23. Tiina-kirjassa puhutaan suukoista. Viisivuotias Tinttamari haluaa tietää, miksi aikuiset suukottelevat toisiaan. Tiina haluaa tietää, mitä Juha sanoi ja teki, kun Leila antoi Juhalle suukon. Ja Juha haluaa tietää, haluaako Tiina suukon.
Suukkokeskustelut käydään saarella, jonne on lähdetty viikon retkelle. Juhan aikuinen Kake-serkku on menossa telttailemaan morsiamensa kanssa ja kutsuu Juhan ja Tiinan mukaan. Kaikkien ihmeeksi Tiina saa vanhemmiltaan luvan lähteä, mutta koko suunnitelma meinaa romuttua, kun Tinttamari uhkaa karata, ellei pääse mukaan. Lisäksi hän haluaa ottaa mukaan lastentarhakaverinsa Valton. Kake on reilu: Tinttamari on reipas ja kävelee hyvin, joten hän pääsee saareen, mutta Valto päätetään jättää kotiin, koska hän saattaisi pelätä.
Ennen saariretkeä ehtii kuitenkin tapahtua yhtä sun toista. Matti kutsuu luokkakaverinsa Tiinan ja Leilan kotiinsa juhliin, koska ei saanut yhtään nelosta todistukseensa. Yllättäen hän kutsuu myös Juhan sekä talon lapsista Elvin ja Kallen, joita ei koskaan kutsuta minnekään. Juhlat ovat naamiaiset, mikä ensin pelästyttää muut kuin vaatteita rakastavan Leilan, mutta aika vaivattomasti jokaiselle löytyy sopiva asu. Tiina pukeutuu mustissa trikoissa Mölliksi ja miukuu ja mouruaa rooliinsa sopivasti. Saapa hän käyttää kissankynsiäkin, ennen kuin ilta on ohi.
Kissankynsistä saa verinaarmut poskeensa eräs naamiaisiin tullut vieras poika, joka vie Tiinan tanssiin ensin Matilta ja sitten Juhalta. Näillä on ollut jatkuvaa keskinäistä kiistaa Tiinan suosiosta, nyrkitkin ovat joskus heiluneet, mutta yhteinen vihollinen saa pojat paiskaamaan kättä toisilleen, mistä erityisesti Tiina on iloinen.
Anni Polvan Tiina saa suukon -kirja julkaistiin 70- ja 80-lukujen taitteessa, ja siihen maailman aikaan Suomi kansainvälistyi kovaa vauhtia. Niinpä kirjassa Velin on tarkoitus lähteä Englantiin kielikurssille kahdeksi kuukaudeksi, ja Tiina miettii, että Juhan kanssa he puhuvat urheilusta tai pohtivat "mitä voisivat tehdä, niin että saisivat maitojauherahoja Kamputsean ja muiden maiden laihoille lapsille".
Tiina on kirjasarjassa vakuuttunut siitä, että tytöt ovat yhtä hyviä ja pärjäävät siinä missä pojatkin, mutta ihmeen mukautuvainen hän on aikaisemmissa kirjoissa ollut Juhan perinteisiin käsityksiin naisten ja miesten keskinäisistä rooleista. Olipa hän valmis uhraamaan haaveensa näyttelijän urastakin Juhan tähden aikaisemmassa sarjan kirjassa Tiinastako näyttelijä. Nyt Tiinasta on tullut entistä itsenäisempi, hänellä on selkeät ajatukset siitä, miten hän aikuiseksi naiseksi kasvettuaan haluaa elämänsä järjestyvän:
"Ai niin, siitä naimajutusta. Sitä minä vaan, kun sinä sanoit että minun on pestävä sinun housusi, niin en minä mitään pese, kun minä olen myös töissä. Molemmat pesee omat vaatteensa, kun molemmat ansaitsee rahaakin."Tiina-sarjan edellinen kirja: Tiina ei löydä Tinttamaria.
Anni Polva: Tiina saa suukon, 158 s.
Kustantaja: Karisto 1998, 9. painos (1. painos 1980)
KIRJAN lainasin kirjastosta.
HAASTEET:
Ajattomia satuja ja tarinoita (lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikkoja)
Helmet-lukuhaaste 2017 (25. Kirja, jossa kukaan ei kuole)
100 suomalaista kirjaa (no 22)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!