Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Tartuin uteliaana ja kiinnostuneena Tuomas Kyrön toiseen mielensäpahoittaja-kirjaan - luin sen ensimmäisen, Mielensäpahoittajan, joskus aikana ennen kirjablogia ja pidin sitä mainiona kirjana, joka nauratti ääneen. Vanha mies oli jäänyt yksin, kun vaimo oli joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle hoitoon, ja kommentoi maailmaa ja sen ilmiöitä, joista aivan liian monet olivat pahoittaneet hänen mielensä.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on jatkoa 80-vuotiaan päähenkilön yksinpuheluun. Miehen arjen auttaja kotipalvelusta, ruma ihminen, on otettu pois, koska hän viipyi kierroksellaan liian pitkään tehdessään hyvää työtä ja jutellessaan asiakkaiden kanssa. Mies ei aio antaa tilalle tulleen kauniin, mutta töykeän nuoren naisen tulla uudelleen kokkaamaan ja kylvettämään itseään, joten hänen ei auta muu kuin opetella laittamaan ruokaa. Pidin erityisesti kohtauksesta, jossa lääkäri Kivinkinen, kunnan sosiaalityöntekijä ja mielensäpahoittajan poika ovat saapuneet miehen kotiin keskustelemaan hänen yksin selviytymisestään ja mahdollisesta huostaan otostaan. Vanha mies on opetellut leipomaan ruisleipää ja valmistamaan täytettyjä uuniperunoita sekä paistamaan joulukinkkua. Mitä siitä, että on huhtikuu?

"Nyt leikkasin kinkusta viipaleita. Itsetehty sinappi kylkeen. Suljin pellit ja näytin Kivinkiselle kattoon kiinnittämäni upouuden palohälyttimen. Näytin myös kaiteet, jotka olin ruuvannut yläkerran portaisiin. He niitä enemmän tarvitsivat kuin minä." (s. 69)

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike oli hauska kirja, vaikka ihan yhtä usein se ei kirvoittanut nauruja kuin edeltäjänsä. Terävästi päähenkilö tässäkin huomioi ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, ja nautin Kyrön kielestä. Mukava oli myös kirjan kuvaliite, jonka vanhoja valokuvia mielensäpahoittaja esitteli hänelle ominaiseen tapaan. Tyttöjen lypsykuvan teksti kuului: "Kyllä oli entisajan lapsilla parempaakin tekemistä kuin pelata ATK-verkossa." Olen ajatellut, etten oikein ole humorististen kirjojen ystävä, mutta olen lukenut niitä viimeisen vuoden aikana muutaman, ja ne ovat järjestään osoittautuneet oiviksi ja viihdyttäviksi välipalakirjoiksi.

KIRJAN lainasin kirjastosta kesälukumaratonia varten,  siihen tarkoitukseen ja omaan senhetkiseen lukutuuleeni se sopi kuin nenä päähän, joten suosittelen tätä nopealukuiseksi maratonkirjaksi. Tätä on luettu blogeissa runsain määrin, tässä vain muutama poiminta: Pihi nainen piti tästä ja oli samaa mieltä suomalaisesta ruoasta, Maijalle Kirjojen keskellä tämä oli tahmeampaa luettavaa kuin Mielensäpahoittaja, Kirsin kirjanurkassa kyllä ei petytty tähän, Opuscolosta tämä ei vetänyt vertoja ensimmäiselle Mielensäpahoittajalle.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, 130 s
Kustantaja: WSOY 2012
Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen; Kannen kuva: Laura Arvela