Magdalena Hansson on toimittaja, joka palaa vanhaan kotikaupunkiinsa Hagforsiin monen Tukholmassa asutun vuoden jälkeen. Taustalla on avioero ja edessä uusi työpaikka Värmlandsbladetin paikallistoimittajana. 6-vuotias Nils-poika käy esikoulua ja matkustaa joka toinen viikonloppu isänsä ja tämän uuden perheen luo pääkaupunkiin.
Uusi alku hiljaisessa Hagforsissa on hämmentävä. Magdalena käy erokriisiään läpi ja vihoittelee miehelleen, Nils ikävöi isäänsä, lehden toimituksessa on hiljaista, sillä mitäpä kunnanvaltuuston kokousta kummempaa uutisoitavaa värmlantilaisella pikkupaikkakunnalla tapahtuisi. Keskustassa liikkuessaan toimittaja törmää tavan takaa vanhoihin koulukavereihin, naapureihin ja sitten entiseen rakastettuunsa Petteriin, jonka luota hän oli aikoinaan paennut Tukholmaan. Kumpikin on ollut tässä välissä tahoillaan naimisissa, mutta nyt he ovat yksin ja kouluikäisten lasten vanhempia.
Sitten Hagforsissa alkaa tapahtua. Ensin paikkakuntalaisen vakavaraisen perheen 16-vuotias teinityttö ei palaa uuden vuoden juhlista kotiin, ja hänestä ei löydy jälkeäkään viikkoihin. Sitten löytyy surmattu nuori tyttö alastomana erään kauempana olevan mökin maakellarista. Selviää, ettei hän ole etsitty Hedda. Yrityksistä huolimatta kuollutta tyttöä ei tunnisteta eikä kukaan ole tehnyt hänestä etsintäpyyntöäkään. Poliisi on ymmällään. Kuka on maakellarin tyttö? Liittyykö kadonneen Heddan tapaus maakellarin tyttöön?
Toimittaja Ninni Schulmanin esikoisdekkarin Tyttö lumisateessa päähenkilö on toimittaja Magdalena Hansson. Magdalena, joka soittelee poliisilaitokselle ja sen kaikille työntekijöille saadakseen jotain uutta kirjoitettavaa surmatusta ja kadonneesta tytöstä. Magdalena, joka sattumalta näkee jotain kyseenalaista eräässä purku-uhan alla olevassa talossa. Magdalena, joka ryhtyy tutkimaan tapausta omin päin ja hankkimaan siitä todisteita lehtensä käyttämän freelancer-valokuvaajan kanssa, kun poliisin resurssit eivät riitä kaikkeen. Tarpeetonta sanoakaan, että kaikki liittyy kaikkeen ainakin sattuman kautta.
Tyttö lumisateessa on rikosromaani toimittajan työn näkökulmasta, ja vaikka Hagforsin poliisivoimat tulevat kirjan sivuilta tutuiksi, teoksessa ei lähestytä rikoksia poliisin päättelyketjujen kautta. Jännitystä lisää Magdalenan oma-aloitteinen ja uskalias toiminta rikollisten paljastamiseksi - ja jymyjutun saamiseksi! - sekä siihen liittyvät uhkausviestit, joissa varoitetaan häntä, jottei mitään pahaa tapahtuisi hänelle itselleen tai Nilsille.
Kirjassa saavat osansa Magdalenan ihmissuhdekuviot ja tunne-elämän myllerrykset. Hän lähentyy Petterin kanssa, ja vaivihkaiseksi viittaukseksi jää, että jotain oli tapahtunut aikoinaan, ja sen seurauksena Magdalena oli paennut. Mitä se oli? Ehkä se selviää sarjan seuraavassa osassa. Useissa Hagforsin perheissä on vaiettuja salaisuuksia, jotka paljastuvat samalla, kun rikokset selviävät.
Kirja nostaa esiin vakavia ja ajankohtaisia, nuoriin tyttöihin liittyviä teemoja, eivätkä niihin liittyvät tapahtumat ole aina kaunista luettavaa. Jälkisanoissa Ninni Schulman selvittää, että hänen kirjansa taustalla on sen verran oikeasti tapahtunutta, että hän oli vuonna 2001 Expressen-lehden uutistoimittajana seuraamassa oikeudenkäyntiä, jossa mies sai tuomion Hagforsissa tehdystä rikoksesta, johon liittyi teinityttöjä.
Ihan kelpo dekkari, joka sopii hyvin talviseen luentaan, kun lumi tuiskuaa ulkona. Kirja on hyvin kirjoitettu ja taitavasti suomennettu. Suosittelen sellaisille, jotka eivät kaihda dekkareissa poliisien arkisen perhe-elämän kuvauksia ja ihmissuhteiden pohdintaa. Sarja on jo saanut jatkoa. Poika joka ei itke julkaistiin suomeksi 2018, ja nyt huhtikuussa on tulossa sarjan kolmas osa Vastaa jos kuulet. Ruotsissa kirjoja on julkaistu jo kuusi.
Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa, 442 s.
Kustantaja: Tammi 2017
Alkuperäinen: Flickan med snö i håret 2010
Suomentanut: Maija Kauhanen
KIRJA on kirjastolaina. Se on luettu myös blogeissa Järjellä ja tunteella, Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Lukulampun valossa, Rakkaudesta kirjoihin.
Haasteet: Helmet 2019 -haasteessa tämä sopii ainakin kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot, 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä, 29. Kirjassa nähdään unia. Sarjakirjojen Jatkumo-haaste.
Oikein näppärä dekkarisarja. Tykkään yksinhuoltajaäidistä ja hänen pojastaan.
VastaaPoistaToimittajaäiti on ihan symppis, ja poika tietysti kanssa, ja vaihtelua niihin skandinaavisiin dekkareihin, joissa päähenkilö on eronnut keski-ikäinen mies, jolla on haasteita elämänhallinnan kanssa.
Poista