Amyllä ja Nickillä on viisivuotishääpäivä, johon tavan mukaan kuuluvat heidän toisilleen antamat lahjat ja Amyn järjestämä aarteenetsintä. Tänä vuonna kaikki kuitenkin sujuu toisin: Amy katoaa. Ei kulu aikaakaan, kun poliisit epäilevät henkirikosta ja tekijäksi Nickiä.
Näin alkaa Gillian Flynnin Kiltti tyttö, avioliittotrilleri, jossa Amyn katoamisesta ja sen jälkeisistä tapahtumista kertoo pitkään Nick. Hänen kertomuksensa lähtee liikkeelle hääpäivän aamusta ja jatkuu siihen hetkeen, jolloin hänen vaimonsa katoaminen paljastuu. Poliisi ja kaupungin asukkaat ponnistelevat löytääkseen Amyn ja selvittääkseen, mitä oikein on tapahtunut. Tähän kuvaukseen lomittuu Amyn näkökulma, kun joka toinen luku kirjan ensimmäisessä osassa on katkelma hänen päiväkirjastaan. Niistä muodostuu tausta hääpäivän tapahtumille, sillä päiväkirjan sivuilla Amy ja Nick tapaavat ensimmäisen kerran, menevät naimisiin, työskentelevät New Yorkissa, kunnes laman takia muuttavat Nickin kotikaupunkiin Missouriin. Koko kirja rakentuu näistä avioparin puheenvuoroista, joita kuljetetaan vuorotellen. Niiden kautta avautuvat heidän suhteensa alkuvaiheet ja kehitys ja toisaalta hääpäivän mysteerinen katoaminen. Samalla lukija kuulee kummankin äänen ja näkee tapahtumat - ja tulkinnat - molempien silmin.
Kirja on jännityskirja, mutta ei ihan tavallinen sellainen. Dekkarina en osaa sitä pitää, vaikka tapahtumat pyörivätkin katoamisen ja todennäköisen rikoksen selvittämisen ympärillä. Jännitys nousee tarinan yllättävistä käänteistä sekä päähenkilöistä ja heidän suhteestaan vähitellen paljastuvista asioista. Kirja on yhden avioliiton kuvaus. Etukannen sisäsivulle on painettu amerikkalaisista kirja-arvioista otteita. "Naskalinterävä... Käsittämättömän kiero... Vaikuttavan salakavala..." kuuluvat New York Timesin arvioijan sanat.
Kirja koukutti lukemaan loppuun, koska halusin tietää, miten kaikki ratkeaisi, mutta silti välillä tahti hidastui. En erityisemmin pitänyt kirjan paikoin ronskista kielenkäytöstä, ja aivan alussa minua häiritsi kielellinen kömpelyys, ja huomasin miettiväni, oliko alkuperäinen teksti vai käännös kömpelöä. Rakenne vaihtuvine näkökulmineen oli sinänsä kyllä mielenkiintoinen ja sopi kirjaan ja sen juonen kuljettamiseen. Henkilöihin oli todella vaikea samaistua.
Nick hankki asianajajan, kun häneen kohdituneiden epäilysten vyyhti tiheni, ja tämä pohdiskeli amerikkalaisen oikeuskäytännön muuttumista median puristuksessa:
" Mediahuomiosta on tullut osa oikeusjärjestelmää. Internet, Facebook, YouTube, enää ei ole olemassakaan puolueetonta valamiehistöä. Enää ei lähdetä puhtaalta pöydältä. Juttu on 80-90-prosenttisesti ratkaistu jo tullessaan oikeuden eteen." (s. 335)Pelottavaa.
Kirjablogeissa Kiltti tyttö on saanut kovasti vaihtelevan vastaanoton. Siitä on pidetty mm. Tessan, Sonjan ja Järjellä ja tunteella -blogeissa. Sen sijaan teoksen ovat kokeneet ärsyttävänä tai jopa inhottavana mm. Noora ja Amma. Leena Lumi ei oikein tiennyt, mitä ajatella, mutta listasi koko joukon blogeja, joissa teosta on luettu.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Osallistun sillä kahteen haasteeseen: Aviojuonia ja Maailman ympäri / Yhdysvallat, Missouri.
Gillian Flynn: Kiltti tyttö, 447 s.
Kustantaja: WSOY 2013
Alkuperäinen: Gone Girl, 2012; suomentaja Terhi Kuusisto
Graafikko: Martti Ruokonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!