Kunnon kevätflunssa ajoi äänikirjojen pariin. Viime syksyn jälkeen autossani ei ole voinut enää kuunnella työmatkakirjallisuutta (!), ja automatkoista on selvästi puuttunut jotain. Taudin kynsissä en päiväkausiin jaksanut lukea, kirjoittamisesta puhumattakaan. Onneksi on äänikirjat, onneksi on kirjastot, ja onneksi äänikirjoja voi nykyisin lainata kirjastosta sähköisesti. Sitäkin kokeilin ensimmäistä kertaa. Kuunneltavaksi halusin jotain kepeää ja viihdyttävää.
Terttu Autereen kirjan Sininen hatturasia kuuntelin ihan perinteisenä äänikirjana. Se kertoo pienen suomalaisen kaupungin ihmisistä yhtenä kesäkuun alun päivänä joskus 1920-luvulla, kun elämä on rauhoittunut suuren sodan jälkeen.
Kirjan tunnelma on kesäisen vanhanaikainen. Aamusta iltaan seurataan, mitä tapahtuu lyseon rehtori Martiskaisen talossa, miten rehtori itse ja miten hänen nuori Inga-vaimonsa viettävät päivänsä. Heidän piikansa tekee suursiivousta ja aina välillä rapisuttaa esiliinan taskussa juuri tullutta Amerikan kirjettä. Hänen hyvä ystävänsä oli muuttanut sinne ja saanut hyvän palveluspaikan isosta talosta.
Muualla kaupungissa lehtori Martti Fager ahkeroi suojeluskuntapäällikkönä, Sonja-vaimo käy vanhempiensa luona asemapäällikön talossa. Sahan esimiehen Bruno Holmin Margit-tytär saapuu lomalle kaupunkiin siitä maalaispitäjästä, jossa hän on työskennellyt talven kansakoulunopettajana. Päivän tapahtumat saavat syvyyttä takaumista, joissa eri henkilöt muistelevat elämänsä aikaisempia käänteitä. Aikanaan on rakastuttu, kosittu ja solmittu onnellisia avioliittoja, jouduttu luopumaan yliopisto-opinnoista kun rahat eivät ole enää riittäneet, ja ennen kuin kesäpäivän aurinko on laskenut mailleen, on yksi mies lyönyt vaimoaan ensimmäisen kerran.
Sininen hatturasia on viehättävä tunnelmapala ajasta, jota ei enää ole. Monet kaupungin henkilöt olivat entuudestään tuttuja Terttu Autereen murhamysteeristä Kuka murhasikaan rouva Holmin?, jonka kirjailija kirjoitti muutama vuosi Sinisen hatturasian jälkeen ja jonka tapahtumat hän sijoitti samaan kaupunkiin ja samoihin seurapiireihin kuin aikaisemman kirjansa, tosin aikaa on välissä eletty 20-luvulta 30-luvulle. Kirjoitin dekkarista sen luettuani, että se on "kodikas ja leppoisa", ja samaa voi sanoa Sinisesta hatturasiastakin.
Kirjailija itse lukee äänikirjansa, ja se on onnistunut ratkaisu. Terttu Auteretta on miellyttävä kuunnella, ja kirjailija nyt ainakin tuntee tekstinsä ja osaa tauottaa, hidastaa ja korostaa sopivissa kohdissa.
Terttu Autere: Sininen hatturasia, äänikirja
Kustantaja: Karisto 2012 (alkuperäinen paperikirja 2011)
Lukija: Terttu Autere, 1 CD levy MP3, kesto 5 t 31 min.
ÄÄNIKIRJA on kirjastosta.
MUUALLA luettu: Kirjava kukko (kulttuuriblogi), Tuijata
HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (15. Kirjassa harrastetaan, sillä asemapäällikkö Oskar Orell on harrastanut postimerkkeilyä vuosikymmenien ajan), 100 suomalaista kirjaa (no 24), Aistittavat kirjat (kuuloaisti)
Kirjan tunnelma on kesäisen vanhanaikainen. Aamusta iltaan seurataan, mitä tapahtuu lyseon rehtori Martiskaisen talossa, miten rehtori itse ja miten hänen nuori Inga-vaimonsa viettävät päivänsä. Heidän piikansa tekee suursiivousta ja aina välillä rapisuttaa esiliinan taskussa juuri tullutta Amerikan kirjettä. Hänen hyvä ystävänsä oli muuttanut sinne ja saanut hyvän palveluspaikan isosta talosta.
Muualla kaupungissa lehtori Martti Fager ahkeroi suojeluskuntapäällikkönä, Sonja-vaimo käy vanhempiensa luona asemapäällikön talossa. Sahan esimiehen Bruno Holmin Margit-tytär saapuu lomalle kaupunkiin siitä maalaispitäjästä, jossa hän on työskennellyt talven kansakoulunopettajana. Päivän tapahtumat saavat syvyyttä takaumista, joissa eri henkilöt muistelevat elämänsä aikaisempia käänteitä. Aikanaan on rakastuttu, kosittu ja solmittu onnellisia avioliittoja, jouduttu luopumaan yliopisto-opinnoista kun rahat eivät ole enää riittäneet, ja ennen kuin kesäpäivän aurinko on laskenut mailleen, on yksi mies lyönyt vaimoaan ensimmäisen kerran.
Sininen hatturasia on viehättävä tunnelmapala ajasta, jota ei enää ole. Monet kaupungin henkilöt olivat entuudestään tuttuja Terttu Autereen murhamysteeristä Kuka murhasikaan rouva Holmin?, jonka kirjailija kirjoitti muutama vuosi Sinisen hatturasian jälkeen ja jonka tapahtumat hän sijoitti samaan kaupunkiin ja samoihin seurapiireihin kuin aikaisemman kirjansa, tosin aikaa on välissä eletty 20-luvulta 30-luvulle. Kirjoitin dekkarista sen luettuani, että se on "kodikas ja leppoisa", ja samaa voi sanoa Sinisesta hatturasiastakin.
Kirjailija itse lukee äänikirjansa, ja se on onnistunut ratkaisu. Terttu Auteretta on miellyttävä kuunnella, ja kirjailija nyt ainakin tuntee tekstinsä ja osaa tauottaa, hidastaa ja korostaa sopivissa kohdissa.
Terttu Autere: Sininen hatturasia, äänikirja
Kustantaja: Karisto 2012 (alkuperäinen paperikirja 2011)
Lukija: Terttu Autere, 1 CD levy MP3, kesto 5 t 31 min.
ÄÄNIKIRJA on kirjastosta.
MUUALLA luettu: Kirjava kukko (kulttuuriblogi), Tuijata
HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (15. Kirjassa harrastetaan, sillä asemapäällikkö Oskar Orell on harrastanut postimerkkeilyä vuosikymmenien ajan), 100 suomalaista kirjaa (no 24), Aistittavat kirjat (kuuloaisti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!