Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Iäkäs eteläkorealainen pariskunta saapuu maan pääkaupunkiin Souliin lastensa luo. Nämä ovat kukin junan saapuessa kiireisiä eivätkä pääse rautatieasemalle vastaan, mutta isä ja äiti vakuuttavat kyllä isekin löytävänsä tien ison veljen perheen kotiin. Tavanomaiseen tapaan isä kulkee nopeasti edellä eikä pienikokoinen äiti pysy vauhdissa mukana. Metrojuna saapuu ruuhkaiselle laiturille, ovet avautuvat, isä astuu täpötäyteen vaunuun, ja juna kiihdyttää uuteen vauhtiin. Vasta seuraavan pysähdyksen jälkeen isä huomaa, ettei äiti olekaan hänen selkänsä takana. Hän on kadonnut.

Perheen 67-vuotiaan äidin katoamisesta ja etsimisestä palkittu kirjailija Kyung-shook Shin kirjoittaa kiinnostavan romaanin. Pidä huolta äidistä rakentuu neljästä osasta sekä jälkisanoista. Kirjan rakenne on kiehtova: Jokaisessa osassa äidin häviämistä tarkastelee eri perheen jäsen, joka etsii äitiä, ja samalla muistot tästä tulevat mieleen. Jo aikuiset lapset palaavat lapsuuteensa ja kouluvuosiin, muistavat kaiken sen, mitä äiti teki heidän hyväkseen silloin ja myöhemmin aikuisuudessa, ja kokevat syyllisyyttä siitä, miten vähän ovat äitiä kiittäneet tai pitäneet häneen yhteyttä. 70-vuotias aviomies muistaa häänsä ja koko pitkän avioliittonsa, sen miten on pitänyt vaimoaan itsestäänselvyytenä, odottanut tämän palvelevan itseään ja hoitavan sairaana. Jälkisanoissa äiti itse saa puheenvuoron.

"Kuinka pitkälle muistot tietystä ihmisestä ulottuvat? Muistot äidistä? 

Unohtuneita muistoja ajalta, jolloin äiti oli vielä vierelläsi, pulpahtelee kaikkialla mieleesi. Siksi et ole pystynyt keskittymään yhteenkään ajatukseen minuuttia kauempaa sen jälkeen, kun kuulit äidin kadonneen. Muistot tuovat mukanaan myös katumuksen. Olisi pitänyt sovittaa sitä mekkoa. Kyykistyt paikkaan, johon äitisikin kenties istahti." 

Usean henkilön ristivalotuksessa äidistä, So-nyo Parkista, muodostuu monitahoinen kuva viisaasta ja rakastavasta naisesta, joka, vaikka on ollut kouluja käymätön ja lukutaidoton, on tottunut selviämään kaikista tilanteista, joita perheen jäsenet ovat kohdanneet köyhässä ja vaatimattomassa elämässä. Äitiä etsiessään jokainen kuulee asioita hänestä, joista ei aikaisemmin tiennyt. Yllättävämpää silti on, että maalaiskylässä asuvalla äidillä on ollut sellaista elämää ja sellaisia ihmisiä, joista kukaan heistä ei vieläkään tiedä mitään.

Ensimmäistä osaa lukiessa tuli tunne, että tässä kirjassahan on jotain samaa kuin loppuvuodesta lukemassani Elizabeth Stroutin romaanissa Nimeni on Lucy Barton. Kummassakin on aikuinen tytär, joka on kouluttautunut huolimatta varattomasta lapsuudesta ja joka on kirjailija. Kummassakin tytär muistaa lapsuuttaan ja äitinsä roolia elämänsä merkittävissä tapahtumissa. Kerronnassakin on toistensa kaltaisuutta. Mutta sitten teoksen toisessa osassa vuorossa on perheen esikoisen, kiinteistöbisneksessä työskentelevän ison veljen, näkökulma, ja samankaltaisuuden kupla haihtuu. Puhumattakaan 70-vuotiaan aviomiehen muistoista.

Kirjassa näkökulmien vaihtelu pitää yllä sopivaa jännitettä, mutta tarkkaavaisuutta lukeminen vaatii, kun kirjan eri osissa myös kerronnan persoona vaihtelee. Yleisimmin käytetään sinä-kerrontaa, kuten yllä olevassa lainauksessa, jolloin välillä on pakko pysähtyä ja miettiä, kuka tässä kertoo ja mistä. Ison veljen osuus on kuitenkin hän-muodossa ja pitkä epilogi minä-muodossa. Minulle ei selviä, mistä vaihtelu sinä- ja hän-kerronnan välillä juontuu. Selviäisikö se uudella lukukerralla? Tai jos tuntisin korealaista kulttuuria tai tapaa kirjoittaa? Tai onko sillä edes merkitystä? En tiedä. 

Kirja on antoisa ikkuna korealaiseen kulttuuriin ja sen muuttumiseen kaupungistumisen ja vaurastumisen myötä. Se on myös ikkuna erään naisen elämään, joka poikkeaa täysin omastani. Ennen kaikkea kirja on äidin rakkauden ylistys ja kertomus erään perheen keskinäisistä suhteista, tunteista, syyllisyyksistä ja välittämisestä, velvollisuudestakin.

Korealainen kirjallisuus on jäänyt minulle melko vieraaksi, onhan sitä suomennettukin vasta vähän. Pidä huolta äidistä on kustantajan mukaan ensimmäinen suomeksi käännetty eteläkorealainen romaani, ja se julkaistiin vasta neljä vuotta sitten. 

Aiemmin luettu korealainen - Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää

            Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä, 142 s. (e-kirja)
            Kustantaja: into 2017 (paperikirja 2015)
            Alkuperäinen koreankielinen: Ommarul putakhaet 2008
            Suomentaja: Taru Salminen
            Kansi: Ninni Kairasalo

E-KIRJA on laina Ellibs-kirjastosta.
HAASTEET: Helmet-lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä, 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria, ja 31. Kirjassa kuljetaan metrolla.
Kuukauden kieli -haasteessa tammikuun kieli on korea.