Muutama aika sitten luin Katja Kallion tämän kevään uutuusromaanin Yön kantaja. Ihan heti sen jälkeen en voinut alkaa mitään toista kirjaa, sen verran vaikuttunut olo oli, ja vieläkin on. Kerrassaan hieno kirja!
Alkuun pääsy Yön kantajan kanssa oli hieman hidasta. Amanda Aaltonen näkee Turussa ranskalaisen kuumailmapallolentäjän ja järjestää itsensä mukaan seikkailuun, matkalle Pariisiin ja jopa Lontooseen, yli kaupunkien, jokien, peltojen, välillä pilven sisässä leijuen. Takaumien kautta Amandan elämän alkuvaiheet tulevat tutuiksi, lapsuus äidin kanssa, työteliäs isäpuoli, jonka kanssa tyttö ei tullut toimeen. Useita kertoja Amanda oli tuomittu Hämeenlinnan vankilaan irtolaisuudesta ja siveettömyydestä.
Amandan palattua Pariisista hänen sopeutumaton ja ajan sopivuussäännöistä piittaamaton elämäntapansa sekä ajoittaiset raivonpurkauksensa toimittivat hänet ensin sairaalaan hoidettavaksi ja sieltä loppuiäksi Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana. Diagnoosi oli "insania epileptica menstrualis", kuukautishulluus. Naisten sairaus, naiseuden sairaus. Tuolloin, vuonna 1891, Amanda oli 26-vuotias. Hän kuoli Seilin saarella syksyllä 1918.
Katja Kallion Amanda Fredrika Aaltonen on fiktiota, mutta hänellä on esikuvansa oikeasti eläneessä henkilössä ja hänen elämäntarinassaan. Mutta millaisen kirjan Kallio on Amandasta kirjoittanut! Se miten hän kuvaa Amandan mielensisäisiä liikkeitä niin sairaampina kuin terveempinä päivinä, ajatuksia, ahdistusta, tunteita, se on jotain aivan huikeaa. Tämän tästä huokailin vain ihastuksesta Kallion kielen äärellä. Hän on taidokas sanankäyttäjä ja hänen kielikuvansa tuoreita. Tulee olo kuin aina koskettavan taiteen äärellä, samalla kertaa janoinen ja tyytyväinen.
Amanda Aaltosen kohtalo on puhutteleva ihan itsessäänkin ja pala Suomen historiaa. Seilin saarelle eristettiin aikoinaan lepraa sairastavat, mutta kun heitä ei enää ollut, saarta käytettiin parantumattomasti sairaiden naisten sairaalana, jonne jouduttuaan heillä ei ollut toivoa poispääsystä. Joukossa oli todella sairaita, mutta mukana oli myös sellaisia kuin Greta, nuori tyttö, joka oli tullut raskaaksi raiskauksesta ja joka oli surmannut vauvansa heti syntymän jälkeen. Sellaisen täytyy olla hullu ja sellainen siirretään loppuiäksi Seiliin.
Seilin sairaala oli omanlaisensa suljettu yhteisö, jossa oli tiukat säännöt ja tiukat hierarkiat, paremmat potilaat olivat vapaakävelijöitä, jotka pääsivät liikkumaan ja toimittamaan askareita saarella, huonosti käyttäytyvät eristettiin pitkiksi ajoiksi. Kirjan ankkuroi historiaan myös viranomaisdokumentit, joissa Amandan sairastumiseen liittyviä elämänvaiheita ja toisaalta oireita, käyttäytymistä ja määrättyä lääkitystä Seilissä raportoidaan yksityiskohtaisesti. Nuo kirjelmät ja raportit ovat uskoakseni autenttisia ja arkistoista löytyneitä.
Kirjan nimi ja kansi ovat mielestäni tavattoman kauniit.
Katja Kallio: Yön kantaja, 253 s.
Kustantaja: Otava 2017
Kannen suunnittelu: Piia Aho; kannen kuva Fonderie Deberny
E-KIRJA on Ellibs-laina kirjastosta.
MUUALLA: Netistä löytyy runsaasti kirja-blogien arvioita kirjasta.
HAASTEET: Helmet 2017 -lukuhaaste (1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis), 100 suomalaista kirjaa (no 35)
Alkuun pääsy Yön kantajan kanssa oli hieman hidasta. Amanda Aaltonen näkee Turussa ranskalaisen kuumailmapallolentäjän ja järjestää itsensä mukaan seikkailuun, matkalle Pariisiin ja jopa Lontooseen, yli kaupunkien, jokien, peltojen, välillä pilven sisässä leijuen. Takaumien kautta Amandan elämän alkuvaiheet tulevat tutuiksi, lapsuus äidin kanssa, työteliäs isäpuoli, jonka kanssa tyttö ei tullut toimeen. Useita kertoja Amanda oli tuomittu Hämeenlinnan vankilaan irtolaisuudesta ja siveettömyydestä.
Amandan palattua Pariisista hänen sopeutumaton ja ajan sopivuussäännöistä piittaamaton elämäntapansa sekä ajoittaiset raivonpurkauksensa toimittivat hänet ensin sairaalaan hoidettavaksi ja sieltä loppuiäksi Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana. Diagnoosi oli "insania epileptica menstrualis", kuukautishulluus. Naisten sairaus, naiseuden sairaus. Tuolloin, vuonna 1891, Amanda oli 26-vuotias. Hän kuoli Seilin saarella syksyllä 1918.
