Elias Canetti: Marrakešin ääniä

Kaunokirjailijoiden matkakirjoissa on jotain erityistä viehätystä. He eivät tyydy raportoimaan matkapäiviensä yksityiskohtaista kulkua tai tunnettuja nähtävyyksiä, jos kohta nekin saattavat tekstissä vilahtaa, vaan kuljeskelevat vieraissa paikoissa ja maissa ja kirjoittavat väläyksiä huomioistaan ja kohtaamistaan ihmisistä ja ilmiöistä.

Juuri tällainen matkakirja on Elias Canettin Marrakešin ääniä. Kirjailija vietti muutaman viiikon Marokossa ystävän tehdessä siellä elokuvaa ja vaelteli päivisin Marrakešin kaupungin turuilla ja toreilla, sen kujilla ja kahviloissa. Vaikka kirjan julkaisemisesta on kulunut jo 50 vuotta, voisin hyvin kuvitella Marrakešista löytyvän yhä samoja ääniä, tuoksuja ja ihmisiä.

Marrakeš. Kamelimarkkinat. (Leo Wehrli 1929)

Canettin kirja koostuu lyhyistä ja lyhyehköistä tuokiokuvista, joissa hän empaattisesti kuvaa niin lapsia, kerjäläisiä, kohtaamiaan juutalaisen perheen jäseniä, kamelimarkkinoita kuin nälkiintynyttä aasiakin. Kirjailijan omat sukujuuret ovat juutaiset, joten ei ihme, että hän kuvaa vaikuttavasti käyntejään Marrakešin mellahissa, juutalaiskorttelissa. Siellä ihmiset saattavat näyttää hyvin erilaisilta, on arabeilta, berbereiltä, maalausten vanhoilta juutalaisilta, ranskalaisilta, venäläisiltä näyttäviä asukkaita, mutta heissä kaikissa on jotain yhteistä:

"Heillä oli ripeä tapa katsoa ja muodostaa itselleen arvio ohikulkijasta. Kertaakaan en päässyt huomaamatta ohi." 

"Ne olivat aina varuillaan olevien ihmisten katseita, ihmisten jotka kuitenkaan eivät halua herättää odottamaansa vihamielisyyttä: ei jälkeäkään haastavuudesta. Ja pelko joka viisaasti pysyttelee piilossa."

Marrakeš. Kuja mellahissa. (Leo Wehrli 1929)

Paitsi juutalaisuutta ja juutalaisia ihmisiä, kirjailija tekee kaiken aikaa huomioita kielestä, silloinkin kun ei ymmärrä sitä. Sen ymmärtää, kun tietää hänen monikielisen taustansa. Torilla on kertojia, joiden ympärille kokoontuu kiinnostunut piiri tarinoiden kuuntelijoita.

"En ymmärtänyt mitään mutta slti jäin aina kuin lumoutuneena heidän äänenkantamansa piiriin seisomaan. Minulle ne olivat sanoja vailla merkitystä, väkevästi ja tulisesti suusta syydettyjä: niitä laususkelevalle miehelle ne olivat kalliita, hän oli ylpeä niistä. --- Imartelut lumosivat minut, kuin ne olisi kohdistettu minulle itselleni. Vaaroissa pelkäsin. Kaikki totteli, väkevimmät sanat lensivät juuri niin kauaksi, kuin kertoja halusi."

Elias Canetti (1905-1994) syntyi Bulgariassa sefardijuutalaiseen perheeseen, jonka esivanhemmat olivat paenneet Espanjasta 1400-luvun lopun juutalaisvainoja. Pojan ollessa kuusivuotias perhe muutti Lontooseen isä työn takia. Kun isä vain vuotta myöhemmin kuoli, perhe asettui Wieniin, jossa Elias oppi saksaa - kieltä, jolla hän tulisi kirjailijana kirjoittamaan. Myöhemmin perhe asui pitkään myös Sveitsissä ja Saksassa, kunnes Saksan miehittäessä Itävallan Canetti muutti Lontooseen ja sai Iso-Britannian kansalaisuuden 1950-luvulla.

Elias Canetti sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1981. Aika monen muunkin nobelistin tavoin hän kirjoitti kielellä, joka ei ollut hänen lapsuuden äidinkielensä. Onkin mielenkiintoista ajatella, miten kirjaillijuuden kehittymiseen on vaikuttanut se, että lapsuus on ollut monikielinen (Canettin tapauksessa hän puhui lapsena äidinkielensä ladinon lisäksi bulgariaa, englantia ja ranskaa ennen saksan oppimista) ja koko elämänkokemus monikansallinen.

              Elias Canetti: Marrakešin ääniä, 118 s.

              Kustantaja: Tammi 1998 (4. painos; 1. suom. p. 1981)

              Alkuperäinen: Die Stimmen von Marrakesch : Aufzeihnungen 

                       nach einer Reise, 1968. Suomennos: Esa Adrian

Marrakešin kuvat olen poiminut Wikimediasta. Valokuvaaja on Leo Wehrli ja kuvat kuuluvat ETH Zürichin kirjaston kokoelmaan. Lasinegatiivit on digitalisoitu ja julkaistu Public Domain lisenssillä CC-BY-SA-4.0. Linkit kuviin löytyvät kuvateksteistä. 

KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA: Tekstiluolassa kirja luettiin Marokon matkalla.
Kirja sopii Kuukauden kieli -lukuhaasteeseen, jossa saksa on elokuun kieli.