Anni Polvan Tiina-kirjoissa on aina jotain, joka kertoo ajastaan. Sarjan 25. kirjassa Tiina etsii juuriaan, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1982, ajankohtaista on maailman köyhien ja erityisesti lasten hätä. Niinpä Tiinakin ryhtyy kutomaan Teresa-täkkiä pienistä neliöistä lähetettäväksi Intian kodittomille, äiti Teresasta kun on ollut jossain puhetta, vaikka Tiina inhoaa kutomista sydämensä pohjasta. Hän myös katsoo sanomalehdestä kuvia laihoista, nälkiintyneistä lapsista ja päättää olla nälkälakossa joka toisen päivän. Kutoa tyttö saa, mutta syömättä olemisesta äiti on täysin eri mieltä.
Tiina ja Juha löytävät vintiltä Juhan perheen vanhoja valokuvia, ja Tiina keksii, että niistä voisi koota sukukronikan vaikka lahjaksi sukulaisille. Juhan suvun kuvia katsellessaan Tiina alkaa miettiä omia sukulaisiaan ja sitä, miksei heillä koskaan puhuta äidin isästä mitään. Hän löytää oman perheensä vanhoja valokuvia ja niiden joukosta kuvan, jossa on hänen mummonsa, äidinäiti, yhdessä jonkun miehen ja toisen naisen kanssa. Tiinan isä kertoo, että mies on Tiinan vaari, joka oli jättänyt perheensä, kun Tiinan äiti oli ollut vain parivuotias.
Tiinakin haluaa tehdä sukukronikan ja piirtää oman sukupuunsa, mutta sitä varten hänen tarvitsee ratkaista vaarin arvoitus ja selvittää tämän suku. Niinpä Tiina ja Juha lähtevät polkupyörillä matkaan pitäjään, jossa äiti aikoinaan syntyi, vaikkei äiti usko sieltä löytyvän enää ketään, joka hänet ja hänen äitinsä muistaisi.
Matkalla kohdataan suuri mies, joka yrittää varastaa Juhan polkupyörän, sekarotuinen koira, joka tarraa varkaan nilkkaan ja omii Tiinan uudeksi isännäkseen, Tiinan isoäidin sydänystävä, äkäinen isäntä, joka teettää Tiinalla ja Juhalla töitä ruokapalkalla ja jonkä nämä uskovat olevan Tiinan vaari. Ja lopulta he löytävät tiensä oikean vaarin luo. Millainen kohtaaminen se onkaan! Mutta haluaako Tiinan äiti edes nähdä miestä, joka oli hylännyt hänet ja hänen äitinsä?
Tiina etsii juuriaan -kirjaa lukiessa mietin sitä, miten Anni Polva on kirjoittanut Tiinalle hyvin lämpimän ja turvallisen kodin. Monessa sarjan kirjassa nostetaan esille surullisia asioita Tiinan lähipiiristä, mutta ne eivät yleensä kosketa Tiinan ydinperhettä lukuunottamatta kertoja, jolloin isä tai äiti sairastuu vakavasti. Kirjat ovat perusturvallisia samalla, kun käsittelevät asioita, jotka voivat mullistaa elämän perusteellisesti.
Tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 13. Kirja "kertoo sinusta", sillä Tiinan ja Juhan lailla etsin juuriani, kun teen sukututkimusta.
Edellinen Tiina-kirja: Tiina eksyy.
Anni Polva: Tiina etsii juuriaan, 147 s.
Kustantaja: Karisto 1998, 8. painos (1. painos 1982)
KIRJA on lainastosta, Tiina-kirjojen sanastoa käyttääkseni.
HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (13. Kirja "kertoo sinusta"), 100 suomalaista kirjaa (no 38), Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaaste
Tiinakin haluaa tehdä sukukronikan ja piirtää oman sukupuunsa, mutta sitä varten hänen tarvitsee ratkaista vaarin arvoitus ja selvittää tämän suku. Niinpä Tiina ja Juha lähtevät polkupyörillä matkaan pitäjään, jossa äiti aikoinaan syntyi, vaikkei äiti usko sieltä löytyvän enää ketään, joka hänet ja hänen äitinsä muistaisi.
Matkalla kohdataan suuri mies, joka yrittää varastaa Juhan polkupyörän, sekarotuinen koira, joka tarraa varkaan nilkkaan ja omii Tiinan uudeksi isännäkseen, Tiinan isoäidin sydänystävä, äkäinen isäntä, joka teettää Tiinalla ja Juhalla töitä ruokapalkalla ja jonkä nämä uskovat olevan Tiinan vaari. Ja lopulta he löytävät tiensä oikean vaarin luo. Millainen kohtaaminen se onkaan! Mutta haluaako Tiinan äiti edes nähdä miestä, joka oli hylännyt hänet ja hänen äitinsä?
