Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Anna-Liisa Ahokummun esikoisromaani Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on kiehtova, surumielinen ja hieman salaperäinen kirja. Max Halme on perhostutkija, joka havittelee kansainvälistä tunnustusta työlleen. Jos hän vain löytäisi perhosen, jota kukaan toinen ei ole vielä nähnyt ja tunnistanut. Sitten Maxin äiti kuolee. Vuonna 1982 Max on nelikymmenvuotias ja löytää äidin talosta, piirongin päältä, erikoisen perhosen, jollaista Max ei ole koskaan nähnyt ja joka ei ole hänen kokoelmistaan.

Erikoinen perhonen vangitsee Maxin mielen ja hän ryhtyy tutkimaan sitä voidakseen tunnistaa ja nimetä sen. Siivekäs kuitenkin pakenee kaikkea määrittelyä, Max ei löydä sille nimeä. Äidin piirongista löytyy muutakin, se johdattelee Maxin toiselle etsintämatkalle. Sen päästä Max toivoo selvittävänsä jotain isästään, sodassa kuolleesta saksalaisesta lentäjästä. Erik Stanislaus oli Saksan ilmavoimien sotilaana Rovaniemellä kesällä 1941, kohtasi Silvian, Maxin äidin, ja lähti komennukselle, jolta ei koskaan palannut. Hänen raportoitiin hukkuneen Koitasjärveen ja kadonneen. 

Äiti on kuollut eikä voi kertoa enää mitään isästä, mutta Maxin uteliaisuus on herännyt. Oulun maakunta-arkistosta löytyy sota-ajan dokumenteista isän nimi. Löytö vie Maxin Koitasjärvelle ja hänen sieltä saamansa päiväkirja taas Saksaan Viktor Stanislauksen, Erik Stanislauksen veljen, luo. Viktor Stanislaus kutsuu Max Halmeen Hampuriin viimeiseen konserttiinsa, jossa hän esittää säveltämänsä kolmentoista sinfonian sarjan. Konsertin jälkeen vanha mies kertoo omat muistonsa sota-ajasta ja sen tapahtumista, ja Max kuulee isänsä tarinan.

Viktor Stanislauksen musiikki soi mollissa. Isättä kasvaneen pojan isän odotus saa muodon aikuisen miehen isän etsinnässä, kun äiti on kuollut. Romaanissa Maxista piirtyy kuva intohimoisena tutkijana, joka paneutuu perhosiin koko tarmollaan ja taidollaan. Samalla kärsivällisyydella hän etsii tietoja isästään ja löytää jotain, mitä ei ollut osannut odottaa.

Ihan kaikkea Ahokumpu ei kerro, vaan jättää lukijan mielikuvitukselle tilaa. Hänen kaunis ja sujuva kerrontansa viettelee mukaansa, ja minulle jää tuntu, että olen lukenut sivumääräänsä täyteläisemmän kirjan. 

Pidin, kovasti.

       Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa, 175 s.

       Kustantaja: Gummerus 2018

       Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

KIRJAN lainasin kirjastosta.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan sen kohtaan "37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi". Kirjaan sen myös Taiteilijaromaanihaasteeseen, koska säveltäjä ja pianisti Viktor Stanislaus.