Kuukauden Tiina - Tiina aloittaa oppikoulun

Viime kuun lukumaratonilla valitsin Anni Polvan Tiina-sarjan ensimmäisen, Tiinan, luettavakseni etsiessäni helppoa, nopealukuista nuorten kirjaa vauhdittamaan matkan tekoa. Päähenkilö oli juuri niin reipas ja oikeudenmukainen kuin muistinkin lapsuuden lukukerroilta, mutta nyt kiinnitin huomiota myös siihen ajankuvaan ja niihin arvoihin, jotka kirjassa esiintyivät. Tiina ilmestyi ensimmäisen kerran 1956, ja kirjassa elettiin vahvasti 1950-lukua. Siitäpä sain ajatuksen lukea Tiina-sarjan kirjoja kirjoitusjärjestyksessä ja katsoa, mitä se kertoo ajastaan.

Toisena "kuukauden Tiinana" luin Tiina aloittaa oppikoulun, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1957. Kirjan ensimmäinen kappale kertoo tärkeästä päivästä:

"Tiina juoksi kotiin niin nopeasti kuin jaloillaan pääsi. Hän hengitti puuskuttaen, ja punaisella silkkinauhalla solmittu poninhäntä pomppi iloisesti niskassa. Hän ei ennättänyt ihailla aurinkoista päivää eikä huomata ketään vastaantulijaa, sillä tärkeät asiat olivat kysymyksessä. Hänet oli hyväksytty oppikouluun. Hän oli saanut vastikään tiedon siitä."

Tällainen Tiina on, iloisesti pomppiva, joka ei kerta kaikkiaan ehdi pysähtyä katselemaan ympärilleen, ainakaan näin tärkeänä päivänä. Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka aikoinaan pyrki oppikouluun, ja vieläkin muistan jännityksen päivänä, jolloin pyöräilin tyttökaverin kanssa katsomaan pääsykokeiden tuloksia tulevan kouluni ovelle kiinnitetystä listasta. Muistan jopa sijoitukseni kokeitten tulosten paremmuusjärjestyksessä kaikkien näitten vuosien jälkeen!

Kirja kertoo Tiinan parista ensimmäisestä kuukaudesta oppikoulussa, aina siihen asti, kun marraskuun alussa sataa ensilumi ja koulussa saadaan ensimmäinen todistus. Saatiinko vielä omana aikananikin todistus syyslukukauden puolivälissä? En muista. Tiina saa uusia ystäviä luokaltaan ja perustaa Hildan ja Iisan kanssa salaisen kerhon, "Vaikenevien naisten kerhon". Se on Tiinan idea, ja kerhon tarkoituksena on, "että joka kerta suuttuessaan he puristaisivat huulensa yhteen ja vaikenisivat". Rangaistuksena säännön rikkomisesta olisi viikko päivällisastioiden tiskausta kotona.  Tiina halusi ottaa kerhoon mukaan myös Sylvin, jolla oli huonot vaatteet eikä yhtään ystävää.

Tiinan rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat kirjassa usein esillä. Tyttö käy sisäisiä keskusteluja omantuntonsa kanssa, milloin tuntee houkutusta livetä rehellisyyden polulta tai toimia tavalla, joka ei vastaa hänen ihanteitaan. Vieläkö nykyisissä lasten ja nuorten kirjoissa puhutaan omastatunnosta? Tiinan luokkatoveri kuolee keuhkokuumeeseen sairaalassa, ja vaikka siitä tulee tieto kouluun, asiaa tai toveria ei sen koommin mainita. Ehkä kuolemasta ja sen herättämistä tunteista ei puhuttu reippaissa nuortenkirjoissa 1950-luvulla? Suru kuitenkin tuotiin esiin, mutta se tunne liittyi Tiinan ja toverien vierailuun sairaan tytön luona hänen vielä potiessa kotonaan. Se kohtaus on muuten reippaan toiminnallisessa tyttökirjassa koskettava ja pysähdyttävä.

KIRJAN lainasin kirjastosta. Teoksessa ei mainita Tiinan kotikaupunkia, mutta Wikipedia sijoittaa tapahtumat Tampereelle, missä kirjailija Anni Polva vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Kirja perustuu hänen lapsuudenkokemuksiinsa, joten osallistun Tiina-kirjoilla Pirkanmaan valloitukseen maakuntahaasteessa.


Anni Polvan Tiina-sarja:
   1. Tiina, 1956
   2. Tiina aloittaa oppikoulun, 1957


Anni Polva: Tiina aloittaa oppikoulun, 140 s.
Kustantaja: Karisto 1995, 18. painos (1. painos 1957)
Kansikuva: Maija Karma