Hän seisoi keskellä marraskuun aamupäivää, joka oli kolea ja läpikuultava kuin lasi, ja tajusi että maailma jonka hän oli tuntenut ja johon hän oli kohdistanut suuria toiveita, oli haihtunut olemattomiin: ehkä sitä ei ollut koskaan ollutkaan? (s. 330)
Eletään vuotta 1938. Thunen lakiasiaintoimisto sijaitsee Helsingin keskustassa Kasarmitorin laidalla. Sinne hän palkkaa konttoristiksi rouva Matilda Wiikin, joka osoittautuu hiljaiseksi, miellyttäväksi ja järjestelmälliseksi työntekijäksi. Rouva Wiik ei juuri puhu itsestään ja yksityiselämästään, mutta asianajajat ovat hyviä saamaan selville asioita, ja vähitellen Thune tulee tietämään paljon alaisensa menneisyydestä.
Thune itse on eronnut vaimostaan, mutta kaipaa tätä. Työ omassa asianajotoimistossa täyttää hänen elämänsä, ja sen lisäksi on Keskiviikkokerho, johon hän on kokoontunut kouluaikaisten ystäviensä kanssa jo melkein parinkymmenen vuoden ajan. Ystävykset kokoontuvat edelleen kerran kuussa puhumaan politiikkaa ja juhlimaan. Maailma on kuitenkin muuttunut. Miesten mielipide-erot maailmanpolitiikasta eivät aiheuta enää pelkästään reippaita väittelyitä, vaan suoranaisia riitoja, kun kerholaiset näkevät kansallissosialismin nousun, Hitlerin ja Stalinin, sodan uhkan ja juutalaisten aseman hyvin eri tavalla.
Parasta kirjassa on mielestäni aistittava 30-luvun tuntu, jonka Westö oli onnistunut luomaan. Kertojina ovat vuoroin Thune ja rouva Wiik. Aikatasoja on useita: vuoden 1938 lisäksi kumpikin menee muistoissaan lapsuuteensa ja nuoruuteensa, ja erityisesti sisällissotaan liittyvät tapahtumat 1918 nousevat selittämään ajatuksia ja tunteita pinnan alla. Usein kaikesta kerrotaan vain viittauksenomaisesti, ja vihjeistä lukija saa koostaa mielessään kokonaisuuden, jossa loppuratkaisu, vaikka yllättäväkin, on takautumien takia looginen ja perusteltu.
Henkilöistä toimiston tyyni ja järkevä rouva Matilda Wiik näyttäytyy monikerroksellisena ja arvoituksellisena. Hänen julma menneisyytensä paljastuu vähitellen teoksen sivuilta, ja lukija - asianajaja Thunen lailla - yrittää kirjan loputtua ymmärtää, mikä konttoristissa oli totta ja mikä kangastusta.
Pidin kyllä Kangastuksesta, ja nyt ensiesittelyn jälkeen jatkan varmasti tutustumista Westön aikaisempaankin tuotantoon.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Merkitsen siitä suorituksen Oi maamme Suomi! -haasteeseen (Uusimaa, Helsinki).
Kjell Westö: Kangastus 38, 334 s.
Kustantaja: Otava 2013
Alkuteos: Hägring 38
Käsikirjoituksesta suomentanut: Liisa Ryömä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!