Enni Mustonen: Emännöitsijä

Syrjästäkatsojan tarinoissa Enni Mustonen kertoo Ida Erikssonin elämästä Suomen kulttuurihenkilöiden palveluksessa. Ensimmäisessä osassa Paimentyttö Ida on Topeliuksen perheessä pikkupiikana. Professorin kuoltua Ida pääsee Sibeliuksille, mistä kertoo toinen osa Lapsenpiika. Säveltäjän perheen lähtiessä pitkälle matkalle Italiaan Janne-herra hankkii Idalle paikan taiteilija Albert Edelfeltin emännöitsijänä. 

Itse asiassa ajattelin säästää Emännöitsijä-romaanin vähän tuonnemmaksi, sillä vastahan luin Lapsenpiian. En kuitenkaan malttanut odottaa. Venla Hiidensalon romaani Sinun tähtesi  Albert Edelfeltistä herätti uteliaan kiinnostuksen siihen, millaisen kuvan Enni Mustonen rakentaa kansallistaiteilijasta.

Emännöitsijä on selkeästi kirja Ida Erikssonista ja hänen arjestaan eikä Albert Edelfeltistä, mutta sen verran läheltä hän isäntäänsä seuraa ja tästä huolehtii, asuuhan hän tämän atelieerihuoneistossa, että pakostakin taiteilijasta piirtyy muotokuva (!). Idan tullessa Edelfeltin palvelukseen Helsingin Elisabetinkadulle (nykyinen Liisankatu) on vuoden 1900 syksy, ja Albert-herra on 46-vuotias.

Idan silmin nähdään taiteilija siis vain hänen viimeisinä vuosinaan, kun taas Venla Hiidensalon kirjassa hänen elämäänsä tarkastellaan nuoruudesta viimeiseen hengenvetoon. Voisi siksi laittaa iän piikkiin sen, että Albert Edelfelt tuntuu Mustosen kirjassa melkoisesti seestyneemmältä kuin Hiidensalon romaanissa. Toki hän on edelleenkin viinaan ja naisiin menevä, juhlii ankarasti ystäviensä Pekka Halosen, Janne Sibeliuksen, Erik Järnefeltin, Juhani Ahon ja joidenkin muiden kanssa, ja saa siksi ankaria sairaskohtauksia, jolloin lääkäri määrää hänet vellikuurille.

Mutta ehkä seestyminen ei ole pelkkää iän tuomaa rauhoittumista. Hiidensalo päästää katsomaan Albert Edelfeltin mielen syövereihin, mies on vimmainen ja ahdistunut, omien intohimojensa, painajaistensa ja vapaudenjanonsa riivaama. Mustosen Albert Edelfelt on valoisampi, säätyläisperheen poika, hienostunut ja hyväkäytöksinen, emännöitsijälleen kohtelias ja ystävällinen. Hän on ansainnut taiteellaan sen verran varoja, että pystyy elämään mukavasti ja maksamaan Idallekin hyvän palkan. Albert-herran matkustellessa ulkomailla Ida auttaa Edelfeltin äidin ja sisarten taloudessa Aleksanterinkadulla sekä taiteilijan vaimon luona Espoon Kilossa. Kesät vietetään Haikkoossa, jonka talossa ja puutarhassa riittää työtä.

Taiteilija Albert Edelfelt on perso naiskauneudelle, ja hänellä on voimakas vaikutus kohtaamiinsa naisiin. Välttyykö Idakaan hänen lumoukseltaan, kun he asuvat samassa huoneistossa? Kun taiteilija kuolee vain 51-vuotiaana, Ida sanoo itsensä irti ja matkustaa Topeliuksen Eva-tyttären perheeseen Ruotsiin. Ida haluaa päästä pois Helsingistä, mutta muutenkin Suomesta muutetaan paljon länteen noina aikoina. Osa lähtee Ruotsiin pakoon Suomeen kohdistuvia venäläistämistoimia, osa taas Amerikkaan leveämmän leivän äärelle ja pakoon armeijan kutsuntoja kuten Ungerin sisarukset Naema ja Johan, Idan naapurit Elisabetinkadulta. Minusta on kiinnostavaa, että yksi Mustosen kirjaansa varten käyttämistä lähteistä on Liisankatu 27:sta kirjoitettu talohistoriikki. Siksi saattaa hyvinkin olla, että talon ihmiset saavat hahmonsa kirjassa ihan oikeannimisinä.

Mainiota historiallista ajankuvaa taas kerran. Erityisellä mielenkiinnolla seurasin Idan heräävää kiinnostusta taiteeseen ja lukemiseen, kun hän kävi Ateneumin taidenäyttelyissä ja lainaamassa kirjoja Kansankirjastosta Rikhardinkadulta. Jossain vaiheessa isännän ollessa ulkomailla Idan aika käy pitkäksi, mutta joutilaisuus on hyvästä: Ida huomaa haluavansa opiskella johonkin ammattiin, jolloin voisi tehdä muutakin kuin olla herrasväen piikana. Haave ei ehdi toteutua tässä kirjassa, mutta ehkä seuraavassa osassa Ruokarouva, joka ilmestyi viime vuonna. 

        Enni Mustonen: Emännöitsijä : Syrjästäkatsojan tarinoita III, 447 s.
        Kustantaja: Otava 2015
        Kannen suunnittelu: Timo Numminen
        Kannen kuva: Otavan kuva-arkisto

KIRJA on kirjastolaina.

MUUALLA se on luettu blogeissa Amman lukuhetki, Elämä on ihanaa, Kirjakaapin avain, Kirjasähkökäyrä, Kirjoihin kadonnut, Kulttuuri kukoistaa

HAASTE: 100 suomalaista kirjaa (no 23)