lauantai 6. toukokuuta 2017

Anni Swan: Iris rukka

Iris rukka oli lapsuusaikojen kirjasuosikkini, ja paljon pidin muistakin lukemistani Anni Swanin lastenromaaneista. Nyt tartuin pitkästä aikaa uudelleen Iriksen tarinaan - ja kuinkas siinä kävikään? Kirja on edelleen viehkeä ja liikuttava ja toivoa luova. Vaikka siinä menetetään ystävä sairaudelle ja kuolemalle, siinä myös parannutaan, keppostellaan ja uskotaan sekä toivotaan, että elämässä käy vielä hyvin kaiken ikävän, surun ja tylyn kohtelun jälkeen.

Mutta muistikuvani kirjan tapahtumista eivät pitäneet paikkaansa! Tai siis eivät pitäneet kaikilta osin paikkaansa. Joko olin unohtanut asioita tai sitten näkemäni Iris rukan elokuvaversiot eivät olleetkaan yhtenevät romaanin kanssa, sillä ne taidan nyt muistaa paremmin. Esimerkiksi Iriksen ja hänen isänsä ensimmäisen kohtaamisen tapahtumapaikka oli muistini mukaan ihan eri kuin mitä kirjasta nyt luin. Ja täysihoitolan tapahtumista minulla oli hyvin vähäisiä ja hämäriä muistikuvia. Aivan täysin olin unohtanut sen, että Iris keksi kaikenlaisia kommelluksia ja kepposia. Mieleeni ovat syvemmälle painuneet kaikki liikuttavat ja surulliset kohtaukset. Mikä kertonee jotain asioiden mielessä pysymisestä ja yli päätään oppimisesta.

Elämänsä alkutaipaleen Iris kasvoi maaseudulla etäisten sukulaisten hoivissa. Äiti oli kuollut, kun Iris oli aivan pieni, ja isä lähtenyt heti sen jälkeen konsertoimaan ulkomaille. Nyt tyttö on 11-vuotias, ja hänen enonsa kutsuu hänet Helsinkiin perheeseensä asumaan, jotta Iris pääsisi kouluun ja saisi kunnon kasvatusta. Alku kaupungissa on hankala: serkut vieroksuvat ja häpeävät häntä hänen maalaisuutensa tähden. Iris taas ystävystyy sellaisten lasten ja nuorten kanssa, jotka osaavat arvostaa hänen teeskentelemättömyyttään ja suoruuttaan. Monien koettelevien ja surullisten vaiheiden jälkeen asiat kääntyvät lopulta hyvälle tolalle Iris rukalle ja hänen läheisilleen.

Ihana kirja, joka jaksaa liikuttaa edelleen. Nyt huomasin muutakin. Kieli on hurmaavan vanhahtavaa, eikä ihme, sillä Anni Swan kirjoitti kirjan jo 1916. Kasvatuksellinen ote kirjassa on paikoin osoitteleva - hemmotellut, pinnalliset enon lapset ja heidän rinnallaan hyväsydäminen Iris-luonnonlapsi -, mutta tuollainen taisi olla tapana tuon ajan lasten ja nuorten kirjoissa. Koululaiselämän kuvaus on kiintoisaa ajankuvaa ja luullakseni aitoa, sillä kirjailija toimi opettajana pitkään viime vuosisadan alussa. 

Tämä on ensimmäinen lukemani kirja Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaasteessa. Samalla pääsen osallistumaan Ajattomia satuja ja tarinoita -haasteeseen, johon tähän asti olen lukenut vain Tiina-kirjoja.

