Tässä Fred Vargasin kirjoittamassa ensimmäisessä Adamsberg-dekkarissa Pariisin kaduille alkaa öisin ilmestyä liidulla piirrettyjä isoja sinisiä ympyröitä. Niiden keskelle on aseteltu aina jokin esine, papiljotti, kuvalehti, koiran kakka, paristo, villalangankerä, ja Adamsberg ounastelee pahaa, kun ympyrässä on ensin kuollut hiiri ja sitten kuollut kissa. Komisarion aavistukset käyvät toteen: ympyrästä löytyy nainen, jonka kaula on katkaistu.
Onko sinisten ympyröiden mies surmaaja vai onko joku muu tappaja käyttänyt tilaisuutta hyväkseen vierittääkseen syyn ympyröiden öiselle piirtäjälle? Adamsbergillä on oma tapansa työskennellä, sumea logiikka, joka ei avaudu hänen terävälle ja loogiselle ylikonstaapelilleen. Adamsberg itse sanoo, ettei hän osaa ajatella. Sen sijaan hän tietää. Hän aistii pahan ja ettei kaikki ole niin kuin pitää, ja hän tietää ennalta, mitä ihmiset aikovat sanoa, mikä on peräti ikävystyttävää, sillä komisario haluaisi edes joskus tulla yllätetyksi.
Nyt Adamsbergin mieltä askarruttaa Mathilde Forestier, syvänmerentutkija, joka tulee tapaamaan häntä ja joka on kulkenut öisillä kaduilla sinisten ympyröiden miestä jäjittäen. Mathilde on vuokrannut talostaan huoneiston vanhemmalle naiselle, joka auttaa häntä järjestämään tutkimusdioja, ja hyvännäköiselle, mutta häijylle sokealle miehelle. Kaikki he kiinnittävät Adamsbergin ja hänen konstaapeliensa huomion: miten he liittyvät ympyröitä piirustavaan mieheen?
Fred Vargasin sanotaan olevan Ranskan suosituin dekkarikirjailija. Hänen luomansa Jean-Baptiste Adamsbergin hahmo on omalaatuinen, lempeä ja häilyvä, mutta ratkaisee monimutkaisen tapauksen nerokkaasti intuitionsa varassa. Kirjassa on filosofisia keskusteluja ja paikoin sellaista kepeää absurdiutta, mikä tekee tästä kiinnostavan ja erilaisen rikosromaanin.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Minulla ei ole varsinaista TBR-listaa, mutta kerään puhelimeeni lyhytlistaa kirjoista, jotka haluan lainata kirjastosta jossain vaiheessa - ja siis lukea! - ja koska tämä kirja oli siellä puhelinlistalla viimeisenä, ruksaan sillä "TBR-listan viimeinen" -ruudun Kirjabingossa. Lisäksi saan suorituksen Rikoksen jäljillä ja Vive la France! -lukuhaasteisiin.
Fred Vargas: Sinisten ympyröiden mies, 301 s.
Kustantaja: Gummerus 2007
Alkuperäinen: L'Homme aux cercles bleus, 1996; suomentaja Marja Luoma
Kansi: Sampsa Voutilainen
Kiva kun tykkäsit! Vargas on suosikkidekkaristini ja nautin aina Adamsbergin omalaatuisesta seurasta. :)
VastaaPoistaAdamsberg oli kyllä virkistävästi omalaatuinen rikospoliisien joukossa - eniten olen tähän asti viihtynyt hänen pohjoismaisten kollegojensa seurassa, mutta nyt kyllä hakeudun uudelleenkin Pariisin kaduille Adamsbergin tuttavaksi.
PoistaOoh, ranskalainen dekkari! Tähän täytyy ehdottomasti tutustua! :) Kiitos tästä! <3
VastaaPoistaSuosittelen kyllä tutustumista! Adamsbergissa oli jotain sellaista lämpöä ja absurdiutta, joka teki hänestä vallan raikkaan kirjan päähenkilön.
PoistaVargas on minun dekkarisuosikkejani. Hänellä on aivan omanlaisensa tunnelma kirjoissa, ja tämä taitaa olla minulla kotihyllyssäkin. Kiva, että tykkäsit!
VastaaPoistaMinulle Vargas oli uusi tuttava, mutta olen mielissäni tutustumisesta. Kiva löytää uusia herkkuja vanhoista genreistä!
PoistaFred Vargas on minunkin suosikki. Löysin hänet vahingossa ja onneksi ensimmäisen suomennetun teoksen. Silloin en oikein löytämyt mitään, otin kirjan vaikka kansi ei houkutellut mutta siitä tulikin yksi kaikkein suosituimmasta. Olen lukenut ne kaikki. Pirjo
VastaaPoistaKiitos kommentista, Pirjo. Kiva kuulla, että olet pitänyt Vargasista monen luetun kirjan jälkeenkin. Minulla ystävyys on vielä alkumetreillä, tämän ensimmäisen herättelemää, mutta kommentti muistuttikin siitä, että voisin jatkaa sarjan seuraavan kirjan parissa.
Poista