Tiina etsii juuriaan -kirjaa lukiessa mietin sitä, miten Anni Polva on kirjoittanut Tiinalle hyvin lämpimän ja turvallisen kodin. Monessa sarjan kirjassa nostetaan esille surullisia asioita Tiinan lähipiiristä, mutta ne eivät yleensä kosketa Tiinan ydinperhettä lukuunottamatta kertoja, jolloin isä tai äiti sairastuu vakavasti. Kirjat ovat perusturvallisia samalla, kun käsittelevät asioita, jotka voivat mullistaa elämän perusteellisesti.
Tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 13. Kirja "kertoo sinusta", sillä Tiinan ja Juhan lailla etsin juuriani, kun teen sukututkimusta.
Edellinen Tiina-kirja: Tiina eksyy.
Anni Polva: Tiina etsii juuriaan, 147 s.
Kustantaja: Karisto 1998, 8. painos (1. painos 1982)
KIRJA on lainastosta, Tiina-kirjojen sanastoa käyttääkseni.
HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (13. Kirja "kertoo sinusta"), 100 suomalaista kirjaa (no 38), Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaaste
Tiina-sarja vaikuttaa "kasvavan" edetessään. Itse luin viimeksi Tiinalla on hyvä sydän, joka oli minusta ihan hyvä osa tässä sarjassa.
VastaaPoistaSarjan teemat ovat tosiaan varttuneet sitten niiden ensimmäisten kirjojen, ja on Tiinakin kasvanut jonkin verran. Tiinalla on hyvä sydän on jotenkin niin perustiinamainen, että ymmärrän hyvin, että juur se on valittu Ylen 101 kirjaa -valikoimaan.
PoistaEn taida muistaa tästä kirjasta paljoakaan. Minun painoksen kansikuva on vanhempaa perua. Tiina-kirjojen kansikuvistakin voisi tehdä postauksen. Niin paljon kuin lilasta väristä pidänkin, niin tuo kansikuvaväri on minusta hieman outo. Vesivärimaalaus Tiinasta on kyllä sinänsä kaunis ja ihan tiinamainenkin, vaikka kirjan aiheesta sinänsä tuo kansikuva ei kerro juuri mitään. Ehkä sukututkimuksen ilmenenminen kansikuvassa on vaikea saada esille.
VastaaPoistaSukututkimus on kiehtovaa. Minä päivitin omaa sukututkimustiedostoa tässä taannoin, sitten ohjelmaan tuli jokin vika ja menetin kaikki viimeiset lisäykset. Onneksi löytyi vanha tallennettu tiedosto, eikä tarvitse alkaa kaikkia yli viittäsataa nimeä alusta asti kirjaamaan. Vaan kyllä se harmitti. Aurinkoista kesää sinulle.
Tämä kansikuva ei tosiaankaan kerro juuri mitään sisällöstä, niin kuin monet Tiina-kirjojen kannet tekevät. Sukututkimustakin olisi saanut esille, sillä Tiinan ja Juhan kiinnostus sukuun syntyy, kun he levittelevät vanhoja valokuvia pöydille. Ja kirjassa tapahtuu monenlaista muutakin.
PoistaSukututkimus tosiaan kiehtoo ja koukuttaa. Ymmärrän harmituksesi. Tiedostojen keräämiseen menee kuitenkin melkoisesti aikaa. Missä päin sinun sukujuuresi ovat?
Hyvää kesää sinullekin!
Savon suunnalle ainakin yksi haara.
PoistaKiitos kun vastasit. Minä olen tutkinut eniten Kanta- ja Päijät-Hämettä.
PoistaKiva lukea Tiina-kirjasta. Nyt kesällä voisi lukea jonkun Tiina-kirjan ja muistella menneitä. Tämä on hyvä kirja, jossa kerrotaan myös niistä perheitä kohtaavista kipeistä asioista. Aina ei aurinko paista, eikä perheessä olla onnellisia.
VastaaPoistaOmalla kohdalla sukututkimus kiinnostaa, mutta olen onnellisessa asemassa, koska muut ovat tehneet ison työn sekä äidin että isän suvuista kauas 1600-luvulle asti. Sukua on levinnyt ympäri maapallon.
Tiinoista tulee tosiaan nostalginen olo, muistuu oma lapsuus mieleen ja toisaalta se, millaista elämä oli kirjojen kirjoittamisen aikaan. Polva ei välttele vakaviakaan aiheita, antaa Tiinan surra, mutta ei jätä ahdistuneeksi.
PoistaSinä olet tosiaan päässyt sukututkimuksessa valmiiseen pöytään.