          Anni SwanIris rukka, 189 s.
          Kustantaja: WSOY 1987 (18. painos, 1. p. 1916)
          Kannen kuva: Martta Wendelin


KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA Iris rukasta ovat kirjoittaneet Aino, Katja/Kirjojen kammari, Katja/Lumiomena

HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta, sillä siitä on tehty elokuva), 100 suomalaista kirjaa (no 30), Ajattomia satuja ja tarinoita, Lapsuuteni kirjasuosikit 

16 kommenttia:

  1. Olen lukenut Anni Swanilta joitakin muita kirjoja, tämän olen nähnyt elokuvana.
    Meillä on saaressa miehen entisessä kotitalossa vanhoja kirjoja ja siellä on yksi Anni Swanin lastenkirja 20-luvulta. Valitettavasti joku on päässyt sotkemaan sen mustekynällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voi olla monille tutumpi elokuvana, sillä se on esitetty tv:ssä useampaan kertaan. Minunkin tekisi mieli nähdä elokuva uudelleen nyt, jotta voisin tarkistaa, miten siinä on esitetty Iriksen ja isän kohtaaminen!

      Poista
  2. Kiitos tästä :)

    Olen ajatellut joskus itsekin lukea tämän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-)
      Tämä on klassikkoainesta, senkin takia kannattaa lukea.

      Poista
  3. Olipa ihanaa lukea tästä! Minäkin luin lapsena Anni Swania ja tietysti myös Iris rukan. Mutta minulla on niin huono muisti, etten muista tästä kirjasta kuin nimen... tosin en ole nähnyt elokuvaa ollenkaan, sekin voisi muistia vähän auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kirjan edellisestä lukemisesta todella pitkä aika, joten en ehkä muistaisi muuta kuin tunnelman, mutta myöhemmin nähdyt elokuvat ovat auttaneet muistia.

      Poista
  4. Minä olen lukenut Anni Swanilta vain Saran ja Sarrin ja aloittanut Sara ja Sarri matkustavat (ainakaan en muista lukeneeni muita). Tästä kirjasta olen kuitenkin varmasti lukeut jostain blogista tms., sillä kuvailemasi juoni tuntuu kovin tutulta. Kuvailemasi kaltainen maalta tulleen, köyhän tyttösen ihannointi oli käsittääkseni tosiaan yleistä tuon ajan tyttökirjallisuudessa. Ylevät, maalta tulleet köyhät vs. nirppanokkaiset, kaupunkilaiset rikkaat (maaseudun ihannointia). Toisaalta maalaisia taidettiin myös kuvata välillä tyhmiksi ja umpimielisiksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista maalainen-kaupunkilainen vastakkainasettelua tässä kirjassa tosiaan on. Umpimieliseksi Iristä ei varmaan kukaan ajatellut, tyhmäksi ja ennen kaikkea sivistymättömäksi kyllä.

      Poista
  5. Anni Swanin Iris teki minuun aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että tyttäremme nimettiin tämän lapsuudenidolini mukaan! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iris on minustakin ihana nimi, ja varmaan juuri tämän kirjan ansiosta.

      Poista
  6. noita pitäisi taas lukee, on kirjahyllyssäni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopivaa nostlgian nälkään. Ja aina huomaa jotain uutta, henkilökuvauksesta tai ajasta.

      Poista
  7. Luin tuon monta kertaa lapsuudessa, samaten muut saman sarjan kirjat Anni Swanilta. Niitä oli ehkä 10 tai 12. Myin ne lopulta (aikuisena) kirpparilla eräälle rouvalle joka osti ne lapsenlapselleen mökkilukemistoksi 🙂Kauhean kivaa lukea kuvauksesi Iris rukasta. Luulen muistavani mihin kansikuva liittyy. Iris hyvästeli muuttolintuja (kurkia?) kirjan alussa ja lausui: "Suoraan nuoraan, matkalinnut!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iris tosiaan hyvästeli kurkiparvea noilla sanoilla. Hassua, luin nuo sanat kirjasta "Suoraan, suoraan", mutta nyt tarkistin, että ne ovat juuri niin kuin muistit.

      Poista
  8. Iris rukka on tosiaan aina yhtä viehättävä ja lohdullinen. Iriksen tarina oli lapsena minullekin niitä rakkaimpia, ja edelleen hän lukeutuu niihin, joilla toisinaan itseäni silittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ilmaus, silitellä itseään... Iris rukka kestää aikaa ja lukukertoja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!