"Minä lähen New Yorkiin, ja meiän Johannes kanssa. New Yorkissa on vaikka kuinka paljon hyviä piikapaikkoja meikäläisille. Rikkaat rouvat kuulemma tykkää suomalaisista piioista. Ja palkkaa siellä saa monin verroin enemmän kuin Suomessa..."Näillä sanoilla Reeta houkuttelee Hannaa lähtemään kanssaan Amerikkaan. Eletään 1920-lukua sisäsuomalaisessa maalaispitäjässä, ja Hanna on vain 17 vuoden ikäinen. Hän on saanut kutsun Juho-enoltaan, joka on jo pitkään asunut New Yorkissa perheensä kanssa. Karpenterina työskentelevä eno lupaa lähettää rahat matkapilettiin, jos Hanna vain rohkenee lähteä matkaan.
Hanna päättää lähteä, vaikka tuntuukin vaikealta jättää isä ja sisarukset. Äiti ja vastasyntynyt pikkusisko ovat vähän aikaa sitten kuolleet, mutta isän sisko, Martta-täti, tulee auttamaan talon töissä, ja ovathan Eino ja Anni Hannaa vanhempia ja pikkusisarukset pärjäisivät kyllä. Kotona on kaikesta puutetta, välillä ruuastakin, ja Hanna voisi lähettää heille Suomeen osan Amerikan palkastaan. Kunhan ensin saisi töitä New Yorkista. Suomeen jää myös Tuomaalan Einari, joka lähtöä edeltävänä iltana taittaa Hannalle tuoksuvan tuomenoksan aitan seinänrakoon.
Junamatka Hankoon on jo uusi kokemus Hannalle, puhumattakaan laivamatkasta Englantiin ja sieltä Amerikkaan. Perillä voisi arempi säikähtyä, kun eno ei olekaan vastassa. Hanna saa tilapäisen asuinpaikan matkatoverinsa perheen luona. Suomalaisverkoston kautta eno saa sanan Hannan saapumisesta - ja saapuu noutamaan tyttöä kotiinsa perin anteeksipyytäväisenä, hän kun oli sekoittanut Hannan laivan tulopäivän.
Ihmeen hyvin Hannan elämä lutviutuu. Hän saa suomalaistuttujen kautta työpaikan ensin hotellin keittiöstä ja sitten kaivosmiljonäärin rouvan seuraneitinä. Haalilla tansseissa ja sunnuntaisin Suomi-kirkossa Hanna tutustuu toisiin suomalaisiin. Moni uusista ystävistä työskentelee rakennuksilla, sillä suomalaiset tunnetaan kylmäpäisinä taivaanraapijoiden rakentajina. Suomalaisten joukossa on myös Martti, kelloseppä, jonka kanssa Hanna alkaa tapailla tiiviisti.
Kuluu viisi vuotta, ja Hanna palaa Suomeen käymään. Kotimaan vuoden aikana tapahtuu paljon, isä kuolee, isoveli menee naimisiin ja tuo emännän kotitaloon. Amerikassa on Martti, Suomessa Einari, ja Hannan on päätettävä, palaako hän vuoden mentyä vanhaan työpaikkaansa New Yorkiin. Romaani kertoo, minkä Hanna päättää valita ja millaisin seurauksin. Kirjassa on mukana romantiikkaa, mutta vähäisessä määrin ja varsin kilttiä.
Eeva Vuorenpään teos Kaksi rantaa on kirjailijan tädin tarina. Se on sujuvasti ja miellyttävästi kirjoitettu, ja Hannan suomalaisen kotiseudun ja amerikansuomalaisten puheen murresanat ryydittävät tekstiä. Kokonaisuudesta piirtyy kiinnostava kuva nuoren ummikkosuomalaisen siirtolaisen alkuvaiheista Yhdysvalloissa ja sikäläisen suomalaisyhteisön kiinteydestä. Kuva Hannasta ja hänen elämästään on varsin siloinen, surua on läheisten kuolemasta, koti-ikävää vieraalla maalla ja pohdintaa oman elämän suunnasta. Kaikki sujuu kuitenkin ilman ihmeempiä kompasteluja tai rosoja ja jää siksi keveäksi. Amerikan ajan loppupuolella kerronta alkaa toistaa itseään, joten pieni tiivistys olisi ehkä ollut paikallaan. Kaikkiaan kirja on kuitenkin nostalginen ja viihdyttävä, ja suosittelen sitä rauhallisen historiallisen kerronnan ystäville.
Aikaisemmin olen lukenut Eeva Vuorenpään jatkosodan aikaan sijoittuvan romaanin Arvet.
Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa, 316 s (e-kirja)
Kustantaja: Minerva 2018
Kansi: Yliveto Oy
E-KIRJA on laina Ellibs-kirjastosta.
MUUALLA: Evarian kirjahylly, Kiiltomato, Kirja vieköön!, Kirjan jos toisenkin
HAASTEET: Yhdysvallat-lukuhaaste, jossa kuittaan teeman "Ei-amerikkalaisen kirjailijan teos"; tämä sopisi myös kohtiin "Kirja, jossa ollaan matkalla Amerikkaan" tai "New Yorkiin sijoittuva kirja". Kirjoja ulapalta -haaste, sillä Atlantin yli seilataan useaan kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!