Kirjamaailman tunnetuin Tiina taitaa olla Anni Polvan luoma Tiina-sarjan nimihenkilö. Useat tyttösukupolvet ovat lukeneet Tiina-kirjoja, niistä on otettu lukuisia uusintapainoksia. Mikä siis sopivampi teos naistenviikon Tiinan päivänä kuin yksi sarjan kirjoista, järjestyksessä 26. kirja, Älä itke, Tiina.
Kirjan nimen perusteella en olisi arvannut Tiinan itkun syytä. Omia hankaluuksiaan Tiina ei helposti itke, mutta muiden vaivoja ja onnettomuuksia kyllä, ellei hän voi asiassa auttaa. Nyt itkun aiheena on Tinttamari ja hänellä epäilty sokeritauti, millä nimellä diabetestä ennen kutsuttiin. Tinttamaria tutkitaan sairaalassa pari viikkoa, ja epäilyt osoittautuvat todeksi. Kaiken keskellä Tiina ja Juha viettävät viikon Tiinan mummolassa.
Selvästi tämän kirjan teema on lapsen sairastuminen sokeritautiin, sen oireiden ilmaantumisesta sairaalan tutkimuksiin ja diagnoosin jälkeisiin hoitotoimenpiteisiin. Juha ja Tiina selittävät pihan lapsille, millainen sairaus Tinttamarilla on ja mitä se vaikuttaa syömisiin ja muuhun elämään. Tärkeä aihe, ja kirja tarjoaakin sekä vertaistukea samaa sairautta poteville lapsille että tietoa siitä heille, joiden ystävällä tai koulukaverilla on saatettu todeta diabetes.
Tiina joutuu todella koville omantuntonsa kanssa. Usein hän on juossut Juhan kanssa piiloon tai karkuun ja jättänyt Tinttamarin kotiin tai pihalla. Ja juuri ennen sairauden toteamista Tinttamari juoksee itsensä aivan läkähdyksiin pysyäkseen Tiinan ja Juhan vauhdissa. Syyllisyys kalvaa Tiinaa, itku siinä tulee, ja pelko siitä, että Tinttamari kuolee. Onneksi mummo osaa selittää asiat oikein päin. Vierailut sairaalassa Tinttamarin luona saavat Tiinan haaveilemaan sairaanhoitajan ammatista.
Edellinen Tiina-kirja on Tiina etsii juuriaan (no 25). Kaikkiaan tiinoja julkaistiin 29. Omassa sarjan läpi lukemisessani lähestyn sarjan loppupäätä.
Anni Polva: Älä itke, Tiina, 139 s.
Kustantaja: Karisto 1999, 8. painos (1. painos 1983)
KIRJAN löysin kirjastosta.
MUUALLA: Olen lukenut ja luen edelleen -blogi.
HAASTE: 100 suomalaista kirjaa (no 50) - olen haasteen puolivälissä!
Tänään päättyy naistenviikko ja Tuijatan Naistenviikkolukuhaaste. Kiitos Tuijalle haasteen emännöinnistä! Osallistun siihen neljällä kirjoituksella, joista kolme on lukemistani suomalaisten naiskirjailijoiden kirjoista. Tässä vielä linkit blogikirjoituksiin:
18.7. Naisten aakkoset: O
19.7. Terttu Autere: Kuolema Eedenissä
21.7. Jenni Linturi: Malmi, 1917
24.7. Anni Polva: Älä itke, Tiina
Kirjan nimen perusteella en olisi arvannut Tiinan itkun syytä. Omia hankaluuksiaan Tiina ei helposti itke, mutta muiden vaivoja ja onnettomuuksia kyllä, ellei hän voi asiassa auttaa. Nyt itkun aiheena on Tinttamari ja hänellä epäilty sokeritauti, millä nimellä diabetestä ennen kutsuttiin. Tinttamaria tutkitaan sairaalassa pari viikkoa, ja epäilyt osoittautuvat todeksi. Kaiken keskellä Tiina ja Juha viettävät viikon Tiinan mummolassa.
Selvästi tämän kirjan teema on lapsen sairastuminen sokeritautiin, sen oireiden ilmaantumisesta sairaalan tutkimuksiin ja diagnoosin jälkeisiin hoitotoimenpiteisiin. Juha ja Tiina selittävät pihan lapsille, millainen sairaus Tinttamarilla on ja mitä se vaikuttaa syömisiin ja muuhun elämään. Tärkeä aihe, ja kirja tarjoaakin sekä vertaistukea samaa sairautta poteville lapsille että tietoa siitä heille, joiden ystävällä tai koulukaverilla on saatettu todeta diabetes.
Tiina joutuu todella koville omantuntonsa kanssa. Usein hän on juossut Juhan kanssa piiloon tai karkuun ja jättänyt Tinttamarin kotiin tai pihalla. Ja juuri ennen sairauden toteamista Tinttamari juoksee itsensä aivan läkähdyksiin pysyäkseen Tiinan ja Juhan vauhdissa. Syyllisyys kalvaa Tiinaa, itku siinä tulee, ja pelko siitä, että Tinttamari kuolee. Onneksi mummo osaa selittää asiat oikein päin. Vierailut sairaalassa Tinttamarin luona saavat Tiinan haaveilemaan sairaanhoitajan ammatista.
Edellinen Tiina-kirja on Tiina etsii juuriaan (no 25). Kaikkiaan tiinoja julkaistiin 29. Omassa sarjan läpi lukemisessani lähestyn sarjan loppupäätä.
Anni Polva: Älä itke, Tiina, 139 s.
Kustantaja: Karisto 1999, 8. painos (1. painos 1983)
KIRJAN löysin kirjastosta.
MUUALLA: Olen lukenut ja luen edelleen -blogi.
HAASTE: 100 suomalaista kirjaa (no 50) - olen haasteen puolivälissä!
18.7. Naisten aakkoset: O
19.7. Terttu Autere: Kuolema Eedenissä
21.7. Jenni Linturi: Malmi, 1917
24.7. Anni Polva: Älä itke, Tiina
Viime viikolla muuten avattiin 101-kirjan merkeissä teosta Tiinalla on hyvä sydän. Klippi on varmasti Yle-areenassa. Itselleni särähti korvaan Tiinan vertaaminen pikku Lotta toimintaan. Minusta Tiina on suhteellisen tavallinen tyttö, joten oudoksuin vähän vertausta.
VastaaPoistaTäytyypä kuunnella Ylen juttu. Oudolta todellakin kuulostaa tuo vertaus!
PoistaKieltämättä outo vertaus. Sattumoisin kävin tänään Lottamuseossa iäkkään tätini kanssa, hän oli sodan aikana pikkulotta, eikä hänen kertomansa tai museossa näkemäni tuo Tiinaa mitenkään mieleen. Ellei sitten ajatella reippautta ja avuliaisuutta, pikkulotille opettavia hyveitä, mutta Tiinassa ne taisivat olla melkein synnyinlahjoja.
PoistaOletpa jo pitkällä Tiina-sarjassa! Olen lukemassa juuri lapsille Tiinalle otetaan pikkusisko, jossa vasta tutustumme Tinttamariin. Hauskaa on ollut lukiessa! :)
VastaaPoistaTinttamari on hauska tapaus, vaikka tässä viimeksi lukemassani hän oli koko lailla vaisuna. Joskus mietin, miten nykylapset lukevat / kuuntelevat tiinoja, itselle näin aikuisena ajankuva on tärkeä. Mukava kuulla, että kirja on hauskuuttanut teitä.
Poista