Maritta Lintunen: Tapaus Sidoroff

Minusta on ihan Ompun novellihaasteen ansiosta tullut Maritta Lintusen fani. Vähän aikaa sitten luin hänen kokoelmansa Mozartin hiukset ja nyt palasin hänen lyhytproosaansa aikaisemman kokoelman Tapaus Sidoroff myötä.

Maritta Lintunen kirjoittaa novelleissaan tiiviiseen pakettiin kokonaisen draaman kaaren. Paikoin tiheä tunnelma on melkein hengästyttävä,  toisen kerran taas tapahtumasarja etenee rauhallisemmin huipennustaan kohti. Lintunen rakentaa novelliensa juonet tavattoman taitavasti ja juoninovellien (tarinanovellien) perinteitä noudattaen, niistä erottaa käännekohdan ja huippukohdan. Joidenkin yllätyksellinen loppuratkaisu hätkähdyttää. Joskus kirjailija taas jättää lukijansa novellin henkilön kanssa oven taakse luomaan omassa mielessään jatko tapahtumille.

Tunnelma on tiivis novellissa Vakoojat. Siinä Maija patistaa miehensä Pertin korjaamaan nurmikolle unohtuneen lehtikasan pois. Sen ovat kuitenkin omineet päiväpesäkseen siilit, jotka iltahämärissä liikuskelevat puutarhassa. Maijalla on salaisuus, ollut vuoden ajan jo, ja hän viipyilee haaveellisena muistoissaan. Asiat saavat uuden käänteen, kun Maija alkaa ensin epäillä ja sitten mielestään varmistuu siitä, että Pertti vakoilee häntä aivan uskomattomalla tavalla, johon siilit liittyvät. Maija päättää toimia. Hän tekee julman teon. Vain päivää myöhemmin hänelle yllättäen selviää teon täydellinen tarpeettomuus.

Suuta kuivasi. Hän ei vieläkään voinut uskoa ajoituksen käsittämätöntä epäoikeudenmukaisuutta: jos uutinen olisi ollut lehdessä päivää aikaisemmin, kaikki olisi nyt toisin. Sama musertava ajatus sukkuloi mielessä vimmaisesti edestakaisin. Yksi vuorokausi olisi riittänyt. (Vakoojat)

Novellissa Jääpeili Saku pelaa jääkiekkoa. Kotona ei olisi siihen muuten varaa, mutta isä toimii valmentajana, ja siksi poika saa vapautuksen joukkuemaksuista sekä pääsee ilmaiseksi leireille ja turnauksiin. Sitten isä loukkaantuu jäällä ja joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle kellosepän ammatistaan. Kerran palatessaan harjoituksista Saku ymmärtää jotain. Novelli päättyy sanoihin:

Pudotin luistimet ja mailan ulko-oven eteen ja koetin keksiä miten pitkittää tätä hetkeä. Muistaisin kuitenkin kauan tämän illan, mitä kohta tapahtuisi - ehkä myös rauhan. Hitaasti satelevat pilvet äänettömien pihojen yllä. (Jääpeili)

Tapaus Sidoroff -novellikokoelma kertoo väärinymmärryksistä, kuvitelmista ja puhumisen vaikeudesta tai mahdottomuudesta, joka saa henkilöt hankaliin ja melkein absurdeihin tilanteisiin. Niin kuin niminovellissa Tapaus Sidoroff. Siinä poika Sidoroff, kapteeni, on puhujana lukemattomissa itsenäisyys- ja veteraanijuhlissa ja kuljettaa niissä mukanaan sodassa haavoittunutta yhdeksänkymppistä isäänsä. Viitatessaan isänsä urhoollisuuteen ja uhriin poika ei tiedä, mitä isälle rintamalla todella tapahtui. Eikä isä ole koskaan voinut kertoa, sillä vammautuessaan hän menetti alaleukansa ja kielensä.

Kokoelmassa on kahdeksan novellia, jotka liitän tänään päättyvään Novellihaasteeseen. Kirjoitan vielä erikseen koosteen siihen lukemistani novelleista.

          Maritta Lintunen: Tapaus Sidoroff : Novelleja, 149 s.
          Kustantaja: WSOY 2008
          Kansi: Sanna Sorsa

KIRJA on omasta hyllystä (oma ostos tarjouskirjakaupasta).
MUUALLA: Maritta Lintusen kotisivulla on arvosteluotteita kokoelmasta.
HAASTE: 100 suomalaista kirjaa (no 31), Novellihaaste (8 novellia)