"Elina kahlasi jo vyötäisiä myöten ruispellossa ja taitteli ruiskukkia kimppuunsa. Aurinko häikäisi ja lämmin tuuli kantoi heilimöivän rukiin ja kukkien tuoksua tullessaan. Miten ihanaa olikaan olla taas kotona Koskivuorella."
 |
| Enni Mustonen: Ruiskukkaseppele, 272 s. Kustantaja: Otava 1999 |
Koskivuoren kartanon Anna on tullut kesälomalle Helsingistä ja ihan ensi töikseen mennyt tapaamaan lapsuudenystäväänsä Elinaa. On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun tytöt kävivät Koskivuoren patruunan perustamaa koulua yhdessä ja joutuivat keskelle sisällissodan vihollisuuksia. Nyt Anna opiskelee lääketiedettä ja Elina on valmistunut kauppakoulusta ja saanut työpaikan Koskivuoren tulitikkutehtaan konttorista.
Enni Mustosen kirjoittama Koskivuori-sarja alkoi Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan aikaan sijoittuvalla Verenpisara ikkunalla -romaanilla. Siinä tapahtumista kertoivat Koskivuoreen opettajaksi tullut Saara ja Koskivuoren Koiviston torpan tyttö Vappu. Kartanon isäntäperheen tytär Anna oli kouluikäinen Saaran oppilas, Elina taas oli Vapun pikkusisko ja pääsi hänkin Annan ystävänä kouluun. Ruiskukkaseppeleessä, sarjan toisessa osassa, tapahtumia seurataan Annan ja Elinan elämän kautta.
Eletään vuotta 1928. Suomi on yhä jakaantunut kahtia. Annan opiskelevat ystävät liittyvät oikeistoradikaaliin Lapuan liikkeeseen ja osallistuvat kommunisteiksi katsomiensa kyydityksiin Neuvostoliiton rajalle. Elinan työläistaustaiset sukulaiset ja ystävät puolestaan kokoontuvat työväentaloon kuuntelemaan poliittisia puheita. Taloudellinen lama synnyttää keinottelijoita, jotka pyrkivät hyötymään toisten ahdingosta, eikä Koskivuorikaan välty taloudellisilta uhkakuvilta. Selviääkö kartano ja sen väki? Miten käy tulitikkutehtaan ja sahan työväen?
Niin Anna kuin Elinakin antaa sydämensä miehelle, jonka mieli palaa aatteen tulesta. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä, miltä päältä näyttää, ja ystävykset joutuvat kohtaamaan tahoillaan pettymystä, surua ja jopa petosta. Kaikkein surullisimmassa kohdassa tulivat kyyneleet silmiini, kun niin monta murhetta sattui yhtä aikaa. Kirja loppuu kuitenkin onnellisemmissa merkeissä: sekä Anna että Elina ovat uuden alun edessä.
Aloitin lukumaratonin Ruiskukkaseppeleellä, ja se sopi tarkoitukseen erinomaisesti: tarina vei mukanaan ja vaati ahmimaan. 20-luvun tapahtumat ovat jääneet itselleni Suomen historiassa vieraiksi, joten siksikin oli kiintoisaa lukea siitä ajanjaksosta. Vähän lukemista häiritsivät kirjaan jääneet epäjohdonmukaisuudet. Sen voi vielä niellä, että toista päähenkilöistä jossain vaiheessa kutsuttiin ihan muulla nimellä, mutta mitä pitäisi sanoa siitä kohtauksesta, jossa toinen ystävyksistä huomaa tapaninpäivän vierailulla toisen sormessa kihlasormuksen, ja tämä kertoo menneensä kihloihin uutena vuotena? Eikä sillä viitata vuoden takaiseen aikaan.
Sarja on siitä mielenkiintoinen, että osien välissä näyttää kuluvan kymmenen vuotta ja kussakin on eri päähenkilöt, mutta samoista kahdesta suvusta. Näin on kolmannessakin osassa, joka jo odottaa lukuvuoroa. Eipä haittaa vaikka lukija pitää taukoa osien välillä. Ruiskukkaseppeleen tapahtumapaikkoina ovat pääasiassa Oitti Hausjärvellä ja jonkin verran Helsinki. Merkitsen sen maakuntahaasteessa Kanta-Hämeeseen, ja kukkahaasteessa vuorossa on kolmas kukkanen. (Haastesuoritukseni löytyvät blogin välilehdiltä.)
Enni Mustosen Koskivuori-sarja:
1. Verenpisara ikkunalla 1998
2. Ruiskukkaseppele 1999
3. Kielon jäähyväiset 2000
KIRJAN lainasin kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!