Kummitus. Pyöveli. Luostareita, munkkeja, nunnia, ritareita, raatimiehiä, ruotsalaisia kalastajia. Keskiaikainen Tallinna elää virolaisen Indrek Harglan kirjoittamassa rikosromaanisarjassa, josta luin nyt toisen osan Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus. Sopivasti sen tapahtumat ajoittuvat parille elokuiselle viikolle vuonna 1419 eli koko lailla tasan kuusisataa vuotta sitten.
Jo keväällä eräs nainen, Magdalena, oli kuollut pudottuaan Rataskaivoon. Siihen ei kiinnitetty paljonkaan huomiota, ehkä siksi, että nainen työskenteli huorana Punaisessa luostarissa. Joku kuitenkin muistaa, että nainen oli kertonut nähneensä kummituksen, ja heti seuraavana päivänä hän oli kuollut. Se tulee mieleen nyt, kun torninpäällikkö Grote löydetään kuolleena torninsa läheltä kaupunginmuurin harjalta pudonneena. Hänen kasvoilleen on jäänyt pelosta suunniltaan olevan ilme, ikään kuin hän olisi nähnyt kummituksen. Edellisenä päivänä hän oli säikähtänyt kovasti, kun apteekkari oli maininnut hänelle kummituksen. Kolmaskin, flaamilainen taidemaalari, kuolee heti kohta kummituksen näkemisestä puhuttuaan.
Melkoinen sattuma siis. Kolme ihmistä kertoo nähneensä kummituksen, ja pian heidän maallinen vaelluksensa päättyy. Apteekkari Melchior ei usko tällaiseen sattumaan, vaan alkaa perehtyä kummituksen arvoitukseen, onhan sen kerrottu liikuskelleen Rataskaivonkadulla, jonka varrella apteekki sijaitsee. Eräässä kadun talossa kerrotaan tapahtuneen hirveitä 70 ajastaikaa sitten, ehkä jompi kumpi silloin julmasti surmatuista ihmisistä kummittelee naapurustossa? Kun saman talon edestä löytyy surmattuna tuntematon, nälkiintynyt, kidutettu ja kastroitu nuori mies, apteekkarin mielessä on sellainen arvoitusten kerä, joka välttämättä vaatii ratkaisuaan.
Apteekissa poikkeaa kaupunkilaisia, toisia palvelee itse apteekkari ja toisia taas hänen kelpo vaimonsa, ja mausteiset apteekkikeksit ja makoisat apteekkisnapsit kirvoittavat kielenkannat kertomaan tarinoita kummituksesta ja Rataskaivonkadun asukkaista ja vanhoista tapahtumista. Melchior tietää, että jokaisessa kuulopuheessakin on aina totuutta mukana, kunhan sen vain osaa erottaa huhuista ja valheesta.
Apteekkari Melchior paneutuu niin kummituksen arvoitukseen, että vaimo Keterlyn moittii häntä jo apteekkiansion vähäisyydestä, kun rikoksen selvittely vie miestä milloin kaupungin ulkopuolelle Piritan luostarin rakennnustyömaalle, satamaan kyselemään flaamilaisen maalarin kuolemasta tai metsään vakoilemaan kohtaamista noitana tunnetun miehen kanssa. Kummituksessa kyse ei kuitenkaan ole niin yliuonnollisesta asiasta kuin mitä ihmiset ovat uskoneet, ellei suunnatonta vihaa, pahuutta ja julmuutta lueta sellaiseksi.
Apteekissa työskennellessään Melchior sekoittelee salvoja monista tutuista mausteista kuten tillistä, salviasta ja inkivääristä, mutta joskus niihin tarvitaan tujumpia aineita kuten kielonmehua, kyykäärmeen lihaa ja jopa kuolleen ihmisen ruumiista leikattuja siivuja. Kirjassa keskiaikaista lääkintätaitoa ryydittää monet tarut ja uskomukset. Ympärillä Tallinna kasvaa ja kansainvälistyy, kaduilla kulkee monista maista tulleita käsityöläisiä, ja kaupungissa kiistellään siitä, tarvitaanko siellä kolmatta luostaria, Pyhän Birgitan sääntökunnan Piritaa, joka tietysti veisi kahdelta vanhemmalta luostarilta osan niiden saamista almuista ja lahjoituksista..
Tätä rikosromaanisarjaa pitäisi oikeastaan lukea matkalla Vanhaan Tallinnaan, jossa voi kuljeskella kaikilla kirjojen paikoilla, vanha kartta kädessään! Ehkäpä seuraavan osan kanssa ... Jospa siinä selviäisi myös Melchiorin perimä hänen sukunsa miehiä riivaava kirous, joka yllättää Melchiorinkin mystisillä oireillaan, kun hän joutuu tiukkaan paikkaan.
