä olevasta lasista viinihörpyn ja totesi ilmeisesti saavuttaneensa kaiken tavoittelemisen arvoisen pianotaiteen saralla, koska se ei ole sittemmin palannut pianon ääreen." (Olavi Uusivirta)Haastatteluihin pohjaavien kissaelämäkertojen lomassa on hienoja valokuvia kissoista, ei kuitenkaan haastateltavien lemmikeistä, ja joitain kissarunoja eri kirjoittajilta. Yllä on osa kirjasta löytyvästä Eeva-Liisa Mannerin runosta. Kissan kanssa on ihan mukavaa luettavaa, vaikkei vedä vertoja James Herriotin kissatarinoille - niiden koskettavuutta ja lumoa on vaikea ylittää.
KIRJA on kirjastosta.
Helmet 2017 -lukuhaaste (41. Kirjan kannessa on eläin)
100 suomalaista kirjaa (no 11)
Riitta Tulusto: Kissan kanssa, 159 s
Kustantaja: Kirjapaja 2014
Kansi Tuija Kuusela / Stiili; taitto Petri Kovács
Kissan kanssa päättää osaltani Katvealue-blogin Kirjavat kissat -lukuhaasteen. Lisäksi luin pari lastenkirjaa, yhden sarjakuvakirjan ja yhden japanilaisen romaanin.
Haasteeseen kuuluu toinenkin tärkeä osa: tukea jotain eläinsuojeluyhdistystä tai kissataloa. Lahjoitan Onnentassulle euron jokaista haasteeseen lukemaani sekä jokaista muuta blogiin tuomaani kissakirjaa kohti.
Kiitos, Anu, kivasta ja kiinnostavasta lukuhaasteesta!
Haasteeseen luin:
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
Netta Walldén: Kissa nimeltä Kent
NEN: 100 kissaa, kollia, kattia ja kisua
Takasi Hiraide: Kissavieras
Riitta Tulusto: Kissan kanssa
Aikaisemmin blogiaikana olen lukenut:
Ninni Aalto & Tuuli Hypén: Kas, kissa.
James Bowen: Katukatti Bob
James Herriot: Elämäni kissat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!