- Verenpisara ikkunalla sijoittuu Suomen itsenäisyyttä edeltäviin kuukausiin ja sisällissodan aikaan. Saara tulee opettajaksi Koskivuoren kouluun Etelä-Hämeeseen ja ystävystyy Koskivuoren kartanon Koivikon torpan tyttären Vapun kanssa. Sota heittää heidät eri puolille, toisen lähelle valkoisia ja toisen lähelle punaisia. Molemmat kokivat menetyksiä, jos sitten kohtasivat onnea ja rakkauttakin.
- Ruiskukkaseppele-kirjassa eletään 30-luvun lama-aikaa. Edellisen kirjan koululaiset, Koskivuoren tytär Anna ja Koivikon Vapun pikkusisko Elina, ovat varttuneet aikuisiksi. Toinen lähtee opiskelemaan lääkäriksi, toinen työskentelee Koskivuoren sahan konttorissa. Kumpikin löytää oman ihmisensä ja tiensä.
- Kielon jäähyväiset tapahtuu sota-aikaan. Saaran tytär Kristiina ja Vapun tytär Hanna palvelevat molemmat rintamalla lottana. Sodan keskellä kateissa oleva edellisestä kirjasta tuttu Elinakin löytyy.
Nyt palasin sarjan pariin ja vuorossa oli 1950-luku ja Metsäkukkia asvaltilla, jonka kertojina ovat kakkoskirjasta tuttujen Annan ja Elinan tyttäret, Eeva ja Sirkka. Kun edellisissä osissa päähenkilöt ovat olleet ystäviä keskenään, tässä kirjassa kartanon tytär on kouluaikana kovasti olevinaan ja hemmoteltu ja kiusaa luokkatoveriaan Sirkkaa ryssänpenikaksi. Torpan tyttö lähtee ompeluoppiin, kun Eeva taas menee lukioon ja sen jälkeen opiskelemaan estetiikkaa ja suomen kieltä.
Eletään sodanjälkeistä aikaa, monilla on vielä mielessä sodan tapahtumat ja sodan viemät tai haavoittamat rakkaat. Innolla valmistellaan Helsingin olympialaisia, ja sekä Eeva että Sirkka tekevät pitkää päivää urheilujuhlan kanttiinissa. Unkarin jalkapallojoukkueen hieroja Istvan ja Eeva kohtaavat, mutta tapaamiset järjestyvät vain juonimalla, sillä joukkue pitää silmällä, ettei suhteita länsimaiden ihmisiin pääse syntymään. Toinen osoitus kylmästä sodasta on Eevan matka Eurooppaan junalla. Enpä tiennytkään, että kun 50-luvun alussa juna jyskytti Helsingistä Porkkalan kautta Turkuun, sen ikkunat suljettiin ikkunaluukuin ja junaan astui venäläinen vahtisotilas aseensa kanssa. Enni Mustonen -nimellä kirjoittava Kirsti Manninen tekee yleensä hyvää taustatyötä, joten oletan, että juuri näin oli Turun junissa.
!950-luvun Suomi näkyy kirjassa: jo mainitut Helsingin olympialaiset, ruokakortit, Linnanmäki ja sen vedenneidot, kylmä sota, Euroopan sodanjälkeinen aika voittajien kesken jaettuine etupiireineen.
Minua viehättävät Mustosen romaaneissa niiden liittyminen Suomen historiaan ja mielenkiintoinen kahden eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan naisen ystävyys ja kummankin erilainen elämänkulku. Tässä kirjassa Sirkka joutui kokemaan köyhyyttä ja kovaa työntekoa sekä sirkuselämää olympialaisissa kohtaamansa miehen kanssa. Eeva taas löysi itsensä keskeltä Unkarin kansannousua 1956. Tämäkin sarjan osa oli nopealukuinen ja viihdyttävä, vaikka taustalla kuohui sodanjälkeinen ja raunioista nouseva Eurooppa. Vaikka kirjat kuuluvat sarjaan, ne voi lukea yksitellenkin, mutta täytyy myöntää, että minulle iso osa viehätystä tulee eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien naisten ja heidän sukujensa liittymisestä Suomen vaiheisiin usean sukupolven ja vuosikymmenen ajan, mitä jatkumoa ei tulisi, ellei lukisi sarjan kirjoja järjestyksessään.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Haasteosallistus: Suketuksen Ihminen sodassa.
Enni Mustonen: Metsäkukkia asvaltilla, 315 s
Kustantaja: Otava 2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!