Katja Kallion Amanda Fredrika Aaltonen on fiktiota, mutta hänellä on esikuvansa oikeasti eläneessä henkilössä ja hänen elämäntarinassaan. Mutta millaisen kirjan Kallio on Amandasta kirjoittanut! Se miten hän kuvaa Amandan mielensisäisiä liikkeitä niin sairaampina kuin terveempinä päivinä, ajatuksia, ahdistusta, tunteita, se on jotain aivan huikeaa. Tämän tästä huokailin vain ihastuksesta Kallion kielen äärellä. Hän on taidokas sanankäyttäjä ja hänen kielikuvansa tuoreita. Tulee olo kuin aina koskettavan taiteen äärellä, samalla kertaa janoinen ja tyytyväinen.
Amanda Aaltosen kohtalo on puhutteleva ihan itsessäänkin ja pala Suomen historiaa. Seilin saarelle eristettiin aikoinaan lepraa sairastavat, mutta kun heitä ei enää ollut, saarta käytettiin parantumattomasti sairaiden naisten sairaalana, jonne jouduttuaan heillä ei ollut toivoa poispääsystä. Joukossa oli todella sairaita, mutta mukana oli myös sellaisia kuin Greta, nuori tyttö, joka oli tullut raskaaksi raiskauksesta ja joka oli surmannut vauvansa heti syntymän jälkeen. Sellaisen täytyy olla hullu ja sellainen siirretään loppuiäksi Seiliin.
Seilin sairaala oli omanlaisensa suljettu yhteisö, jossa oli tiukat säännöt ja tiukat hierarkiat, paremmat potilaat olivat vapaakävelijöitä, jotka pääsivät liikkumaan ja toimittamaan askareita saarella, huonosti käyttäytyvät eristettiin pitkiksi ajoiksi. Kirjan ankkuroi historiaan myös viranomaisdokumentit, joissa Amandan sairastumiseen liittyviä elämänvaiheita ja toisaalta oireita, käyttäytymistä ja määrättyä lääkitystä Seilissä raportoidaan yksityiskohtaisesti. Nuo kirjelmät ja raportit ovat uskoakseni autenttisia ja arkistoista löytyneitä.
Kirjan nimi ja kansi ovat mielestäni tavattoman kauniit.
"Unen päästä hän ei saanut kiinni pitkään aikaan. Jossain vaiheesa valve muuttui kelluvaksi horteeksi, ja yhtäkkiä hän oli tuntenut olonsa voimakkaaksi ja taitavaksi siinä pitäessään unta loitolla. Hän oli kuvitellut kantavansa yötä muiden nukkua, olevansa jonkinlainen yön ylläpitäjä."
Katja Kallio: Yön kantaja, 253 s.
Kustantaja: Otava 2017
Kannen suunnittelu: Piia Aho; kannen kuva Fonderie Deberny
E-KIRJA on Ellibs-laina kirjastosta.
MUUALLA: Netistä löytyy runsaasti kirja-blogien arvioita kirjasta.
HAASTEET: Helmet 2017 -lukuhaaste (1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis), 100 suomalaista kirjaa (no 35)
Kaunis postaus kirjasta. Kiva, että sinäkin pidit kirjasta. Minustaakin kirjan kansikuva on hieno ja nimi on hyvä. Kirja kuvaa hyvin mielenterveyden hoitohistoriaa, sinne vain piiloon saarelle muiden silmistä. Eikä silloiset diagnoosit välttämättä liittyneet mielenterveyteen mitenkään. Kauniisti Kallio kirjoittaa. Olen aivan myyty.
VastaaPoistaNäin tämä vaikutti minuunkin: olen myyty. En ole aikaisemmin lukenut Kallion kirjoja, mutta nyt tekee mieli etsiä joku hänen aiempi kirjansa.
PoistaSuosittelen Säkenöiviä hetkiä :)
Poista:-) Kiitos suosituksesta.
PoistaLuin juuri Kalliolta Säkenöivät hetket, ja pidin siitä todella paljon. Sen myötä on tämä uusikin kirja alkanut kiinnostaa, vaikka alkuun ajattelin, ettei tämä ehkä ole aihepiirinsä vuoksi oikein minun kirjani.
VastaaPoistaJuuri kirjoitin Maille, että tekee mieli etsiä jotain aikaisempaa Katja Kalliolta. Ehkä tuo Säkenöivät hetket voisi olla se etsitty.
PoistaTämä kirja kiinnostaa, olen pitänyt Kallion tuotannosta paljon. Varausjono on pitkä, mutta ehkäpä saan tämän luettavakseni joskus kesän aikana. Vaikuttaa hyvältä. Psykiatrian historia kiinnostaa minua kovasti, etenkin kun katsoo sitä vallankäytön näkökulmasta.
VastaaPoistaYön kantaja on hyvä tuon vallankäytönkin näkökulmasta. Seilin saari oli paikka, jossa ei oikeastaan saanut tahtoa mitään - tai ei ainakaan sellaista, joka ei käynyt yksiin hoitajien ajatuksten kanssa.
PoistaTämä oli tosiaan upea kuvaus naisena olosta tuolloin. Ns. lastensurmiahan tapahtui useinkin, koska ympäristö suhtautui niin tuomitsevasti yh-äitiyteen. Amandalla ja Gretalla oli koskettava kohtalo.
VastaaPoistaNiin oli, koskettava. Ja miten hienosti kuvattu se, miten Amandalle selvisi tilanteensa päättymättömyys, sen synnyttämä kapina ja sitten turtumus.
Poista