Nyt pukkaa sisällissotaa. Viimeksi lukemassani dekkarissa Kevään varjo punaisten hallitsemasta Helsingistä tuli valkoinen kahden huhtikuun alun viikon aikana vuonna 1918. Juuri lukemassani Laura Lähteenmäen nuortenkirjassa Yksi kevät eletään samat vaiheet Tampereella ja vähän sodanjälkeistä kesää ja syksyä lisäksi.
Yksi kevät kertoo viidestä punaisten riveihin tempautuneesta tytöstä. Ikää heillä on vähän, 15-18 vuotta, ja syyt punakaartiin liittymiseen moninaiset. Kellä raha. Kellä tasa-arvopyrkimyksiin ja työväen aatteeseen herääminen. Kellä jännityksen hakeminen. Kellä vain sattumanvarainen mukaan joutuminen toisten vanavedessä, kun äidin ja isän kuolltua ei enää ole mitään, mitä kutsua kodiksi. Kenkätehtään tyttöjä kaikki tyynni.
Kirjan tapahtumat etenevät kolmessa eri jaksossa. Ensimmäisessä osassa "Huvila" tytöt perustavat sairaalan valtaamaansa taloon. Heille luvattua palkkaa ja ruokaa ei kuulu, sen sijaan työtä riittää, kun yhä pahemmin haavoittuneita punakaartin taistelijoita tuodaan heidän hoitoonsa. Taidot eivät riitä, tytöistä kaksi on käynyt hoitotyön pikakurssin, mutta muut eivät sitäkään. Seuraavassa osassa "Katu" huvila tyhjennetään, ja neljä tytöistä kirjoittautuu Tampereen punakaartin toiseen naiskomppaniaan, ja lyhyen sotilaskoulutuksen jälkeen heille annetaan kiväärit ja määrätään tehtäviin: vartioimaan siltaa miliisinä, ottamaan kiinni punakarkureita ja tuomaan heitä tuomittaviksi.
Kolmannessa osassa "Torppa" valkoiset valtaavat Tampereen. Yksi tytöistä joutuu valkoisten vangiksi, kolme pääsee pakenemaan Pyhäjärven jään yli. Metsiä pitkin he päätyvät yhden tytön sukulaistalon hylättyyn torppaan ja onnistuvat piilottelemaan siellä kesän läpi ja pitkälle syksyyn. Serkku tuo heille ruis- ja kaurajauhoja, kesällä metsästä löytyy marjoja. Nälkä ja eristäytyneisyys vaivaavat, ja viimein tyttöjen on haettava apua sukulaistalosta.
Laura Lähteenmäki on kirjoittanut hienon nuortenkirjan, jonka aikuinenkin lukee mielellään. Kaikki kuvatut tytöt tulevat köyhistä kodeista, ja kirja antaa hyvän kuvan niistä eri syistä ja taustoista, joista nuoret tytöt tulivat punakaartiin ja jopa aseellisiin taisteluihin. Sota on julmaa ja raakaa, sattumanvaraista ja järjestäytymätöntä, mutta mitään ei Lähteenmäki repostele liian yksityiskohtaisesti. Tapahtumia katsotaan eri tyttöjen näkökulmista, ja hienoinen romanttinen säiekin löytyy, mutta sodan keskellä ei tunteitten hehkuttelulle ole tilaisuutta. Nuortenkirjaan sopivasti kirja päättyy toiveikkaisiin näköaloihin heille, jotka sodasta selvisivät.
Aikaisemmin olen lukenut Laura Lähteenmäen aikuisten romaanin Ikkunat yöhön.
Laura Lähteenmäki: Yksi kevät, 170 s.
Kustantaja: WSOY 2018
Kansi: Laura Lyytinen
KIRJA on kirjastolaina.
MUUALLA se on luettu ainakin blogeissa Kirjahilla, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Kirsin kirjanurkka, Luetaanko tämä?, Unelmien aika
Osallistun kirjalla 1918-haasteeseen.
Kirjan tapahtumat etenevät kolmessa eri jaksossa. Ensimmäisessä osassa "Huvila" tytöt perustavat sairaalan valtaamaansa taloon. Heille luvattua palkkaa ja ruokaa ei kuulu, sen sijaan työtä riittää, kun yhä pahemmin haavoittuneita punakaartin taistelijoita tuodaan heidän hoitoonsa. Taidot eivät riitä, tytöistä kaksi on käynyt hoitotyön pikakurssin, mutta muut eivät sitäkään. Seuraavassa osassa "Katu" huvila tyhjennetään, ja neljä tytöistä kirjoittautuu Tampereen punakaartin toiseen naiskomppaniaan, ja lyhyen sotilaskoulutuksen jälkeen heille annetaan kiväärit ja määrätään tehtäviin: vartioimaan siltaa miliisinä, ottamaan kiinni punakarkureita ja tuomaan heitä tuomittaviksi.
Kolmannessa osassa "Torppa" valkoiset valtaavat Tampereen. Yksi tytöistä joutuu valkoisten vangiksi, kolme pääsee pakenemaan Pyhäjärven jään yli. Metsiä pitkin he päätyvät yhden tytön sukulaistalon hylättyyn torppaan ja onnistuvat piilottelemaan siellä kesän läpi ja pitkälle syksyyn. Serkku tuo heille ruis- ja kaurajauhoja, kesällä metsästä löytyy marjoja. Nälkä ja eristäytyneisyys vaivaavat, ja viimein tyttöjen on haettava apua sukulaistalosta.
Laura Lähteenmäki on kirjoittanut hienon nuortenkirjan, jonka aikuinenkin lukee mielellään. Kaikki kuvatut tytöt tulevat köyhistä kodeista, ja kirja antaa hyvän kuvan niistä eri syistä ja taustoista, joista nuoret tytöt tulivat punakaartiin ja jopa aseellisiin taisteluihin. Sota on julmaa ja raakaa, sattumanvaraista ja järjestäytymätöntä, mutta mitään ei Lähteenmäki repostele liian yksityiskohtaisesti. Tapahtumia katsotaan eri tyttöjen näkökulmista, ja hienoinen romanttinen säiekin löytyy, mutta sodan keskellä ei tunteitten hehkuttelulle ole tilaisuutta. Nuortenkirjaan sopivasti kirja päättyy toiveikkaisiin näköaloihin heille, jotka sodasta selvisivät.
Aikaisemmin olen lukenut Laura Lähteenmäen aikuisten romaanin Ikkunat yöhön.
Laura Lähteenmäki: Yksi kevät, 170 s.
Kustantaja: WSOY 2018
Kansi: Laura Lyytinen
KIRJA on kirjastolaina.
MUUALLA se on luettu ainakin blogeissa Kirjahilla, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Kirsin kirjanurkka, Luetaanko tämä?, Unelmien aika
Osallistun kirjalla 1918-haasteeseen.
Kiitos Paula <3
VastaaPoistaTämä kirja on herkkä, huolimatta sisällissodasta, jota käydään ympärillä. Pidin kovasti kirjasta ja kirjan lopusta.
Kirjassa oli kyllä nuorta herkkyyttä ja unelmia kaiken kauheankin keskellä. Tytöistä erityisesti Aada oli herkkä ja unelmoi tavallisen elämän asioista, kodista, perheestä ja lapsista. Kirja loppui hyvin, asiat eivät olleet liian siloiteltuja, mutta näytti, että joitain haaveita tulisi toteutumaan.
Poista