Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa

Zatopek (Zet) van Heerden on lähes neljänkymmenen ikäinen entinen poliisi Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa. Työtön, äitinsä tontilla pienessä talossa yksin elävä, juopotteleva, Mozartia kuunteleva, kokkaamisesta ja kirjoista pitävä entinen poliisi, joka on menettänyt itsekunnioituksensa ja uskoo olevansa paha eikä siksi kelvollinen poliisiksi. Sitten hänelle tarjotaan viikon pestiä yksityisetsivänä.

Hope Beneke on juristi, joka palkkaa Zetin etsimään testamenttia. Antiikkikauppias Johannes Smit on yhdeksän kuukautta aikaisemmin surmattu kotonaan rynnäkkökiväärillä, ja hänen kassakaappihuoneensa on tyhjennetty. Hänen naisystävänsä ja asuinkumppaninsa tietää, että huoneessa on ollut testamentti, jossa Smit jätti kaiken omaisuutensa elämäntoverilleen. Nyt on enää seitsemän päivää aikaa löytää testamentti, muuten Smitin omaisuus menee valtiolle. Hope Beneke kuulee, että jos joku ylipäänsä pystyy kaivamaan testamentin esiin, se joku on van Heerden.

Pian käy ilmi, että Johannes Smitiä ei ole olemassakaan, vaan miehellä on ollut väärennetty identiteetti ainakin 80-luvun alkuvuosista alkaen, siis viisitoista vuotta. Mitä on tapahtunut ennen sitä? Jotain sellaista, joka on saanut miehen hankkimaan väärennetyn henkilöllisyyden ja paperit ja rakennuttamaan taloonsa kokonaisen kassakaappihuoneen, jonne voi kätkeä jotain sen verran isoa, ettei pelkkä kaappi ole riittänyt.

Polveikkaan trillerinsä Kuolema päivänkoitteessa Deon Meyer rakentaa vuoroluvuin yksityisetsivän työstä ja vuoroin Zatopek van Heerdenin tähänastisen elämän tarinasta ja niistä tapahtumista, jotka olivat saaneet hänet jättämään poliisin työn. Tämä vuorottelu ja varsinkin päähenkilön luonteen vähittäiseen esittelyyn panostaminen tekevät teoksesta genressään erityisen, ja lukijana en osaa sanoa, kumpi on kirjassa koukuttavampaa, yksityisetsivän elämänvaiheet vai hänen aikapaineinen tutkimustyönsä testamentin löytämiseksi. Kumpikin arvoitus saa selityksensä ennen kirjan viimeistä sivua. Van Heerden on vaitelias ja töykeä, aggressiivinenkin, mutta samalla inhimillinen ja tavattoman  sympaattinen.

Kirjan loppupuoli on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuten trillereissä tapaa olla. Smitin testamenttia etsii lakinainen ja yksityisetsivä, mutta äkkiä hänen murhaajaansa innostuvat jahtaamaan niin poliisin väkivaltayksikkö kuin sotilastiedustelu. Yhdysvaltain lähetystökin osoittaa kiinnostusta tapaukseen. Meyerin kirja on jossain määrin myös yhteiskunnallinen, ja jos tietäisin Etelä-Afrkan viime vuosikymmenien historiasta enemmän kuin tiedän, osaisin sijoittaa tapahtumia laajempaan kontekstiin. Hope Beneke kertoo valaistumisesta, jonka hän sai lukiessaan kirjaa Mandelasta - juristin lapsesta asti oppima käsitys roduista ja niiden asemasta yhteiskunnassa heitti kerralla häränpyllyä. Ja sitten on viittauksia Totuuskomissioon, kertomus värillisten sotilaitten koulutuksesta jollain syrjäisellä Neuvostoliiton kulmalla, eteläafrikkalaisten asevelvollisten tekemisistä Angolassa 1970-luvulla. Piti ihan kuuklettaa lisää tietoa.

Deon Meyer kirjoittaa afrikaansiksi, ja valtaosa kirjan henkilöitä on afrikaanereita.  Kirja julkaistiin Etelä-Afrikassa vuonna 2000, vain joitain vuosia apartheid-järjestelmän purkamisen jälkeen, ja teoksessa heijastuu se, miten kaikkien ei ollut helppo sopeutua uuteen aikakauteen. 

En muista aikaisemmin kuulleeni Deon Meyerista tai en ainakaan sillä tavalla, että nimi olisi jäänyt mieleen. Siitä huolimatta, että kirjailija on arvioiden mukaan "planeetan parhaita rikoskirjailijoita" (Mail on Sunday). Ja luulen, etten olisi nytkään löytänyt hänen trilleriään Kuolema päivänkoitteessa, ellen olisi hurahtanyt Aukeamia-blogin Kuukauden kieli -haasteeseen ja päättänyt laajentaa lukemisiani uusille kielialueille, joskin suomenkielisinä käännöksinä. Niin usein dekkarilukemiseni on kotimaista ja skandinaavista, mausteena hieman brittiläistä ja ehkä ranskalaista.

Deon Meyer on kirjoittanut toistakymmenntä romaania ja pari novellikokoelmaa. Niistä Kuolema päivänkoitteessa on julkaisujärjestyksessä toinen. Sen lisäksi on suomennettu trilleri Metsästäjän sydän. Varmasti hakeudun senkin pariin jossain vaiheessa.

        Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa, 511 s.
        Kustantaja: Gummerus 2013
        Afrikaansinkielinen alkuteos: Orion, 2000
        Suomennos englanninkielisestä käännöksestä: Dead at Daybreak, 2000
        Suomentaja: Marja Luoma
        Kansi: Tuomo Parikka

KIRJA on kirjastosta. MUUALLA se on luettu esimerkiksi blogeissa Cafe Voltaire, Ja kaikkea muuta, Orfeuksen käääntöpiiri, Tarukirja.

Osallistun kirjalla Kuukauden kieli -haasteeseen, jossa heinäkuussa on vuorossa afrikaansin kieli.

Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "aurinko" ja saan samalla kesän ensimmäisen BINGON, joka näkyy sinisinä tähtinä:

Tässä on vielä linkit bingorivin kirjoituksiin:

Kaupunki: Komisario Bordelli
Sininen ja vihreä: Liian paljon onnea
Kesä: Sonjan yrttitarha
Aurinko: Kuolema päivänkoitteessa
Linna tai kartano: Valkoinen linna