Vietin muutaman hupaisen hetken lukemalla Milla Paloniemen sarjakuvakirjaa Tassutellen. Taiteilija on tullut tunnetuksi Kiroileva siili -sarjakuvistaan, Tassutellen on hänen varhaistuotantoaan ja julkaistiin ensin omakustanteena.
Tassutellen-albumi kertoo humoristisesti kahden kotilemmikin, kissan ja koiran, yhteiselosta. Teos sisältää sivun mittaisia sarjakuvakertomuksia, joissa voi tunnistaa kissalle ja koiralle ominaista puuhailua. Takakannen mukaan sarjakuvien innoittajina ovat olleet Milla Paloniemen omat eläimet, kaksi kissaa ja koira.
Piirrosjälki on selkeää ja lystikästä, sivut ovat väljiä, ja niillä on tekstiä vähän tai ei ollenkaan. Huomaan jälleen kerran, että ilmava kuvakieli toimii minulla parhaiten, ja usein jätän koskematta sarjakuviin, joissa ruudut tai sivut täyttyvät tungokseen asti kuvista ja tekstistä.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Helmet-lukuhaasteessa kuittaan albumilla kohdan "13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa", sillä siinä kirmaa vain kaksi lemmikkiä, vaikka muutamalla sivuilla vilahtaakin housunpuntti tai jostain ääni kieltää raapimasta sohvaa.
Osallistun albumilla myös Sarjakuva-haasteeseen, joka päättyy huomenna. Haasteessa on eri tasoja, ja alussa arvelin yltäväni Tenavat-tasolle 3-5 sarjakuvalla. Panin hieman paremmaksi kuudella luetulla sarjakuvalla, ja se nostaa minut Fingerpori-tasolle (6-8 sarjakuvaa).
Tässä vielä lukemani sarjakuvat. Tätä viimeistä Tassutellen-albumia lukuunottamatta kaikki ovat sarjakuvaromaaneja tai yhtenäisiä tarinoita. Pidin kaikista lukemistani teoksista. Sarjakuvissa minulla on matala kynnys keskeyttää lukeminen heti alkuunsa, jos kuvamaailma ei ole riittävän helppolukuinen tai jos tekstiä on tungettu ruutuihin liikaa. Näistä tykästyin erityisesti Mäkelän ja Niemensivun historiallisiin sarjakuviin juuri niiden tarinoiden takia. Myös Kantolan teos ympäristönkatastrofiteemoineen ja Indonesia-kytkentöineen oli mukava yllätys.
Kiitos Hurja Hassu Lukija tästä kotimaan matkasta sarjakuvien maailmaan! Tuli poikettua kirjaston sarjakuvahyllyille tavan takaa ja luetuksi enemmän sarjakuvia kuin tapani on.
 |
| Milla Paloniemi: Tassutellen Sammakko 2007, 64 s. |
Tassutellen-albumi kertoo humoristisesti kahden kotilemmikin, kissan ja koiran, yhteiselosta. Teos sisältää sivun mittaisia sarjakuvakertomuksia, joissa voi tunnistaa kissalle ja koiralle ominaista puuhailua. Takakannen mukaan sarjakuvien innoittajina ovat olleet Milla Paloniemen omat eläimet, kaksi kissaa ja koira.
 |
| Osa sivun 41 sarjakuvasta |
Piirrosjälki on selkeää ja lystikästä, sivut ovat väljiä, ja niillä on tekstiä vähän tai ei ollenkaan. Huomaan jälleen kerran, että ilmava kuvakieli toimii minulla parhaiten, ja usein jätän koskematta sarjakuviin, joissa ruudut tai sivut täyttyvät tungokseen asti kuvista ja tekstistä.
 |
| Osa sivun 13 sarjakuvaa |
KIRJAN lainasin kirjastosta. Helmet-lukuhaasteessa kuittaan albumilla kohdan "13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa", sillä siinä kirmaa vain kaksi lemmikkiä, vaikka muutamalla sivuilla vilahtaakin housunpuntti tai jostain ääni kieltää raapimasta sohvaa.
Tässä vielä lukemani sarjakuvat. Tätä viimeistä Tassutellen-albumia lukuunottamatta kaikki ovat sarjakuvaromaaneja tai yhtenäisiä tarinoita. Pidin kaikista lukemistani teoksista. Sarjakuvissa minulla on matala kynnys keskeyttää lukeminen heti alkuunsa, jos kuvamaailma ei ole riittävän helppolukuinen tai jos tekstiä on tungettu ruutuihin liikaa. Näistä tykästyin erityisesti Mäkelän ja Niemensivun historiallisiin sarjakuviin juuri niiden tarinoiden takia. Myös Kantolan teos ympäristönkatastrofiteemoineen ja Indonesia-kytkentöineen oli mukava yllätys.
Petteri Kantola: Hämärän prinssi
Ina Majaniemi: Huone yhdelle : Pieni matkakertomus
Timo Mäkelä: Emil ja Sofi
Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena
Milla Paloniemi: Tassutellen
Marko Raassina: Kullervo
Petteri Kantola: Hämärän prinssi
Ina Majaniemi: Huone yhdelle : Pieni matkakertomus
Timo Mäkelä: Emil ja Sofi
Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena
Milla Paloniemi: Tassutellen
Marko Raassina: Kullervo
Kiitos Hurja Hassu Lukija tästä kotimaan matkasta sarjakuvien maailmaan! Tuli poikettua kirjaston sarjakuvahyllyille tavan takaa ja luetuksi enemmän sarjakuvia kuin tapani on.
Emil ja Sofi on niin hyvä! Näistä sinun lukemistasi kiinnostaisi erityisesti tuo Reetta Niemensivun kirja, sitä joskus kirjastossa ja vilkaisinkin. Täytyy muistaa ensi kerralla napata mukaan.
VastaaPoistaVanha Helsinki tosiaan eli Emil ja Sofi -kirjan taidokkaissa kuvissa ja tarinassa. Niemensivun kirja kertoo tositapahtumasta ja juhannuksen vietosta ja senkin kuvamaailma tukee tarinaa hienosti.
PoistaKotimaisen sarjakuvan lukeminen on minulla aika heikkoa - en näistäkään lukenut yhtään... Kullervo vaikuttaa kiinnostavalta ja onnistuneelta versioinnilta. Kantolan esikoisen olen lukenut, hän on huikean hyvä piirtäjä.
VastaaPoistaMinulla lukeminen ylipäätään kääntyy useimmiten kotimaisen valinnan puolelle, joten sarjakuvat eivät ole siitä poikkeus. Kullervo oli kiintoisa ja ihastelun lisäksi.mainio mahdollisuus kerrata Kalevalan tapahtumiakin tuon sarjakuvamaailman
PoistaPaloniemen siili kiroilee ihastuttavasti ja postauksesi perusteella jo muutaman kuvan perusteella näin koira- ja kissaystävänä huumori puri; varaukseen meni Tassutellen, kiitos:)
VastaaPoistaKiva, että sait lukuvinkin. Nuo sivun sarjakuvat saavat hymyn huulille ja niitä jaksaa piristyksekseen selailla toisenkin kerran. Minuunkin Paloniemen huumori puri.
PoistaMukavaa että lähdit haasteeseen mukaan! Luin Kantolalta toisen albumin, Ajan kanssa, ja se oli tosi hyvä, joten laitanpa muistiin myös tuon Hämärän prinssin.
VastaaPoista:-)
Poista