Apteekkari Melchior -sarja
#1 Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus
#2 Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, 326 s.
KIRJA on kirjastosta. MUUALLA: Café Voltaire, Kirjasähkökäyrä
Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, 32. Kirjan nimessä on ammatti, 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Jännitys".
Melkoinen sattuma siis. Kolme ihmistä kertoo nähneensä kummituksen, ja pian heidän maallinen vaelluksensa päättyy. Apteekkari Melchior ei usko tällaiseen sattumaan, vaan alkaa perehtyä kummituksen arvoitukseen, onhan sen kerrottu liikuskelleen Rataskaivonkadulla, jonka varrella apteekki sijaitsee. Eräässä kadun talossa kerrotaan tapahtuneen hirveitä 70 ajastaikaa sitten, ehkä jompi kumpi silloin julmasti surmatuista ihmisistä kummittelee naapurustossa? Kun saman talon edestä löytyy surmattuna tuntematon, nälkiintynyt, kidutettu ja kastroitu nuori mies, apteekkarin mielessä on sellainen arvoitusten kerä, joka välttämättä vaatii ratkaisuaan.
Apteekissa poikkeaa kaupunkilaisia, toisia palvelee itse apteekkari ja toisia taas hänen kelpo vaimonsa, ja mausteiset apteekkikeksit ja makoisat apteekkisnapsit kirvoittavat kielenkannat kertomaan tarinoita kummituksesta ja Rataskaivonkadun asukkaista ja vanhoista tapahtumista. Melchior tietää, että jokaisessa kuulopuheessakin on aina totuutta mukana, kunhan sen vain osaa erottaa huhuista ja valheesta.
Apteekkari Melchior paneutuu niin kummituksen arvoitukseen, että vaimo Keterlyn moittii häntä jo apteekkiansion vähäisyydestä, kun rikoksen selvittely vie miestä milloin kaupungin ulkopuolelle Piritan luostarin rakennnustyömaalle, satamaan kyselemään flaamilaisen maalarin kuolemasta tai metsään vakoilemaan kohtaamista noitana tunnetun miehen kanssa. Kummituksessa kyse ei kuitenkaan ole niin yliuonnollisesta asiasta kuin mitä ihmiset ovat uskoneet, ellei suunnatonta vihaa, pahuutta ja julmuutta lueta sellaiseksi.
Apteekissa työskennellessään Melchior sekoittelee salvoja monista tutuista mausteista kuten tillistä, salviasta ja inkivääristä, mutta joskus niihin tarvitaan tujumpia aineita kuten kielonmehua, kyykäärmeen lihaa ja jopa kuolleen ihmisen ruumiista leikattuja siivuja. Kirjassa keskiaikaista lääkintätaitoa ryydittää monet tarut ja uskomukset. Ympärillä Tallinna kasvaa ja kansainvälistyy, kaduilla kulkee monista maista tulleita käsityöläisiä, ja kaupungissa kiistellään siitä, tarvitaanko siellä kolmatta luostaria, Pyhän Birgitan sääntökunnan Piritaa, joka tietysti veisi kahdelta vanhemmalta luostarilta osan niiden saamista almuista ja lahjoituksista..
Tätä rikosromaanisarjaa pitäisi oikeastaan lukea matkalla Vanhaan Tallinnaan, jossa voi kuljeskella kaikilla kirjojen paikoilla, vanha kartta kädessään! Ehkäpä seuraavan osan kanssa ... Jospa siinä selviäisi myös Melchiorin perimä hänen sukunsa miehiä riivaava kirous, joka yllättää Melchiorinkin mystisillä oireillaan, kun hän joutuu tiukkaan paikkaan.
Apteekkari Melchior -sarja
#1 Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus
#2 Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, 326 s.
Kustantaja: Moreeni 2012
Alkuperäinen: Apteeker Melchior ja Rataskaevu viirastus 2010
Suomentaja: Jouko Vanhanen ; Kansi: Mikko Rantanen
KIRJA on kirjastosta. MUUALLA: Café Voltaire, Kirjasähkökäyrä
Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, 32. Kirjan nimessä on ammatti, 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Jännitys".
Huomasin Storytelissä kirjan Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru, ja nimi herätti kiinnostukseni. En tiennytkään, että kyseessä on sarja. Vanha Tallinna miljöönä vaikuttaa kiinnostavalta myös, joten ehkä pitäisi kokeilla tätä.
VastaaPoistaTässä kirjasarjassa on ihan omanlaisensa keskiaikainen tunnelma. Suosittelen kaikille rauhallisemmista dekkareista pitäville.
PoistaMainio sarja. Olen lukenut sarjasta yhden kirjan, mutta aikomus on lukea lisää.
VastaaPoistaMinustakin tämä on hyvä sarja, ja erityisesti pidän sen keskiaikaisesta maailmankuvasta.
Poista