Juhannusta! Tove Janssonin Kesäkirja

Kaunista, valoisaa keskikesän juhlaa!

Tove Janssonin Kesäkirja on oivaa lukemista kesäisenä päivänä tai yönä. Siinä Sophia, isä ja isoäiti viettävät kesää meren saaressa. Isä on mukana, läsnä puheissa ja välillä kaukana veneessä laskemassa verkkoja tai tekemässä töitä sisällä, mutta samalla poissaoleva. Sen sijaan kirjan lyhyissä luvuissa Sophian ja isoäidin suhde on lämmin ja läheinen. He vaeltelevat saaren eri osissa, kummitusmetsässä ja niityllä, ja puhelevat kaikenlaista. Kesällä aurinko paistaa ja kalliot polttavat paljaita jalkoja, välillä nousee oikein kunnon sade ja myrsky. Saareen tulee vieraita, Sophialle löytyy kissa.

Kesäkirja on episodiromaani, vähän samaan tapaan kuin Tove Janssonin lapsuusmuistoista rakentuva Kuvanveistäjän tytär. Jansson eläytyy niin pienen lapsen kuin isoäidinkin maailmaan, fyysisiin rajoitteisiin, ajatuksiin ja vaihteleviin tunteisiin ja erityisesti mielikuvitukseen. Sophian ja isoäidin välinen vuoropuhelu on lämmintä ja oivaltavaa, joskin välillä tuiskahdellaan. Heidän kätkeytyessään kummitusmetsään tai rakentaessaan suon laitaan Venetsian, joka yön myrskyssä vajoaa mereen, on helppo aavistaa, mistä mielen ja luonnon maisemasta Muumi-kirjat ovat syntyneet. Luonnon kuvaus episodeissa on viehättävää.

Olen lukenut Kesäkirjaa aikaisemminkin, mutta nyt haukkasin sen melko tiiviisti yhden päivän aikana. Kirja taipuu erinomaisesti myös hitaaseen lukuun, episodi kerrallaan, sillä tarinat ovat itsenäisiä, vaikka miljöö on kaikissa sama. Pidin kirjasta, sen tunnelmasta ja erityisesti vanhemman naisen ja hänen lapsenlapsensa suhteen kuvauksesta.

Lainaan katkelmat luvusta "Juhannus".

"Niin kauan kuin Eriksson heillä oli, he omistivat hänelle kaiken huomionsa. Kukaan ei silloin puuhannut mitään muuta, kukaan ei katsonut muualle kuin Erikssoniin. He seurasivat hänen jokaista sanaansa, ja kun hän oli mennyt eikä oikeastaan mitään ollut sanottu, heidän ajatuksensa viipyivät vakavina siinä lausumattomassa, jonka hän oli jättänyt jälkeensä."

"Minun nuoruudessani, ajatteli isoäiti, oli toisenlaiset juhannusilmat. Ei lehahdusta, ei tuulenhenkäystä. Puutarha oli kukassa ja me ripustimme juhannussalkoon seppeleitä ylös viiriin asti. Ainoa ikävä puoli oli, ettei viiri koskaan päässyt liehumaan. Kokkoja meillä ei ollut. Miksi meillä ei ollut kokkoja... Hän makasi sängyllä ja katseli ylös vihreisiin koivunlehtiin ja vaipui vähitellen uneen."

   Tove Jansson: Kesäkirja, 135 s.

   Kustantaja: WSOY Bon-pokkari.
   Suomentaja. Kristiina Kivivuori. (1. suomenkielinen painos 1973.)
   Kannen suunnittelu: Sanna Mander. Kannen kuva: Tove Jansson.
   Alkuteos: Sommarboken 1972.

KIRJA on omasta hyllystä (oma ostos).

MUUALLA: Järjellä ja tunteella, Luettua elämää, Täällä toisen tähden alla

HAASTEET: Helmet 2017 -lukuhaaste (23. Käännöskirja), 100 suomalaista kirjaa (no 43).