maanantai 11. helmikuuta 2019

Anne B. Ragde: Perintötila

Kun muutama vuosi sitten sain norjalaisen Anne B. Ragden Berliininpoppelit -trilogian luetuksi, blogissani toivoin, että "Ragde olisi kirjoittanut vielä neljännenkin osan". Tässä välissä toiveeni on toteutunut kaksin verroin, sillä kirjailijan näppäimistöltä on tähän mennessä syntynyt sarjaan niin neljäs kuin viideskin osa.



Neljäs osa, Perintötila, jatkaa Neshovin tilan jälkikasvun tarinaa. Sen ja edellisen osan välillä on kulunut kolme ja puoli vuotta, ja yhtä ja toista on ehtinyt tapahtua. Nyt jokainen kirjasarjan päähenkilöistä on kuitenkin uuden alun kynnyksellä. (Sarjan henkilöihin ja aiempiin tapahtumiin voi kurkistaa tämän kirjoituksen lopusta löytyvien linkkien kautta.)

Neshovin tila sijaitsee Trondheimin kaupungin liepeillä. Kolmannen kirjan lopussa tilaa isännöineen sikatilallisen tytär Torunn jätti Neshovin, jonne hän oli tullut auttamaan isäänsä ja jonka hän oli sitten isänsä jälkeen perinyt. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin Torunnin suhde miesystävään on käynyt kestämättömäksi, ja Torunn päätyy käymään setänsä Margidon luona Trondheimissa. Parin päivän vierailu on melkoinen sysäys kummallekin. Torunn päättää hylätä petollisen koiravaljakkoajajan Oslossa ja palata omistamaansa Neshoviin siperianhuskypennun kanssa. Siellä hän panee tuulemaan ja saa Margidolta apua.

Margido taas on väsynyt ja menettänyt mielenkiinnon työhönsä omassa hautaustoimistossaan. Torunnin käynnillä on kuitenkin hyvä vaikutus, ja Margido hylkää suunnitelmansa siirtyä syrjään ja sen sijaan saa uutta puhtia toiminnan uudistamiseen. Siihen vaikuttaa myös yksi merkittävä kohtaaminen surevien omaisten kanssa, jolloin hän kokee voineensa auttaa ihmisiä heidän surusssaan ja kuolemanjälkeistä elämää koskevissa kysymyksissään.

Vanhus, Tormod, on kuluneina vuosina saanut jo kauan toivomansa paikan vanhusten hoivakodista ja muuttanut sinne Neshovista, jonne hän ei suin surminkaan halua edes käymään. Hän viihtyy uudessa paikassa erinomaisesti hyvän ruuan, hoivan ja kirjojensa parissa. Oli itse asiassa oikein mukavaa lukea hyvästä vanhustenhoidosta kaiken viime aikojen suomalaisen uutisoinnin keskellä! 

Erlend, Margidon veli ja Torunnin toinen setä, taas on Kööpenhaminassa onnellinen pienen pojan ja kaksostyttöjen isä. Elämä on hyvää, mutta arvaamatonta. Elämänkumppani Krumme menettää isänsä ja sen kuultuaan saa vakavan sairauskohtauksen, hänelle tehdään pikaisesti pallolaajennus. Toimenpide sujuu hyvin, ja kaiken lisäksi Krummen isän jättää perinnön, jonka turvin kumppanukset, heidän lapsensa ja näiden äidit voivat lähitulevaisuudessa kaikki muuttaa samaan suureen taloon, pois Kööpenhaminan keskustasta. Elämä tulee järjestymään uudelle tolalle, mutta tässä kirjassa sitä vasta ennakoidaan.

On oikeastaan vaikea sanoa, miksi Ragden sarja miellyttää minua, siinä kun ei ole mitään hirveän erityistä, ja Perintötilassa tapahtumatkin ovat maltillisia eikä yhtä suurta draamaa koeta kuin aiemmissa osissa. Kirjaa leimaava tunne on yksinäisyys, joka koskettaa kipeimmin Torunnia, mutta myös Margido ja Tormod-vanhus elävät omissa oloissaan, vaikka vanhus onkin hoivakodissa. Yksinäisyyden keskelle loistaa kuitenkin toivonsäde kuulumisen ja sukulaisuuden uudesta mahdollisuudesta. 

