Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba

"Mä näen sivusilmällä, miten mun lentopussukka roikkuu ovenkahvassa. Äiti on ostanut mun passiin keltapallolliset suojapäällykset, mutta ei se ilahduta yhtään. Mä joudun silti lentämään yksin. Ja istumaan koneessa yksin. Ja kävelemään tuppisuisen saattajan kanssa Berliinin lentokentällä. Koko reitin isän luo tyhmä pussi kaulassa."

10-vuotiasta Ebbaa harmittaa aivan vietävästi, että hän joutuu lentämään Berliiniin isän luo heti heidän luokan itsenäisyystanssiaisten jälkeen. Saksassa asuva isä on kiva, mutta yksin lentäminen ei sitä ole, ei koskaan, ja juuri tänä nimenomaisena päivänä olisi vain mukava  käpertyä sohvalle äidin kainaloon Helsingin kodissa ja kertoa hänelle tanssiaisista. 

Tuomari on kuitenkin sanonut, että Ebban on lennettävä kymmenen kertaa vuodessa Helsingin ja Berliinin väliä, ja tänään on sopiva päivä, koska isällä alkaa viikon loma. 

Riikka Ala-Harjan lastenromaani Kahden maan Ebba kertoo Ebban yhdestä matkasta Suomesta Saksaan sekä isän ja tämän uuden perheen kanssa vietetystä viikosta. Kirja koskettelee monia vakavia asioita ja lapsen elämän murheita. Vanhemmat ovat eronneet ja sen jälkeen äiti on muuttanut Suomeen, joten Ebballa on kaksi kotia kahdessa eri maassa. Lisäksi isän uusperheessä on 6-vuotias Anna, ja Ebbaa ärsyttää suunnattomasti, että pikkutyttö kutsuu isää isäksi - eihän Ebban isä edes ole hänen isänsä, vaan Annalla on omakin isä. Yksin matkustaminen pelottaa, vaikka kaikki järjestelyt lentoyhtön kanssa tekevät matkasta taatusti turvallisen. Lisäksi Saksassa on terroristejä. Tällä kertaa lento sujuu mukavissa merkeissä, sillä matkalla on mukana toinen samanikäinen UM,  unaccompanied minor.

Kirja sai minut miettimään matkalaukkulapsia laajemminkin, heitä, joilla on vanhempien kotimaan passi, mutta jotka ovat asuneet ainakin osan lapsuuttaan ja/tai nuoruuttaan vanhempiensa mukana jossain toisessa maassa näiden työn takia. Ebba inhosi ja pelkäsikin yksin lentämistä, vaikka äiti piti häntä reippaana ja itsenäisenä matkustajana. Ebba selkeästi koki Suomen kotimaakseen. Ehkä siksi, että oli muuttanut Suomeen niin pienenä? Jotkut matkalaukkulapset ovat eniten kotonaan matkalla ja lentokentillä, koska eivät koe olevansa kotoisin vanhempiensa kotimaasta, mutta eivät oikein lapsuutensa asuinmaastakaan.

Kahden maan Ebba alkaa melko surullisissa tunnelmissa, mutta kirjan loppuosa on valoisa ja toiveikas. Moni asia näyttäytyy Ebballe itselleen mukavammalta kuin hän oli aikaisemmin ajatellut. Tämän päivän ilmiöitä hyvin peilaava kirja oli ehdolla vuoden 2017 Lasten ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. 

        Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba,  109 s.
        Kustantaja: Otava 2017
        Kansi ja kuvitus: Marika Maijala


KIRJA on kirjastolaina.
MUUALLA sen ovat lukeneet ainakin Kia ("jätti hyvän ja lämpimän tunteen"), Mai ("suosittelen kolmannesta luokasta ylöspäin"), Mari ("lempeä, eläväinen ja lasta arvostava romaani"), bleue ("pidin ... kovasti").
Helmet-haasteessa kuittaan kohdan "38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo"