1918-haasteen koonti

Sata vuotta sitten 15.5. päättyi sisällissota. Tänään päättyy 1918-haaste, jonka Omppu Reader, why did I marry him -blogissa aloitti vuosi sitten toukokuussa. Innostuin heti haasteesta, sillä sukututkimuksessa olin aikaisemmin etsinyt arkistolähteitä sukulaisten vaiheista vuonna 1918, ja nyt tuli oiva yllyke lukea sodasta laajemmin. Haasteeseen voi osallistua paitsi lukemalla kirjallisuutta myös kirjoittamalla näytelmistä, elokuvista, esityksistä, näyttelyistä, tapahtumista ja omista pohdinnoista, mutta omat kirjoitukseni ovat kaikki kirjoista.

Mutta lukemisiini: Luin kaikkiaan 2 + 9 kirjaa. Kaksi kirjoista sijoittuu itse asiassa syksyyn 1917, se näkyy teosten nimestäkin, mutta liitin ne haasteeseen, koska kummassakin on yhteydenottoja punaisten ja valkoisten välillä. Muissa teoksissa sisällissodan asiat ja ihmisten tarinat ovat keskiössä, vain Enni Mustosen romaanissa Ruokarouva sota-aika on vain yksi jakso tapahtumissa, mutta silloin taistelut tulevatkin rouvan täysihoitolan omaan pihapiiriin. 

Tässä luettelo lukemastani linkkeineen:

   Laila Kohonen: Miehuuskoe 1917 (lastenromaani Savonlinnasta)
   Jenni Linturi: Malmi, 1917 (romaani Malmilta)

   1918 Minä olin siellä - Elämää sodan aikana (tietokirja/oppimateriaali kouluille)
   Heidi Köngäs: Sandra (romaani Pohjois-Hämeestä)
   Risto Lindstedt & Eero Ojanen: 1918 - Matkoja muistin rintamille (kirjeenvaihto)
   Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (nuortenromaani Tampereelta)
   Veijo Meri: Vuoden 1918 tapahtumat (romaani Hausjärveltä ja Riihimäeltä)
   Enni Mustonen: Ruokarouva (romaani Espoosta)
   Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918 (immersiivinen romaani)
   Timo Saarto: Kevään varjo (dekkari huhtikuun 1918 Helsingistä)
   F. E. Sillanpää: Hurskas kurjuus (romaani Pohjois-Hämeestä)

Kirjat ovat sen verran erilaisia, että niistä on vaikea poimia suosikkia. En edes yritä. Jokainen avasi jotain uutta sadan vuoden takaisiin oloihin: 1918 Minä olin siellä oli tasapainoinen johdanto sodan syihin ja tapahtumiin, Lindstedtin ja Ojasen kirjeenvaihto taas punnittuja ajatuksia lähes sata vuotta sodan jälkeen. Veijo Meren romaanista opin yhtä ja toista sekavasta keväästä 1918 omalla kotipaikkakunnallani. Pohjolan kirja oli ensimmäinen lukemani immersiivinen romaani ja uppoutti monenlaisiin ihmiskohtaloihin (tähän mennessä olen selvinnyt sodasta elossa kerran ja lisäksi kuollut kerran vankileirin sairastuvassa ja kerran vankileirillä pahoinpitelyssä saamiini vammoihin sekä kerran saksalaisten teloittamana). Sandra ja Hurskas kurjuus ja Yksi kevät koskettivat, ja sodan mielettömyys ja sattumanvaraisuus kauhistutti. Ruokarouvan tutut tempautuivat sotaan ja täysihoitolan ruokahuolto oli hankalaa elintarvikepulan takia. Saarron rikostarina Helsingissä valkoisten ja saksalaisten kukistaessa punaiset oli miljööltään ihan omanlaisensa.

Suunnittelin lukevani vielä ainakin Anneli Kannon romaanit Veriruusut ja Lahtarit sekä Tuulikki Pekkalaisen tietokirjan Susinartut ja pikkuimmet. Ja itse asiassa useampi Antti Tuurinkin kirja kiinnostaa. Ne saavat jäädä odottamaan aikaa parempaa, nyt pidän hetken taukoa sisällissodasta.

Kiitos, Omppu, antoisasta haasteesta!