Kirjan lukeminen tuntui siltä kuin olisi ollut vanhalla tutulla kylässä ja kuullut hänen läheistensä kuulumisia. Kirja loppuu mielenkiintoiseen koukkuun, joka ennakoi Torunnin elämässä ihan uutta käännettä, hyvältä kuulostavaa käännettä. Pakkohan seuraavakin kirja on lukea, vaikka Perintötila ei mielestäni ihan yltänyt samaan kuin ensimmäiset kolme osaa.

Sanon saman kuin aikaisemmin: Anne B. Ragden Berliininpoppelit on sarja, joka kannattaa lukea, mutta lukea järjestyksessä, koska silloin sukulaissuhteiden kiemurat avautuvat ja myöhemmin tapahtuvan osaa sijoittaa kontekstiinsa..

Berliininpoppelit (norjaksi 2004, suomeksi 2007)
Erakkoravut (norjaksi 2005, suomeksi 2008)
Vihreät niityt (norjaksi 2007, suomeksi 2009)

               Anne B. Ragde: Perintötila, 277 s.
               Kustantaja: Tammi 2017

               Alkuperäinen: Alltid tilgivelse, 2016, suomentaja Katriina Huttunen
               Kansi: Eevaliina Rusanen

KIRJA on kirjastosta. MUUALLA: Hurja Hassu LukijaKirjavinkit/Marja-Liisa, les! lue!, Mummo matkalla

Helmet-haasteessa tämän voi laittaa vaikka kohtaan 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja, 35. Kirjassa on yrittäjä (Margido), 36. Kirjassa ollaan yksin (koska Torunn, Margido, Tormod), tai 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja (koska Torunn ja siperianhusky).
Sarjakirjojen Jatkumo-haaste. Kuukauden kieli helmikuussa on norja. 

6 kommenttia:

  1. Ehkä se on juuri tuo ei-mitään-erityistä, tietty rauhallinen positiivinen kotikutoisuus, yhteisöllisyys ja yhteishenki!?
    Kiva, mukanaan kuljettava, hyvin kirjoitettu ja persoonallisella henkilökaartilla varustettu teos, joka oli mukava lukea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se se varmaan on, tuo tavallisuus ja kotikutoisuus, johon on lukijankin helppo solahtaa. Vastapainona sitten persoonallisia henkilöitä je perhe, joiden tarina on kaikkea muuta kuin tavallinen. Huomaan, että sarja muuntuu mielessä yhdeksi tarinaksi, sukusaagaksi, jossa riittää aprikoitavaa sen suhteen, miten kaikki oikein jatkuu.

      Poista
  2. Muistan, miten kauhuissani olin tämän trilogian loppuratkaisusta ja vastaavasti iloitsin, kun kuulin jatkosta. Jotenkin tuo jatko-osa jäi mielestäni kuitenkin vähän vaisuksi, vaikka iloitsenkin siitä, että loppu ei ole niin onneton enää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä neljäs osa oli kyllä vaisumpi kuin edeltävä trilogia. Minulle jäi siitä kuitenkin kovasti toiveikas ja odottava olo viidennen osan suhteen. Katsotaan, miten odotukset toteutuvat.

      Poista
  3. Ragden sarja on minulta vielä kokonaan korkkaamatta!

    Ehkäpä joskus saan inspiraation tutustua tähän norjalaiseen kirjailmiöön. Kiitos mukavasta arviosta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.
      Ragdeen kannattaa tarttua, kun kaipaa arkisen tavallista kirjaa, jossa henkilöt ovat omaperäisiä ja sukulaissuhteet monimutkaisia. Ja josta ei yllätyksiäkään puutu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!