keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kuukauden Tiina: Tiina ei löydä Tinttamaria

Anni Polvan 22. Tiina-kirjassa Tiina ei löydä Tinttamaria pääosaa esittää selkeästi Tiinan kotiin otettu kasvattityttö. Hän ei ole vielä viisivuotiaskaan, mutta kaupunkiin kotiuduttuaan on reipas ja meneväinen. Ei ihme, että niin Tiinan äidin kuin mummonkin mieleen juolahtaa ihan sama ajatus Tinttamaria katsellessaan:
"Sitten hän [äiti] katsoi Tinttamaria kuin näkisi hänet ensimmäisen kerran oikein kunnolla ja mutisi puoliääneen. - Siinä minulla on toinen Tiina, mutta se toi sentään kotiin vaan kulkukoiria ja villikissoja, eikä toisten ihmisten lapsia."
"Mummon teki mieli tokaista, että 'ihan olet samanlainen kuin Tiina', mutta hän vaikeni. Jos se tosiaan oli lähtenyt kaupungista ilman vanhempien lupaa [...] niin he olivat varmasti kauhean huolissaan."
Tinttamarille toisaan sattu ja tapahtuu. Milloin hän lähtee kotoa Mölli-kissaa roikottaen eikä osaa tulla takaisin, milloin taas karkaa leikkikoulusta ja päättää lähteä mummolaan sadan kilometrin päähän. Tämä oli kyllä melko uskomaton tarina, kuka aikuinen auttasi leikkikouluikäisen linja-auton kyytiin puhumatta vanhempien kanssa ensin, mutta sitähän nainen itsekin ihmetteli bussin jo mentyä Tinttamari mukanaan.

Anni Polva kirjoitti uuden Tiina-kirjan vuosittain 1956-1974, sitten tuli vuoden tauko, minkä jälkeen ilmestyi Tiina ottaa vastuun, jossa tyttö on rippikouluikäinen. Sitten oli taas taukovuosi, ja sen jälkeen kirjailijalta tuli peräkkäisinä vuosina kaksi kirjaa, joissa pieni Tinttamari oli pääosassa. Olikohan Anni Polva jo lopettelemassa sarjaansa antaessaan Tiinan kasvaa rippikouluikäiseksi? Ja sitten tuli toisiin ajatuksiin ja toi näyttämölle pienen tytön, jolle jälleen saattoi sattua kaikkea villiä ja vähän lapsellista? Tämä on vain omia arvelujani, kun mietin, miksi kirjailija toi kirjoihinsa uuden tytön. Vai oliko kasvattilapsen ottaminen perheeseen sellainen teema, jonka hän näin halusi nostaa esille?

Sarjan edellinen Tiina-kirja: Tiinalle otetaan pikkusisko

        Anni Polva: Tiina ei löydä Tinttamaria, 137 s.
        Kustantaja: Karisto 1998, 8. painos (1. painos 1979)

KIRJA on kirjastolaina.

HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 100 suomalaista kirjaa (no 16), Ajattomia satuja tarinoita -lukuhaaste

4 kommenttia:

  1. Kyllä näitä Tiinoja täytyisi jossain vaiheessa taas lukea. Nämä kuvaavat kyllä ihan eri aikaa kuin tämä meidän nykyinen maailmamme. Anni Polvalla tuli varmaan vastaan tuo ajan muuttuminenkin. Tiinan elämähän kuvasi alkujaan 1950-luvun elämää ja ehkä hieman 60-lukulaistakin, mutta miten saada miljöö nykyaikaisemmaksi kuvaamaan ilmestymisvuosien elämää säilyttämällä silti tuttu ja turvallinen Tiina-miljöö.
    Tiinasta tehty tv-sarja on muuten nyt nähtävissä YLE Areenassa.
    Laitoin sinulle muuten sähköpostia, oletkohan saanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, että Tiina-kirjoissa aika oli toinen kuin nyt. Ja että ihmeteltävän samanlaisena kirjojen sisäinen maailma säilyi, vaikka sarja julkaistiin 30 vuoden aikana 1956-1986. Kun nyt ajattelen kirjoja, niissä ei juuri kajottu ajankohtaisiin asioihin.
      Kiitos vinkistä, pitääkin joskus katsoa tuo tv-sarja. En ole nähnyt sitä aikaisemmin.
      Kiitos postista, juuri kävin vastaamassa siihen.

      Poista
  2. Tiinat ovat olleet minun lapsuudessani suuressa roolissa ja monta kirjaa olenkin lukenut. Tätä enkä edellistä kirjaakaan muista lukeneeni, lieköhän loppupään kirjat jääneet lukematta, kun kirjoja olen muistaakseni järjestyksessä yrittänyt edetä. Luin juuri Tiinalla on hyvä sydän kirjan ja jossain vaiheessa taidan kyllä lukea lisääkin Tiinoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole lukenut sarjan loppupään kirjoja, eli nyt on vuorossa vain lukemattomia tiinoja. On ihan mainiota, että YLEn Kirjojen Suomi valikoimaan on otettu yksi Tiina-kirja mukaan. Sen verran monta tyttöpolvea ovat Tiinan kanssa kasvaneet.

      kiitos kommentista, kävinkin katsomassa uutta blogiasi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!