Idän pikajuna Istanbulista Pariisiin juuttuu lumimyrskyssä kinokseen keskellä Jugoslaviaa, ja näyttämö suljetun tilan arvoitusdekkaria varten on valmis. Sillä rikos junassa taphtuu, ja kirjoittaja ei olisi Agatha Christie, jos rikos olisi jotain muuta kuin murha.
Idän pikajunan arvoituksessa amerikkalainen miljonääri Ratchett murhataan tikarilla yhtenä yönä. Vaunu on vuodenaikaan nähden hämmästyttävän täynnä matkustajia, 12 eri maista ja yhteiskuntaluokista olevaa ihmistä. Mukaan mahtuu viime tingassa ja sattumalta myös salapoliisi Hercule Poirot. Koska valtavat kinokset pysäyttävät junan matkan juuri tänä yönä, rikoksen tekijän ei ole ollut mahdollista poistua junasta tekonsa jälkeen.
Matkalla mukana oleva junayhtiön johtaja, toisessa vaunussa matkustanut kreikkalainen lääkäri ja Poirot ryhtyvät ratkaisemaan tapausta seisovassa junassa. Kaikkia kahtatoista matkustajaa sekä junapalvelijaa haastatellaan vuoron perään ja useammin kuin kerran. Motiivi rikokseen selvää melko aikaisin kirjassa, mutta sen selvittämiseen, kenellä vaunussa matkustaneista on tuo motiivi, tarvitaankin Hercule Poirot'n harmaita aivosoluja.
Kuuntelin rikostarinan äänikirjana automatkoilla, peräti kahdesti ihan lyhyen ajan sisällä. Olin kyllä lukenut Idän pikajunan joskus kauan sitten, muuta siitä oli niin paljon aikaa, etten enää muistanut loppuratkaisua, vaikka jotkin yksityiskohdat tuntuivat heti tutuilta, esimerkiksi pudonnut nimikoitu nenäliina. Vähitellen kuuntelun myötä ratkaisu muistui mieleen jo ennen kuin Poirot siitä kertoi.
Toistamiseen kuuntelin kirjan siksi, että ensimmäisellä kerralla menetin yksityiskohtia aina, kun liikenteen seuraaminen sitä vaati. Nyt otin uusintakierroksen ihan sitä varten, että nauttisin yksityiskohdista ja yrittäisin poimia kaikki ne vihjeet, joilla rikoksen tekijä olisi voinut minulle paljastua. Sellaisia ei tullut. Vaikka tiesin sinänsä loogisen loppuratkaisun ja yritin etsä sen paljastavan kohdan Poirot'n päättelyissä, tunnustaa täytyy, että edes uusintakuunnellessani en olisi osannut rikosta ratkaista, vaikka tiesin, mitä tulossa oli. Sen verran ylivertaiseksi Agatha Christie loi Hercule Poirot'n harmaat aivosolut.
Tämä oli mainio dekkari, taattua Christie-laatua, jossa ei väkivallalla mässäillä, vaan rikos ratkaistaan puhumalla ja ajattelutyöllä. Myös lukija Lars Svenholm teki oivallisen työn antaessaan vuorosanoissa koko henkilökavalkadille kullekin omantuntuisen äänen ja persoonallisuuden. Nautin hänen esityksestään erityisesti toisella kuuntelukerralla, kun voin rauhassa keskittyä vaikutelmiin.
ÄÄNIKIRJAN lainasin kirjastosta. Tämä kirja on kulunut lukijoiden käsissä vaikka kuinka monen painoksen verran. Parin viime vuoden aikana sitä on luettu tai kuunneltu ainakin blogeissa Sallan lukupäiväkirja, Lukemisen ilo, Kirja-aitta, Kirjahullun päiväkirja ja Kirjava kukko (kulttuuriblogi).
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus, äänikirja
Kustantaja: WSOY 2009 (paperiversio 1. painos 1937)
Alkuperäinen: Murder on the Orient Express 1934
Käännös: Leena Karro
Lukija: Lars Svedholm, 7 CD-levyä, 8 t 33 min, äänitetty ja julkaistu C-kaseteilla 1986
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!